keskiviikko 23. joulukuuta 2009

muistoja.

Vihdoinkin aatonaatto.

Tavallaan odotan aatonaattoiltaa yhtä paljon kuin jouluaattoa, sillä siihen kiteytyy niin paljon jouluvalmisteluja ja yhdessä tekemistä. Se on myös ainut päivä vuodessa, jolloin oikeasti siivoan mielelläni ja jopa nautin siitä!

Illan viimeiset tunnit ne vasta parhaita ovatkin: silloin joulusiivous on jo tehty ja voi keskittyä rauhassa viimeisten lahjojen paketointiin, pipareiden paistamiseen ja muihin joululeivonnaisiin. Kinkku on ollut sulamassa koko päivän ja uuniluukun avautuessa alkaa pieni jännitys nostamaan päätään. Porsaan laittaminen paistumaan on päivän viimeisiä askareita, ja silloin tajuan, ettei herääminen kinkuntuoksuiseen jouluaattoaamuun ole enää kaukana.

Olen vetäytynyt maalle viettämään joulua perheen kanssa, ja mukavaa, että siskonikin pystyi tulemaan toiselta paikkakunnalta. Illan ohjelmassa on kuusen tuominen sisään, joulukakkujen ja laatikoiden valmistaminen sekä talon koristelua. Toivottavasti kaupoissa on vielä piparkakkutaikinaa jäljellä, että voimme vielä siskoni kanssa täydentää joulun piparivarastoja.

Olen viettänyt suurimman osan jouluista lapsuudenkodissani, ja imuroidessani olohuonetta mieleeni pulpahti useita ihania joulumuistoja. Nostalgisia tunteita nostatti pintaan myös rakkaalta ystävältäni Emmalta saatu haaste.

1. Missä ja koska synnyit?
Lappeenrannassa 8. tammikuuta 1989.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Rakas siskoni on minua 6,5 vuotta vanhempi.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Olin päiväkodissa, se oli hauska paikka.


4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Jos kenkälaatikosta tehty akvaario pahvikaloineen lasketaan, niin oli! Minulle kehittyi vauvana helposti allergioita, joten olisi ollut turhan riskialtista hankkia lemmikkieläin. Nykypäivänä en ole enää oikeastaan millekään allerginen, joten pystyisin halutessani hankkimaan lemmikin. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Muistan, yksikin kesäinen päivä on jäänyt mieleeni kun sain hirveän raivarin siitä, etten saanut istua edessä siskoni sijaan. Voi hyvänen aika..

6. Oliko sinulla mielilelua?
Pienenä tykkäsin kovasti barbeista, mutta rakkaimpia olivat ehdottomasti unileluni Aino, Nallukka ja Pupukka.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?

Englanninopettaja tai muotisuunnittelija.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?

Luultavasti jotain siltä väliltä. En jäänyt seinäruusuksi, vaikka olin mielestäni kuitenkin aika kiltti ja rauhallinen lapsi enkä erityisen huomionhakuinen. Yleensä joukosta löytyi aina joku äänekkäämpi.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?

Kyllä se kotiavain kaulassa roikkui silloin, kun asuin vuoden ajan kerrostalolähiössä ja leikin ystävieni kanssa pihalla. Maalla menin aina koulun jälkeen joko tätini luo ja vähän vanhempana yksin kotiin, jolloin osasin jo säilyttää avainta repussa.

10. Nukuitko valot päällä?
Pienenä pelkäsin pimeää ja nukuin aina ovi raollaan, jotta käytävästä pilkahtelisi hieman valoa. Nykyisin en enää saa unta, jos huoneessa ei ole täysin pimeää.

11. Lempilastenohjelmasi?
Muumit, Prätkähiiret, Tao Tao ja Alfred J. Kwak.

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
Hämärästi, ruoka oli hyvää ja askartelimme pahvisen apinan liikkuvilla raajoilla.

13. Keräilitkö jotain?
Jossain vaiheessa kaikkea Spice Girlseihin liittyvää ja kuulapyssyn kuulia. Ei tosiaan mitään maailmaa järisyttävää.

14. Mikä oli lempiaineesti alaluokilla?
Englanti ja käsityöt.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Minua ei ole koskaan kiusattu, mutta joskus olen ollut hieman kylmä muutamille. Olen nähnyt todella ilkeää käytöstä lapsilta ja nuorilta enkä ole sellaiseen mennyt mukaan, mutta kyllä pienemmänkin mittakaavan jutut näin jälkeenpäin harmittavat.


16. Mitä harrastit?
Alkuun balettia, sen jälkeen kansantanssia (mitä harrastan yhä) ja jossain välissä olen kokeillut myös mm. kokkikerhoa ja partiota.

17. Ystäväsi?

Parhaita. Läheisimpiin ystäviini olen tutustunut yläasteella ja harrastukseni kautta, mutta on muutama ollut menossa mukana jo tarhasta saakka.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Niitä on niin monia, ala-asteella oli todella hauskaa! Kaikki näytelmät joulu- ja kevätjuhlia varten olivat minusta mukavia. Kuudennella luokalla kirjoitinkin itse näytelmän koulun joulujuhlaan ja oli kieltämättä hienoa, kun se esitettiin.


19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Ystävällinen vanhempi rouva, joka osasi pitää tiukkaa kuria. Näin hänet muutama vuosi sitten ja olin todella otettu, että hän vielä tunnisti minut kaikkien vuosien jälkeen.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Sopivan tiukka.

21. Miten perheesi lomaili?
Kävimme kerran etelässä, mutta muina kertoina lomamme suuntautuivat Lappiin.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Kana ja riisi.

23. Tupakoitiinko teillä sisätiloissa?
Meillä ei tupakoida.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Pimeää ja hämähäkkejä.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Ei, mutta toivottavasti tulevaisuudessa.


sunnuntai 20. joulukuuta 2009

the K.E.N.K.Ä. 2010.

Muutamia päiviä sitten sain Andiamo Clubin jäsenenä sähköpostin, jossa esiteltiin tuoreen The K.E.N.K.Ä. 2010-voittajan, Emmi Malmströmin, mallisto. Tykkäsin jo edellisen voittajan Andiamo by Sonja-mallistosta (enkä pelkästään siksi, että suunnittelija on kaimani), mutta tässä mallistossa on jotain vielä erityisempää, mikä vetoaa minuun äärimmäisen voimakkaasti. Onkos tämä nyt sitä rakkautta ensisilmäyksellä?



Ehdoton suosikkiparini on New York, näistä tulee ihan mieleen italialaiset gansterimafiosot. Tuo vetoketju on ihana, ja mikäpä olisikaan tyylikkäämpää kuin klassinen mustan ja valkoisen yhdistelmä?



Hyvänä kakkosena tulee Tokyo. Olen hullaantunut kaikkiin violetin sävyihin syksyn aikana, ja näköjään jatkan samalla luumuisella linjalla myös ensi keväänä. Lisäksi T-strapilla varustetut kengät ovat aina miellyttäneet minua. Tässäkin mallissa on ihana yksityiskohta!

Andiamo by Emmi saapuu myyntiin Andiamoihin ensi vuoden maaliskuussa. Hitusen hintavia nuo kengät kyllä ovat, mutta elättelen toivoa siitä, että opiskelijabudjetista löytyisi hieman varaa jompaankumpaan pariin..

Kuvat: Andiamo

tiistai 8. joulukuuta 2009

linnan juhlat 2009.

Ah. Linnan juhlat, tuo Suomen jokavuotinen glamourin keskittymä. Vaikka itse vastaanotto onkin suurimmaksi osaksi äärimmäisen tylsää katsottavaa, ei sitä voi kuitenkaan jättää väliin. Iltapukuja rakastavana ihmisenä kerronkin teille nyt omat suosikkini Linnan juhlista.

Tänä vuonna Presidentinlinnassa nähtiin erityisen hyvin pukeutuneita ihmisiä, eikä mieleeni jäänyt yhtään kammotusta. Minusta on muutenkin kivempaa muistella juhlien kauneimpia luomuksia kuin niitä, jotka aiheuttavat väristyksiä - enkä nyt tarkoita hyvällä tavalla.


Suosikeikseni nousivat tällä kertaa Heta Hyttinen henkeäsalpaavan kauniissa merenneitopuvussaan, klassisella linjalla pysyttelevä Maria Guzenina-Richardson ja persoonallisen tyylikäs Paula Vesala. Hetan kävellessä kättelyvuoroon poikaystäväni voi todistaa minun huokailleen ihailevasti katse ruutuun nauliutuneena. Upea puku!

Maria puolestaan toi juhlaan kansainvälistä glamouria Dries Van Notenin iltapuvussa ja Christian Louboutinin korkkareissa. Tässä jälleen todistetaan, että juhlalookin voi saavuttaa ihan perusmustalla iltapuvullakin ilman ylimääräisiä härpäkkeitä. Paulassa taas oli hienoa se, että hän säilytti iltapuvussa persoonallisuutensa ja tuki näyttävästi suomalaisia suunnittelijoita. Upealla kuosilla varustettu puku on Tiia Vanhatapion käsialaa ja jalassa Paulalla on Minna Parikat.


Linnan jokavuotiset juhlijat Leena Harkimo, Marja Tiura ja Satu Taiveaho onnistuivat jälleen. Leena ei varmaan edes pysty pukeutumaan huonosti - hänestä tulee hieman mieleen Nicole Kidman. Satu näyttää vuodesta toiseen yhtä suloiselta ja oli tällä kertaa hienoa nähdä hänen päällään punaista. Pidän puvun jujusta, mutta voisin kuvitella, että se jakaa mielipiteitä. Rakastan noita korviksia, ja siskoni luultavasti niiden kimallusta!

Marja Tiura on aikaisempina vuosina ollut yksi Linnan juhlien näyttävimpiä vieraita shokkiväreineen ja led-valoineen, joten yllätyin hieman mustasta puvusta. Puku ei kuitenkaan ole tylsä, sillä se on asustettu jättiläismäisellä pallokorulla ja hansikkailla. Marjan on vaikea mennä metsään vahvan tyylitajunsa kanssa ja kaiken lisäksi hänellä on hiustyyli, johon sopivat kaikki värit. Tänäkin vuonna Marja kääntyi luottosuunnittelijansa Ritva-Liisa Pohjalaisen puoleen.


Minna Haapkylä tietää, miten pukeudutaan punaiselle matolle. Näyttävä kaulakoru yhdistettynä keveään Jasmin Santasen iltapukuun luo sopivan kontrastin kauniiseen kokonaisuuteen. Ihana.


Vuoden pakolaisnainen Fatbardhe Hetemaj pukeutui kauden trendiväriin ja näytti yksinkertaisen kauniilta. Puvun muoto on kaunis, joskin yksinkertainen, mutta värinsä takia se ei jää liian pliisuksi. Lisäksi Fatbardhe oli koristellut kampaustaan ja kasvojaan pienillä koristejalokivillä.

Tässä olivat suurimmat suosikkini. Linnaan saapui myös monia muita kaunottaria, kuten Hanna-Maria Seppälä ja Maria Sid, mutta minusta he ottivat ehkä turhan paljon varman päälle. Silloinhan epäonnistumisen vaaraa ei ole, mutta minusta tämän kaliiberin juhlapukeutumisessa pitää ottaa pieniä riskejä.

Odottakaahan vain, kunhan Jenkeissä alkaa palkintogaalakausi - silloin päästään pukeutumisen ruotimisessa aivan uudelle tasolle!

P.S. Haluaisin kovasti tehdä postauksen Italian matkastani, mutta kaikki kuvat ovat tällä hetkellä matkan emännällä ja matkakumppanillani. En ole vielä ehtinyt kysellä niiden perään, mutta josko jompikumpi lukisi tätä ja pystyisi ne minulle lähettämään? En myöskään pysty vielä kuvaamaan ostoksiani Italiasta, sillä kamerani on täysin rikki. Heittelen sitä täällä seinään ja toivon joka kerralla, että se rupeaisi taas toimimaan (se näet auttoi reistailuun viime kerralla).

Kuvat täältä ja täältä.

maanantai 7. joulukuuta 2009

yllätin itseni.

Tein äsken jotain uskomatonta. Tein hankinnan, ja kyseessä on aivan erityinen tuote. En lähes koskaan toimi näin impulsiivisesti ostosasioissa - varsinkaan silloin, kun kyseinen tuote ei ole siitä halvimmasta päästä. Silti, erikoistarjouksen lisäksi perustelen hankintaani sillä, että ansaitsen sen. Se on palkinto siitä, että olen tänä vuonna saavuttanut hienoja asioita harrastukseni parissa. Siitä, että jaksoin käydä kesällä sisukkaasti vaikeassa työssä. Siitä, että olen kaiken kiireen keskellä jaksanut panostaa kouluun ja saanut myös hyviä tuloksia. Käytännöllisesti ajatellen se on myös sijoitus, sillä laatuun kannattaa aina panostaa.

Tartuin hetkeen, ja niinpä luokseni matkustaa piakkoin GHD:n suoristusrauta.


Sain suoristusraudan suhteellisen edulliseen hintaan, ja pakettiin sisältyy myös hiuksia lämmöltä suojaava suihke. Postikuluineen paketti kustansi n. 100 euroa, joka on naurettavan halpa hinta verrattuna Suomessa myytäviin rautoihin. Lisäksi se, että pystyin ostamaan tämän tutusta nettikaupasta oli minulle tärkeää.

Nyt ei sitten muuta kuin odottamaan postimiestä!

P.S. Lauran ja Sallan blogeissa on käynnissä arvonnat!

torstai 3. joulukuuta 2009

valoa pimeyteen.

Joulun odotukseni on nyt virallisesti alkanut. Mikään ei luo joulutunnelmaa kuin kynttilän lepattava liekki tai oma "joulukuuseni".


Joulukalentereista puhuminen innoitti minut etsimään joulukoristelaatikkoni ja kaivamaan jouluvalot esille. Koristelin niillä askeettisen pajukuuseni, ja se toimiikin oikean kuusen korvikkeena siihen saakka, kunnes siirryn joulun viettoon maalle. Vihreää mariskoolia somistin Hemtexin kukkaköynnöksellä ja asetin sen samaisen firman tabletin päälle.

Jäljellä on enää jouluvalojen laittaminen keittiöön ja olohuoneen ikkunan koristeleminen joulupalloilla. Häpeäkseni tunnustan, että jouluverhot ovat roikkuneet keittiössäni koko vuoden, mutta säästynpähän ainakin suurelta silitysrumbalta.


Ihanaa, miten näinkin pienet asiat voivat saada arjen ja tenttien alle musertuneen opiskelijan piristymään ja rentoutumaan. Ehkä ne muistuttavat siitä, että kaiken kiireen keskellä on osattava ottaa myös hetki itselleen ja hengähtää.

tiistai 1. joulukuuta 2009

jo joulukuu!

Blogihiljaisuuteni on jatkunut jo aivan liian pitkään ja tänään oli juuri sopiva mielentila aloittaa kirjoittaminen uudelleen. Syitä taukoon on monia, kuten kaiken vapaa-aikani syöneet joululahjaneulomiset, rakas harrastukseni, poikaystävä, koulu sekä matka Italiaan hyvän ystäväni luo.

Ehdinpä myös jossain välissä neuloa itselleni jotain kovin hienoa - en ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa enkä voi vieläkään uskoa sitä omien käsieni luomukseksi. Tästä se lähtee! Inspiraation ollessa huipussaan aika kirjoittamiseen loisti poissaolollaan ja nyt aionkin toteuttaa kaikki mielessäni pyörineet juttuideat.

Aika on kulunut tänä syksynä todella nopeasti. Tänään heräsin todellisuuteen ja tajusin yhtäkkiä eläväni jo joulukuun ensimmäistä päivää, eikä minulla ole edes joulukalenteria. Minulla, kaikkien aikojen jouluihmisellä! Onneksi sellaisen ehtii vielä hankkia, ja sillä välin tyydyn avaamaan luukkuja pelkästään Cosmopolitanin joulukalenterista.

Edit: Löytyi myös toinen äärimmäisen suloinen joulukalenteri, käykäähän katsastamassa!

lauantai 17. lokakuuta 2009

it all begins with a dream..

Kodin hengetär-päivä on sujunut suunnitelmien mukaan välillä tenttiin lueskellen. Maanantaina alkaa tiukka tenttiviikko ja haluan kämpän jokseenkin inhimilliseen kuntoon, sillä olen huomannut hyvän siisteystason ja järjestyksen vaikuttavan positiivisesti lukemiseeni. Ehkä ajatukset eivät lähde harhailemaan logistiikasta tai kansainvälisestä kaupasta niin helposti, kun ei pode huonoa omatuntoa laiskasta siivoamisesta.

Söin äsken ison lautasellisen pinaattikeittoa ahkeran kylppärin puunaamisen jälkeen, ja kylläisenä onkin hyvä käydä laittautumaan iltaa varten ja palkita itsensä hyvällä seuralla. Hetken mielijohteesta päätin lähteä ystävieni kanssa elokuviin katsomaan paljon mainostettua Fame-elokuvaa, joka sai eilen ensi-iltansa.


Tanssin ystävänä odotan Famen näkemistä kovasti, elokuvassa on varmasti aivan mielettömän hienoja tanssikohtauksia. Ensimmäisen kerran tutustuin Fameen vuosia sitten erään lähialueen nuorisoteatterin produktion kautta, mikä oli jo itsessään niin vaikuttava, että odotukseni ovat elokuvan suhteen aika korkealla. Yksi elokuvan päätähdistä on muuten So You Think You Can Dance-sarjasta tuttu Kherington Payne ja samaisen ohjelman tuomariston puolella esiintynyt Debbie Allen tähdittää myös elokuvaa.

Tunnusmusiikki soi jo päässäni: Fame! I'm gonna live forever..

Kuva täältä.

perjantai 16. lokakuuta 2009

happy b-day tipu!

Eräs tärkeä ystäväni täytti tänään vuosia. Olemme tunteneet toisemme jo pitkän tovin, sillä tapasimme ensimmäisen kerran tarhassa joskus kolmevuotiaina ja olimme siitä hetkestä lähtien erottamattomat. Minusta on hienoa, että ystävyytemme on säilynyt läpi vuosien, ja vaikka emme nykyisin näekään niin usein kuin esimerkiksi ala-asteella, on mukavaa höpötellä uusimpia juttuja puhelimen välityksellä. Sitä myös odottaa enemmän niitä kertoja, kun aikataulut sattuvat sopimaan yhteen ja pääsee juttelemaan ihan kasvotusten. Muistelen edesottamuksiamme lämmöllä - ja odotan jännityksellä kaikkea sitä, mitä tulemmekaan jatkossa keksimään!



Halusin tänä vuonna muistaa ystävääni jollakin itse tehdyllä lahjalla. Inspiraatio lähti sopivan sävyisestä Novitan Rose-mohairlangasta, johon olen tällä hetkellä täysin hullaantunut. Neuloin lahjaksi huivin ja pipon, joiden ohjeet löysin vanhoista Suuren Käsityölehden numeroista (SK 11-12/2008 ja SK 2/2008). Kuvaan pääsivät myös eilen parvekkeen kaunistukseksi istuttamani kanervat.


Lähikuvassa pipo, eikös olekin suloinen?


Ja huivi. Oli tuossa tekemistä, mutta lopputulos on kyllä aivan mahtava.
Kiitokset Emmalle ohjeen selventämisestä!


Ja pitkästä aikaa taas päivän asua, joka koostui lähinnä rakkaista mustista farkuistani ja vaatekaappiin aikoja sitten unohtuneesta paidasta. Nuo housut ovat todella pukeutumiseni peruspilari!

paita - Lindex
toppi - Ellos
farkut - Vero Moda
kaulakoru - Lindex
korvikset - Asos
sukat - Emman tekemät


P.S. Kiitos Daim-kakusta!

aisteja.

Sain Emmalta ensimmäisen tunnustukseni, kiitoksia! Tekstin kaveriksi valitsin kuvan vuoden 2005 arkistosta, jolloin vietimme joulua Lapissa perheen kesken. Talvinen luonto on mielestäni yksi maailman kauneimmista asioista, ja paljon mieluummin katselenkin alla olevaa kuvaa kuin astun ulos ovesta ja tunnen hiljalleen alkavan talven kylmän tuulen ja räntäsateen.

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro, mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.


NÄKÖ
täysikuu kirkkaalla tähtitaivaalla
kirpeänä pakkasyönä lumen kimmeltäessä

HAJU
lapsuudenkotini jouluaattoaamuna

TUNTO
rakkaan ihmisen halaus

KUULO
musiikki, joka tuo mieleen muistoja ja tärkeitä hetkiä

MAKU
äidin valmistamat lihapullat perunamuusin kera

Jaan tämän tunnustuksen eteenpäin Bisquitsille, Annalle, Jennille, Joalle ja Annukalle. Vaikka en portugalia osaakaan niin uskon siihen, että oheisessa napissa lukee jotakin mukavaa :)

torstai 8. lokakuuta 2009

new moon is coming!

Enää ei tarvitse odottaa kovin pitkään Twilight-saagan toisen osan, New Moonin, saapumista valkokankaille. Ensi-ilta häämöttää marraskuun puolella ja Stephenie Meyerin kirjojen ystävänä odotan sitä "kuin kuuta nousevaa".


Ihanaa päästä sukeltamaan uudelleen Bellan ja Edwardin tarinaan. Kirjat ovat aina tapahtumiltaan laajempia ja kuvaukseltaan tarkempia kuin elokuvat, mutta itse näen kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat hyvinä visuaalisina tukipilareina, jotka vahvistavat lukukokemusta. Ja pääsenpähän taas elokuviin huokailemaan Edwardin ja Jasperin perään!

Roolihahmot viedään usein jatko-osissa ns. seuraavalle tasolle, eli esimerkiksi maskeerausta ja puvustusta päivitetään hieman. Myös yleiseltä ilmeeltään elokuva näyttää trailerin perusteella todella hienolta, eikä erikoisefekteissäkään ole pihistelty. Jännittävää nähdä, miten ohjaajavaihdos ja elokuvan nopeatahtinen produktio ovat vaikuttaneet lopputulokseen.


Tuttujen kasvojen näkemisen ohella odotan innolla uusien hahmojen, kuten esimerkiksi Volturin ja susien, esittelemistä. Lisäksi odotan erityisesti Dakota Fanningin roolisuoritusta - Jane kun on kirjassa niin hyytävä hahmo.

Alhaalla olevasta linkistä löydät leffan trailerin.

Exclusive 'New Moon' Trailer Premiere

Kuva täältä ja täältä.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

glamouria arkipäivään.

Kuten kaikki jo varmaan tietävätkin, seuraan hyvin aktiivisesti julkkisten pukeutumista niin arkena kuin punaisella matollakin. Syysmyrskyn vielä riehuessa ulkona olen jo aloittanut talven palkintogaalakauden odottamisen.

Syyskuun puolella Jenkeissä järjestettiin Primetime Emmy Awards-gaala, joka itseasiassa näytettiin myös Subilla jokin aika sitten. Pähkinänkuoressa Emmy-palkinto on televisio-alan parhaimmille suunnattu kunnianosoitus, joka jaetaan vuosittain. Emmyjä on kahdenlaisia: Primetime Emmyjä, jotka jaetaan parhaaseen katseluaikaan pyöriville sarjoille, ja Daytime Emmyjä, jotka jaetaan päiväohjelmiston sarjoille (esim. Kauniit ja Rohkeat). Daytime Emmyt jaetaan omassa gaalassaan, joka pidetään kesällä ennen Primetime Emmyjen palkintogaalaa.

Minä tietysti tarkastelin Emmyjen jälkeisenä päivänä punaisen maton valokuvia ja valitsin omat suosikkini parhaiten pukeutuneista tähdistä. Tällä kertaa punaisella matolla näkyi poikkeuksellisen paljon punaista, valkoista ja mustaa, sekä pöyhkeitä prinsessamekkoja.

2009 PRIMETIME EMMY AWARDS

Leighton Meester (Gossip Girl)

Mekko, meikki ja kampaus osuivat minun mielestäni napakymppiin. Ehdoton ykkönen, aivan täydellinen.


Ginnifer Goodwin (Big Love)

Ginniferin pukeutumisessa on aina jotain jännittävää, ja tällä kertaa hän on valinnut yksinkertaisen siluetin kirkkaalla värillä höystettynä.
Uusi keijukaiskampaus on myös ihastuttava!


January Jones (Mad Men)

Tämä nainen osaa pukeutua! Atelier Versacen korsettimekko sopii täydellisesti vaalealle Januarylle, ja se on myös ajankohtaisen trendikäs metallisilla yksityiskohdilla ja cut-outeilla. Lisäksi naisella on ehkä maailman siistein nimi.


Kate Walsh (Private Practice)

Katen puku on kovin yksinkertainen, mutta helmiäishohtoinen kangas ja laskeutuvat yksityiskohdat saavat minun ääneni.
Mukavuudenhaluinen Sonja polvistuu tämän mekon edessä.


Mary-Louise Parker (Weeds)

Voisiko tästä naisesta uskoa, että hän on jo yli 40-vuotias? Mary-Louise Parker näyttää hyvältä tummanvioletissa lyhyessä mekossaan, jonka jujuna on iso rusetti vyötäröllä. Kampauskin on mielestäni kohdallaan, olen sotkuisten nutturoiden kannattaja.


.... ja vielä viimeiseksi kunniamaininta Heidi Klumille (Project Runway)


Nainen on viimeisillään raskaana ja näyttää UPEALTA. Heidi luotti mustan värin hoikentavaan vaikutukseen ja kommentoi itse vartalonmyötäistä pukuaan sanomalla "the bigger you get, the smaller you go!" Toimii.

Mikä on sinun suosikkisi?

torstai 1. lokakuuta 2009

parin viikon takaa.

Kävimme erään hyvän ystäväni kanssa pyörimässä keskustan kaupoissa pari viikkoa sitten, ja aika sekalaista tavaraa tuli ostettua - onneksi ei kuitenkaan mitään turhaa! Seuraavaksi esittelen vain ne ostokset, jotka lähtivät mukaan The Body Shopista. Mitähän tuolta paketista paljastuukaan?


Syy, miksi ylipäätään menin kyseiseen kauppaan etsimään tarvitsemaani, oli hyvä palvelu. Eräs ystäväni kertoi, että liikkeessä on todella ystävällinen ja avulias naismyyjä, joka esitteli hänelle asiantuntevasti kaupan meikkivalikoimaa. Koska itsekin tarvitsin neuvoja meikkiasioissa, suuntasin Body Shopiin.

Mukaani lähtivät siis poskipuna ja aloe vera-dödö. Poskipuna on ollut minulle ikuinen murheenkryyni: en osaa valita oikeaa sävyä, en osaa levittää sitä oikein... - vaan ei enää. The Body Shopin myyjä auttoi minua valitsemaan omaan ihonsävyyni sopivan poskipunan, ja opetti minulle jopa sen, miten tuotetta tulee levittää omien kasvonpiirteideni mukaisesti.

En edes pysty kuvailemaan sitä, kuinka kiitollinen olen näistä neuvoista. Mieluummin maksan hieman enemmän tuotteesta JA hyvästä palvelusta, kuin nappaan muutamalla eurolla väärän sävyisen Rimmelin poskipunan Anttilan hyllyltä. Poskipunan lisäksi ostin myös uuden deodorantin, joka kuuluu Aloe Vera-sarjaan. Tuote on havaittu toimivaksi jo muutamia vuosia sitten, ja palaan mielelläni käyttämään sitä jälleen. Kaupan päällisiksi sain vielä näytteen kosteusvoiteesta!

Kaikki edellinen tapahtui muuten paria minuuttia vaille kuusi, eli silloin kun liike suljettaisiin. Luulimme ystäväni kanssa kaupan menevän kiinni vasta tunnin päästä, joten emme edes osanneet pitää kiirettä ostostemme kanssa, mutta myyjä suhtautui meihin silti hyvin kiireettömästi. Kiitos myös siitä!

P.S. Aiheeseen liittyen, More to love:n tytöillä on meneillään blogiarvonta muutamasta The Body Shopin tuotteesta, ja siihen voi osallistua vielä tänään. Kannattaa siis käydä osallistumassa ja ehdottomasti tutustua blogiin - se on niin hauska, että siihen jää koukkuun!

kansa on puhunut.

People-lehti on jälleen valinnut kymmenen vuoden parhaiten pukeutuvaa naistähtöstä. Muutamat harvojen ja valittujen joukkoon päässeistä osasin jo etukäteen arvata, mutta mukana oli myös vakiokasvojen lisäksi pari yllätystäkin. Jokaiselle kategorialle on kuitenkin mielestäni löytynyt oikein sopiva ja tittelinsä ansainnut voittaja, jos tätä kisaksi voi kutsua.


BEST RED CARPET: Kate Winslet

Tämä ei todellakaan tullut yllätyksenä, sillä upeampaa ilmestystä punaiselta matolta saa hakea. Kate on sinut itsensä kanssa ja haluaa korostaa naisellisia muotojaan, eikä lopputulos voi olla mitään muuta kuin täydellinen. Viime talven palkintogaalakausi oli ensimmäisen Oscarinsa voittaneen Katen juhlaa, ja miksei sitten samalla vastaanottaisi palkintonsa tyylikkäänä.


BEST ACCESSIBLE GLAMOUR:
Michelle Obama

Yhdysvaltojen ensimmäisen naisen vaatevalintoja ruodittiin jo Barack Obaman vaalikampanjoinnin aikana ja Amerikka otti Michellen vastaan avosylin. Huoletonta ja yksinkertaista glamouria edustava Michelle saa kiitosta tavastaan yhdistellä halpavaateketjujen ja huippumerkkien vaatteita keskenään.

BEST MATERNITY STYLE: Nicole Richie

Good Charlotten Joel Maddenin kanssa seurusteleva neitokainen ei edes raskautensa ajaksi luopunut korkokengistä ja boheemista tyylistään. Päivisin maximekkoihin mieltynyt Nicole osaa kuitenkin pukeutua näyttävästi myös juhlaan, ja raskautensa aikana hän myös pääsi näyttämään muotisuunnittelijan kykyjään (oik.), sillä hän suunnitteli äitiysvaatemalliston A Pea in the Podille. Vastikään syntyneen poikavauvan nimeksi tuli muuten Sparrow James Midnight Madden.


BEST SHORT DRESSES:
Reese Witherspoon

Kiinnitin huomiota Reese Witherspoonin vaatetukseen jo vuonna 2006, jolloin hän vastaanotti ensimmäisen Oscarinsa June Carter Cashin roolista. Lähestulkoon jokaisella punaisella matolla Reesellä oli päällään Nina Ricciä, ja erityisesti mieleeni on jäänyt keltainen cocktailmekko Golden Globe-palkintogaalasta. Tänä vuonna Reese kunnostautui jälleen lyhyiden mekkojen saralla ja vei kotiin tämän kategorian voiton, eikä ihme - nainen onnistuu näyttämään hienostuneelta ja tyylikkäältä joka kerta.

BEST USE OF COLOR: Freida Pinto

Hollywood-tulokas Freida Pinto ansaitsee oikeutetusti paikkansa parhaana värien käyttäjänä. Punaisella matolla sorrutaan usein valkoiseen, mustaan tai punaiseen, joten Freida on todellinen väripilkku massan joukossa. Hän osaa valita värejä, jotka sopivat hänelle, mutta toisaalta en keksi yhtään väriä, joka ei sopisi tälle tummatukkaiselle kaunottarelle.


BEST JEANS: Cameron Diaz

Voin kuvitella Peoplen raadin pohtimassa sopivaa henkilöä tähän kategoriaan: kuka julkisuuden henkilö omaa täydelliset sääret, rakastaa farkkuja ja onnistuu näyttämään niissä aina hyvälle? Vastausta ei tarvitse miettiä nanosekuntia kauempaa.

BEST SPARKLE: Taylor Swift

Myös Taylor Swift kuuluu sarjaamme "ilmiselvä valinta" - neitihän häikäisee kimallemekoissaan joka kerta punaisella matolla! Paljetit ja kimallus sopivat hyvin nuorelle tytölle, joten en yhtään ihmettele sitä, että Taylor ottaa niistä kaiken irti. Nuorella kantrisensaatiolla ja tuoreella VMA-voittajalla on mielestäni hienostunut tyyli hallussa, mutta haluaisin mielenkiinnosta nähdä häneltä jotain muitakin hiustyylejä kuin jo tavaramerkiksi muodostuneet korkkiruuvikiharat.


BEST BIKINIS: Kim Kardashian

Kyllä se nyt vain on niin, että reality-tähti Kimillä on täydellinen bikinivartalo ja miesten iloksi hän tykkää esitellä sitä usein rannalla. Samalla tavalla kuin Cameronin kanssa, Kim Kardashian on se ainoa oikea valinta tähän kategoriaan.

BEST STREET CHIC: Beyoncé Knowles

Parhaiten pukeutuvia staroja valitessa voi luottaa siihen, että Beyoncé Knowles löytyy joka vuosi heidän joukostaan. Nainen luo trendejä ja ottaa muodin kanssa riskejä, joista osa menee ainakin minun mielestäni täysillä metikköön, mutta pisteet silti rohkeudesta ja erilaisuudesta. Tällä kertaa Beyoncé saa kiitosta viimeistellystä ja katu-uskottavasta arkityylistään ja ihan syystäkin.


BEST BOHO STYLE: Vanessa Hudgens

Tämä oli minulle täysi yllätys, sillä en niinkään perusta kyseisestä näyttelijästä. Mielestäni Vanessan tyyli on vielä hieman haussa, sillä aiemmin hän pukeutui boheemin tyylin sijaan paljon rokimmin, mikä minusta sopi hänelle paremmin. Tähän kategoriaan olisi ollut muitakin hyviä vaihtoehtoja, kuten Kate Hudson tai oman kategoriansa jo saanut Nicole Richie, mutta suotakoon tämä tällä kertaa kuitenkin Vanessalle.

Tässä oli minun mielipiteeni kyseisestä listauksesta, mutta täältä löydät alkuperäisen jutun kuvineen.

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

kauluri.

Syksyn viimoista ja ison auditorion ylitehokkaasta ilmastoinnista selviää vaalean beigen kaulurin voimalla. Jo joskus viime kevään aikana valmistunut putkikauluri on virkattu Novitan Rose-mohairlangasta oman ohjeen mukaan.


Olen oikea mukavuudenhaluinen vilukissa, joten tämä on tällä hetkellä parasta, mitä tiedän.

tiistai 29. syyskuuta 2009

fashion by night.

Lappeenrannassa järjestetään muistaakseni jo kolmatta kertaa Fashion by Night-tapahtuma LAKES ry:n toimesta. Ajankohtana on perjantai 2.10. klo 16-23 ja ideana on, että keskustan kaupat ovat auki normaalia pidempään ja pursuavat erikoistarjouksia, arvontoja, tuote-esittelyjä ja muita kivoja juttuja. Lisäksi kävelykatu Oleksille pystytetään iso valkokangas, johon heijastetaan Kaupungintalon Lappeenranta-salissa järjestettävä muotinäytös. Anna Puu on myös Oleksilla jakamassa nimmareita. Lukaiskaapa täältä lisää.

Olen käynyt jokaisen Fashion by Nightin aikana pyörimässä keskustan liikkeissä ja esimerkiksi viime vuonna Spiraalin -20% kaikista kengistä sai minut ostamaan suuresti rakastetut talvinilkkurini, jotka olivatkin sitten jalassa koko viime talven ajan syrjäyttäen kaikki muut kenkäni. Noh, jatkuva käyttö näkyy nyt kenkieni röyhkeässä kunnossa, mutta onneksi suutarit on keksitty.


On hienoa, että useat liikkeet ovat lähteneet tapahtumaan mukaan ja panostavat siihen, esim. Marimekossa on aina hyviä tarjouksia ja Vero Modassa oli jonain vuonna DJ soittamassa musiikkia. On kuitenkin ikävää, että joidenkin kauppojen osallistuminen on ollut luokkaa "-5% viime vuoden malliston parittomista sukista". Eikö tarjouksia kannattaisi kohdistaa hieman parempiin tuotteisiin ja hyötyä siitä, että tapahtuman aikana on paljon ostovoimaa liikkeellä? Jujuna kuitenkin on houkutella asiakkaat juuri omaan liikkeeseen ja minä ainakin jätän väliin kaikki tuollaiset, sillä illan aikana on paljon muutakin nähtävää.

Uskon siihen, että tapahtuma on kehittynyt viime kerrasta ja mainoksen perusteella nähtävää on paljon. Saa nähdä mitä kaikkea kivaa mukaani tuolloin lähteekään...

maanantai 28. syyskuuta 2009

yökyöpeli kuittaa rästejä.

Hei taas pitkästä aikaa!

Oikein ärsyttää, kun ei meinaa löytyä aikaa kaikkien koulukiireiden ja muiden menojen takia bloggaamiseen. Yritän ryhdistäytyä, ja höpiseminen mukavasta viikonlopusta sunnuntain asukuvilla höystettynä on hyvä tapa aloittaa.

Viikonloppuni oli oikein antoisa ja vietin aikani pääasiassa poikaystäväni seurassa. Perjantaina katsoimme poikaystäväni ja hänen siskonsa kanssa elokuvan In Bruges, joka osoittautui helmeksi. Yllätyimme kaikki iloisesti, sillä nykyisin on vaikeaa löytää kaiken elokuvahötön seasta hyviä leffoja. Paljon plussaa juonesta, oudosta huumorista ja Colin Farrellin ihanasta irkkuaksentista, mutta pieni miinus siitä, että ahdistuin liiallisesta ammuskelusta ja veriroiskeista.


Loppuillasta suuntasimme poikaystäväni kanssa yliopistolle Tutkijoiden Yöhön. Yliopiston sokkeloinen rakennuskompleksi oli täynnä erilaisia pisteitä, joissa jokainen ala esitteli jotakin. Esimerkiksi konetekniikan puolella oli laserlabyrintti, tietotekniikka tarjosi Rock Bandia ja robotteja ja tuotantotalous mehudrinkkejä ja muuta mukavaa. Illan pääesiintyjänä oli Haloo Helsinki, jota seurasimme muutaman kappaleen verran ennen lähtöä.

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja hyvin järjestetty. En ollut aiemmin käynyt Tutkijoiden Yössä, joten yllätyin hitusen tapahtuman lapsipainotteisuudesta. Tarjontaa oli kuitenkin kaikille ikää katsomatta, ja itsekin löysin poikaystäväni vihjeen perusteella Enkelit ja demonit-aiheiselle luennolle, jossa Dan Brownin kirjaa käsiteltiin tieteellisestä näkökulmasta. Tykkäsin!


Lauantai meni aika pitkälle rentoutuessa ja neuloessa erään yhteisen ystävämme luona. Pojat pelasivat Xboxia ja minä keskityin olennaiseen, eli seuraavan joululahjan valmistumiseen. Harmittaa muuten, kun kaikesta tuotteliaisuudestani huolimatta en voi esitellä valmiita käsitöitä täällä, sillä ne menevät joululahjoiksi ihmisille, jotka saattavat lukea tätä blogia..

Sunnuntaina suuntasimme poikaystäväni kanssa hänen isovanhempiensa luo vierailulle. Kävimme ulkona syömässä ja muutenkin reissu oli oikein mukava. Kotiin ajaessa oli lievä ähky, mutta minkäs sille mahtaa, jos on niin hyvää ruokaa, että kontrolli pettää?

Päivän vaatetus oli aika normaali:


paita - H&M
housut - Vero Moda
huivi - lainassa äidiltä
laukku - Lindex
rannekoru - lahja poikaystävältä
helmikorvikset - KappAhl


Nyt on ehdottomasti aika mennä nukkumaan, sillä kello on tällä hetkellä niin paljon, etten edes kehtaa sanoa. Aamulla pitäisi kuitenkin jaksaa raahautua logistiikan tunneille yhdeksältä.. Hrr, ajatuskin karmaisee. Öitä siis!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

rentoutumista.

Tanssiryhmälläni oli tänään keikka, joka meni oikein hyvin. Kyseisen esityksen puvustus ja kampaukset henkivät 40-lukua, joten oli mukavaa saada pitkästä aikaa vanhan ajan valkkikampaus päähän normaalien ranskalaisten lettien sijaan.

Esiintymisen jälkeen tulin kotiin, söin ison annoksen pinaattikeittoa ruisleivän kera ja istuin sohvalle. Silloin päätin, että minun sunnuntaini olisi tästä hetkestä eteenpäin täyttä rentoutumista, vaikka ruotsin verkkokurssi painaakin hieman päälle.

Sarjassamme laiskat sunnuntait:

1. Neulomista. Päätin tosiaan aloittaa joululahjojen valmistamisen ajoissa. Siskoni on saanut tuntea nahoissaan sen, miten joululahjaksi luvattujen villasukkien valmistuminen kestää seuraavan vuoden syyskuuhun, mutta vannon, ettei näin tule enää tapahtumaan. Onneksi minulla on harvinaisen kärsivällinen sisko!

Ensimmäinen joululahja on jo viimeistelyä vaille valmis, minkä jälkeen pistetään uusi lahja puikoille. Tällä hetkellä yritän kuitenkin saada jo yhden aiemmin aloitetun projektin loppuun, eli omat villasukkani. Nämä ovat seisoneet hyllyllä reilun kuukauden, mutta hyvässä lykyssä ne ovat jo huomenna valmiit.

2. Riikunoita. Neulomisen ohessa on mukavaa syödä herkullisia miniluumuja. Voisin syödä näitä koko ajan, mutta jotain itsehillintää on oltava. Äiti kävi tuomassa nämä perjantaina ja lisää on luultavasti tulossa, sillä maalla lapsuudenkotini pihalla olevat puut ovat riikunoita pullollaan.


3. Viiniä. Pieni lasillinen makeaa päärynäviiniä tekee illasta hieman erityisemmän. Lieneekö kamera muuten hieman rikki? Lopputulokseen 'kyllä' ei ole liian vaikeaa päästä, kun vertaa noita kahta peräkkäistä otosta keskenään.


4. Vaahtokylpy. On onni omistaa kylpyamme, sillä mikään ei ole niin rentouttavaa kuin kuuma kylpy. Kylpyvaahtona toimii Oriflamen Bath Foam with moisturising Coconut and Ricemilk. 400 ml:n pullo vetelee jo viimeisiään, joten pitäisi ruveta pikkuhiljaa hankkimaan uutta tilalle. Oriflamen Nature-sarjan suihkusaippuat ja kylpyvaahdot ovat kyllä ihania, suosittelen lämpimästi kaikille.


Kylvyssä on mukavaa lukea kaikessa rauhassa lehtiä, joten uusimmat Trendi ja Cosmo pääsivät uudelle lukukierrokselle. Minun pitäisi muutenkin lukea enemmän tilaamiani lehtiä, sillä välillä minulla on paha tapa selata lehti nopeasti läpi ja katsoa pelkästään kuvia. Onneksi molemmista lehdistä löytyy myös hyviä ja mielenkiintoisia juttuja, joita lukee oikein mielellään ajan kanssa.

Nyt vielä vähäksi aikaa neulomaan, sitten unten maille, että jaksaa taas huomenna palata arkeen.

lauantai 12. syyskuuta 2009

mallikasta.

Huoh, tulipas huono otsikko.

Näin yön tunteina, jolloin minun pitäisi väsymyksestä päätellen olla jo nukkumassa, ajattelin päättää muutaman päivän blogihiljaisuuden ja kertoa pienen ilouutisen - joskin aivan järjettömän myöhässä.

Kerrankin Lappeenrantaa tehdään edes hieman tutummaksi, sillä torstaina 3. syyskuuta järjestetyn Specsaversin Spectacle Wearer of the Year 2009-mallikilpailun Suomen osakilpailun voitti lappeenrantalainen opiskelija Elina Haiko. Alunperin Savonlinnasta kotoisin oleva Haiko muutti elokuun lopulla Lappeenrantaan, koska hän aloitti sosiaalialan opinnot Saimaan ammattikorkeakoulussa. Mikä loistava ajoitus muuttaa lehmusten kaupunkiin!


Elinan tyyli on mielestäni erittäin särmikäs ja kansainvälinen, joten ei mikään ihme, että hän voitti osakilpailun. Palkinnoksi Suomen sähäkin silmälasimalli sai kuvaukset Specsaversin kanssa ja mikä hienointa, matkan Lontoossa lokakuussa järjestettävään kansainväliseen Spectacle Wearer of the Year 2009 -finaaliin, jonka pääpalkintona on vuoden mallisopimus lontoolaisen Premier Model Managementin kanssa. Lisäksi koko kärkikolmikko sai lahjakortit Specsaversille ja yhteistyökumppaneiden (Vero Moda, Max Factor, Tigi) goodie bagit.

Isot onnittelut Elinalle voitosta, sekä onnea ja menestystä Lontooseen!

P.S. Aileenin Amore Vintage-blogissa on meneillään GIVEAWAY-arvonta. Hän tekee aivan mielettömän kauniita koruja ja arpoo niitä tällä kertaa lukijoilleen! Pitäkää kiirettä, jos haluatte osallistua, sillä arvonta päättyy huomenna 13.9. keskiyöllä!

Kuva täältä, lähteet täällä ja täällä.

tiistai 8. syyskuuta 2009

rachel bilson.

Heinäkuussa alkaneet lempparijulkkisteni tyyliesitelmät jatkuvat.. Tällä kertaa vuorossa on neitokainen, johon tutustuin ensimmäistä kertaa Summer Robertsina television O.C.-sarjassa. On vaikeaa olla kadehtimatta noita ihanan paksuja ja tummia hiuksia. Hän on mielestäni suloinen, kaunis, tyylitietoinen ja kaiken lisäksi tällä hetkellä kihloissa yhden unelmieni miehen kanssa. Kyseessä ei voi olla kukaan muu kuin..

RACHEL BILSON


Rachel Sarah Bilson syntyi filmiteollisuusperheeseen Los Angelesissa elokuussa vuonna 1981. Kirjoittaja/tuottaja/ohjaaja-isänsä kautta Rachel lähti hakemaan ammattinäyttelijän uraa, mutta keskittyi alussa pitkälti mainoksiin. TV-debyytti tapahtui vuonna 2003 pienien roolien kautta mm. Buffy Vampyyrintappaja-sarjassa, ja samana vuonna syksyllä supersuosittu nuorten sarja O.C. näki päivänvalon.

O.C:n huikean suosion ansiosta Rachelin nimi oli kaikkien huulilla, ja myöskin seurustelusuhde sarjan kollega Adam Brodyn kanssa toi lisää palstatilaa. Lempi kuitenkin loppui kolmen vuoden jälkeen jouluna 2006 ja O.C. seuraavana vuonna.


Hittisarjan peruuttamisen jälkeen Rachelilla on pidellyt hieman hiljaista, sillä O.C:n jälkeen hän on tehnyt vain muutamia elokuvia. Hänen ensimmäinen elokuvansa, The Last Kiss, tuli ensi-iltaan vuonna 2006, jonka jälkeen hän teki Jumper-elokuvan yhdessä nykyisen kihlattunsa Hayden Christensenin kanssa. Pari pääsi työskentelemään jälleen yhdessä lähikuukausina ensi-iltaan tulevan New York, I Love You-elokuvan parissa. Oi, en malta odottaa sitä elokuvaa, siinä on niin monta lempinäyttelijääni!


Mediassa Rachel tunnetaan mielettömän hyvästä tyylitajustaan, ja neiti kutsuukin itseään "muotiaddiktiksi". Rachelia näkyy muihin tähtösiin verrattuna harvemmin punaisella matolla, mutta erityishuomiota ja -kiitosta saakin naisen arkipukeutuminen. Kuvia katsellessa huomaa, että hänellä on taito piristää asukokonaisuuksia erilaisilla asusteilla. Hän omistaa paljon aurinkolaseja ja huiveja, mutta havaintojen mukaan nainen on myös laukkufriikki.

Ylläolevista kuvista näkee Rachelin tyylin monipuolisuuden, minkä ansiosta hän pystyy pitämään sekä hillittyä että tyttömäistä asukokonaisuutta. Hän on itse kuvaillut tyyliään vintage-tyyppiseksi, jonka mukaan hän yhdistelee vintagea ja huippukalliita merkkejä keskenään, mm. yllä vasemmalla olalla keikkuu Miu Miun laukku.


Ylhäällä vasemmalla oleva kuva on otettu Jumperin Italian ensi-illasta Roomasta. Kontrastina vieressä on Rachelin arkipukeutumista Los Angelesista, missä hän pitää rentoja ja huolettomia, mutta kauniita ja persoonallisia vaatteita. Olalla on jälleen Miu Miuta ja silmillä kestosuosikit, eli Ray Banin Wayfarerit.

Rachel ei ole valmis tinkimään mukavuudesta töissäkään, mutta osaa pienillä asioilla tuoda lisää asennetta pukeutumiseen. Roomassa käytetyt räätälöity nahkatakki, Matthew Williamsonin huivi ja Christian Louboutinin niittinilkkurit sopivat Rachelin kalifornialaiseen tyyliin, mutta ovat juuri sopivan näyttävät elokuvan ensi-iltaan.


Rachelilla on useita suosikkeja muotitalojen ja -suunnittelijoiden joukosta. Tähän joukkoon lukeutuvat Stella McCartney, Zac Posen, Brian Reyes (vas.), Brian Atwood (kesk.), Chanel, Miu Miu ja Christian Louboutin. Hän istuukin usein muotinäytösten eturivissä, mistä todisteena on kuva Max Azrian muotinäytöksestä, johon Rachel osallistui suunnittelijan keveä toispuoleinen luomus päällään (oik.). Rachel muuten käyttää sukkahousuja asukokonaisuuksissa oikein kiitettävästi - eräs kuva hänestä sai minut ostamaan viinipunaiset sukkikset.

Yllä olevista kuvista näkee, että Rachel rakastaa värejä, mutta harvoin valitsee mitään turhan räikeää iltapukeutumiseen. Punaisella matolla hänen päällään nähdään usein hillittyjä värejä, kuten vihreää, harmaata, mustaa ja valkoista. Onneksi Rachelilta löytyy kuitenkin itseluottamusta ottaa välillä myös muotiriskejä, kuten alla olevassa 3.1 Philip Limin shortsipuvussa. Näyttävä metallinen asu sopii loistavasti rennompiin iltajuhliin ja kokonaisuutta täydentävät Longchampin laukku ja luotettavat Louboutinit.


Elle-lehden juhlissa Rachel yhdisti mustan Expressin bleiserin kuviolliseen minimekkoon. Lyhyenä ihmisenä Rachel tietää, että korkokengät ja polven yläpuolelle päättyvä helma pidentävät kummasti - nainen on 157 cm pitkä, eli vain 4 cm minusta lyhyempi.

Alla olevat kuvat esittelevät myös Rachelin juhlavampaa pukeutumista. Paljeteilla ja röyhelöillä koristellun harmaan luomuksen hän valitsi The Last Kiss-elokuvan Los Angelesin ensi-iltaan. Keskellä olevan Chanel-mekon Rachel puki muotimerkin uuden liikkeen avajaisiin, ja erikoisuutena onkin, että mekko on itseasiassa väärinpäin. Oikealla vihreässä Randolph Duken mekossa Rachel otti osaa Cinema Against AIDS-hyväntekeväisyysgaalaan Dubaissa. Kaikkia näitä asukokonaisuuksia yhdistää onnistunut stailaus, hyvä maku ja eleganssi.


Hienoa Rachelissa on se, että häneen on helppo samaistua. Hän näyttää kiltiltä naapurintytöltä, jolla on mieletön tyylitaju ja jonka tyyliä on myös yllättävän vaivatonta kopioida. On muuten jännää, miten valitsenkin tyyli-ikoneikseni juuri lyhyitä näyttelijöitä, mutta ehkä se johtuu siitä, että samankaltaiset vaatteet sopivat myös minulle pituuteni ansiosta. Pituus onkin asia, josta melkein tein itselleni ongelman nuorempana, sillä kaikki muut perheessäni ovat yli 170 cm pitkiä, mutta jossain vaiheessa tajusin, että

a) minusta ei tule koskaan mallia, joten en tarvitse pituutta
b) minä en ole maailman ainut 161 cm pitkä tyttö
c) en ole korkokengissäkään suurinta osaa pojista pidempi ja
d) minä olen ihan hyvä tällaisena.

"I see myself as a short little person who looks very young," says the actress, 25. "I don't pay much attention to physical stuff; it's about the whole picture and just being comfortable with who you are."
~ Rachel Bilson, www.people.com

Äärimmäisen hyvä pointti. Rachelilla on itseluottamusta ja hän hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Tämän lisäksi hän kieltäytyy elokuvien alastonkohtauksista vedoten jokaisen päätäntävaltaan omasta vartalostaan, jonka ei tarvitse tai pidäkään olla kaikkien nähtävillä. Tyylitajun lisäksi Rachelissa onkin parasta se, että hän on nuorille hyvä roolimalli.

Kuvat täältä.

yöpäivitys!

Ihan vain tiedoksi rakkaalle siskolleni, että hänen viime joulun joululahjansa on vihdoinkin valmistunut. Keskellä yötä. Better late than never, huh?


Aamulla kouluun, joten hyvää yötä kaikille!

maanantai 7. syyskuuta 2009

kantarellipasta.

Jälleen kerran lukijani pääsevät iloitsemaan kanssani onnistumisistani keittiössä! Hommahan meinaa karata ihan lapasesta, sillä kaikki ruoat, jotka olen lyhyen ajan sisällä tehnyt, ovat onnistuneet mutkattomasti. Pakko kai se on uskoa, että minäkin osaan kokata. Jee! Kyseessä oli kyllä taas kasvisruoka, mutta ei mietitä sitä nyt.

Tällä kertaa tein kantarellipastaa, eli tagliatellea ja sienikastiketta. Torimyynnissä en taaskaan pystynyt vastustamaan kiusausta, joten mukaani lähti litra ihanan keltaisia kantarelleja. Sain ystäviltäni niin hyvän ohjeen kantarellikastikkeen tekemiseen, että olihan sitä pakko kokeilla. Olen loppukesän ja tämän alkusyksyn mittaan inspiroitunut keittiössä huimasti metsän antimista ja sitä tulee melkein surulliseksi, kun tietää, että kohta ei enää saa sieniä tai pääse marjastamaan.

KANTARELLIPASTA

Ohje ei ole mitenkään vaikeaselkoinen, eikä tarvikelistakaan ole turhan pitkä. Ruoasta varmaan riittäisi kahdelle, mutta tänään olin niin nälkäinen, että huomiselle jäi vain vaivainen neljäsosa. Tarvitaan siis:

reilu ½ litraa kantarelleja
½ isosta sipulista
2 dl (1 prk) ruokakermaa
1 rkl pippurisekoitusta
suolaa
öljyä tai voita pannulle

Aluksi kannattaa ruveta puhdistamaan sieniä ja siinä noin puolivälin kohdalla laittaa vesi kiehumaan pastaa varten. Omat sieneni olivat suhteellisen puhtaita, joten puhdistamiseen ei mennyt kauaa. Sillä aikaa, kun valutin sienistä ylimääräiset vedet pois siivilässä, viipaloin isosta sipulista puolet ja heitin pannulle.


Sen jälkeen paloittelin kantarellit sopivan pieniksi palasiksi sipulin kaveriksi. Samaan aikaan minulla oli pastat kiehumassa - laitoin tällä kertaa tulemaan neljä kerää tagliatellea, joista yksi sitten jäi huomista varten.


Kun sipulit on kuullotettu ja sienet kypsennetty on aika heittää sekaan ruokakerma ja mausteet. Harjoittelen ahkerasti maustamista "fiilispohjalta", ja ainakin tällä kertaa se onnistui suhteellisen hyvin! Pippuri onkin tässä se isoin juttu, en usko, että suolalla on niin paljon merkitystä. Kastiketta voi halutessaan suurustaa hieman jauhon avulla.


Lopputulos oli makuhermoja hivelevä. Tykkään sienistä ihan mielettömästi ja tämä ruoka oli kyllä niin hyvää, että teen sitä varmasti toistekin - heti kun saan lisää kantarelleja.


Nam!