Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään ennenkuulumatonta, sillä olen monena talvena kokenut saman. Aloitan jonkin neulomisprojektin intoa puhkuen, ja yleensä puolessa välissä työtä keksiikin jotain parempaa tekemistä kuin uuden sukan tai lapasen aloittamisen. Työ odottaa viimeistelyä käsityökorissa kuukausia ja juuri silloin, kun kuumimmat kesähelteet hellivät suomalaisia, saan päähäni ottaa villalankakerät kätköistään ja lopettaa sen, minkä talvella aloitin.
Yksi virike neulomisen aloittamiseen heinäkuussa oli ystäviltäni saatu 20 euron lahjakortti lappeenrantalaiseen käsityö- ja askarteluliike Pyöröpuikkoon. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Pyöröpuikossa katsastamassa tarjonnan ja sen jälkeen olin täysin myyty - järjettömän paljon kaikkia ihania lankoja useissa hyllylokeroissa ja laaja valikoima muita käsityötarvikkeita, sekä paikan mukava ja avulias rouva, joka asiantuntevasti esitteli minulle omiin tarkoituksiini sopivia lankoja. Yllätyin iloisesti siitä, että nuorenkin ihmisen on mahdollista saada hyvää palvelua tämän päivän yhteiskunnassa. Pyöröpuikon uusi vakioasiakas ilmoittautuu!
Kahdellakympillä sain liikkeestä mukaani viisi lankakerää: kaksi kerää Janne-lankaa, joista oli määrä tulla säärystimet, mutta muodostivatkin Seitsemän Veljestä Raita-langan kanssa pitkävartiset sukat, sekä kolme kerää Kauhavan Kangas-Aitan Panda-villabambulankaa. Jälkimmäisistä aion neuloa jonkinlaisen neuleen, mutta malli on vielä harkinnassa.
Tässä kuvaa edistymisestäni:
Tadaa!
Nyt on juuri meneillään se pahamaineinen puoliväli, joka usein koituu neulomusteni kohtaloksi, mutta huolestuneille tiedoksi, että toinen sukka on jo aloitettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti