maanantai 31. elokuuta 2009

herkkua.

Tänään palasin kouluun kesäloman jälkeen ja se tuntui kieltämättä aika hassulle. Vaikka saman on kokenut niin monesti, kesälomani oli ensimmäistä kertaa suhteellisen pitkä ja viime vuoden orientaatioviikon jälkeen aineopintojen käynnistyminen suoraan kouluun saavuttuani hämmensi hieman.

Yleisesti ottaen olen kuitenkin oikein innoissani koulun jatkumisesta, sillä kesä oli kaikessa kiireisyydessään silti oikein rentouttava ja akkujen lataamisen jälkeen olen hyvin motivoitunut jatkamaan opintoja. Opiskelu vain jotenkin sopii minulle ja pidän kovasti uuden oppimisesta.

Koulun alkua voikin juhlistaa herkullisella mustikkasmoothiella, jonka valmistin uudella tehosekoittimellani!

MUSTIKKASMOOTHIE


pari palaa vaniljajäätelöä
rasvatonta maitoa
mustikoita
sokeria makeuttamiseen

Heitä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita. Lisää maitoa sopivassa määrin, jotta smoothieta pystyisi juomaan pillillä. On kuitenkin tärkeää olla lisäämättä liikaa maitoa, ettei juomasta tule liian juoksevaa. Kaada tuotos lasiin ja nauti kylmänä.

Yummy!

sunnuntai 30. elokuuta 2009

rakas kokoelmani.

Behold, my beautiful collection of earrings.

1. Nappikorvikset.

Vasemman reunan "timanttikorvikset" on ostettu siskon kanssa Lahden Vilasta. Kuninkuusravien aikana ne jopa saivat kehuja, joista yllätyin iloisesti. Luulin nimittäin kaikkien omistavan ainakin yhdet tällaiset ja uskoin niiden valovoiman kadonneen massakiinnostuksen takia.

Snö of Swedenin hopeakorvikset eivät käytännössä ole napit, mutta ne on ovat niin sirot, että lasken ne kuitenkin nappien joukkoon. Nämä tarttuivat mukaani tämän vuoden Folklandia-risteilyltä, jolla päätin aloittaa uuden perinteen. Sen mukaan jokaiselta Folklandialta on ostettava muistoksi vähintään yhdet Snö-korut.


Oranssit, isohkot napit on tilattu Asokselta. Yritän piristää asukokonaisuuksiani kirkkailla väreillä, ja nämä sopivat täydellisesti siihen tarkoitukseen. Nämä ovat erityiset siitä, että ne ovat ensimmäiset Asokselta tilaamani korvakorut.

Mustat ruusunapit olivat lempparikorvakoruni nappien joukosta, ja käytin näitä lähestulkoon koko kesän. Ne kuitenkin kohtasivat tragedian vähän aikaa sitten: toinen niistä hävisi, eikä koskaan enää löytynyt. Nämä yksilöt adoptoin Lindexiltä jo muutama kuukausi sitten, eikä niitä siellä enää ollut, kun hädissäni lähdin etsimään uutta paria. Löydänköhän enää koskaan mitään näin ihanaa?

2. Hopeaa ja pronssia.

Ylärivin ensimmäiset korvakorut on hankittu Claire's Accessories-liikkeestä Portugalista viime vuoden huhtikuussa. Muotonsa takia ne olivat pitkään käytetyimmät korvakoruni, mutta aika on tehnyt tepposet ja tummentanut osan roikkuvista suikaleista. Miksi, oi miksi?

Roikkuvat rengaskorvikset ovat tuliainen ystävältäni hänen lomaillessaan Kanarialla. Nämä eivät onneksi ole tummuneet, sillä pidän näistä kovasti ja ne ovat mielestäni yksinkertaisuudessa todella näyttävät. Ne myös muistuttavat minua vuoden 2006 vapusta, joka on tapahtumarikkaudessaan ikimuistoinen (hahahaa).

Ruskeat korvakorut ostin lukion ensimmäisellä luokalla H&M:stä ja ne olivat kolmannet itseostamani korvakorut. Jännää, miten pieni kokoelmani on joskus ollut, mutta jostakin pitää aloittaa! Ruskea on yksi lempiväreistäni, joten ei ollut mikään yllätys, että nämä kauniilla ulkomuodolla siunatut korvakorut lähtivät mukaani.


Edellisistä oikealla alaviistossa ovat kokoelmani toisena hankitut vihreät korvakorut. Vihreä on myös lempivärini ja sen lisäksi korvakorujen koristeellisuus hurmasi minut täysin. Näitä on tullut käytettyä vuosien aikana todella paljon, ja ne ovat yhä yhdet suosikkikorvikseni. Ovat muuten alunperin H&M:stä, mistä ostin silloin alkuaikoina paljon korvakoruja.

Alarivissä vasemmalla olevat vihreät korvakorut ovat lahja siskoltani, joka tykkää tilata näyttäviä koruja internetin kautta Jenkeistä. Hän osti nämä minulle etukäteisjoululahjaksi, eikä taaskaan ole vaikeaa arvata, että korvakorujen väri on vaikuttanut niiden valintaan. Nämä ovat korvissa hieman painavat, mutta käytössä kuitenkin sen arvoiset.

Himmeän pronssiset korvakorut ostin Lindexistä lukion aikana ja jos en ihan väärin muista niin ne olivat neljäs lisäys kasvavaan kokoelmaani. Näitä tykkäsin käyttää paljon Kalevalakorun Talon sydän-kaulakorun kanssa, sillä ne sopivat pronssisuutensa takia hyvin yhteen. Nämä sopivat kaikessa yksinkertaisuudessaan hieman hillitympään asukokonaisuuteen.

Edellisten vieressä on uusin lisäys kokoelmaani.

Viimeisenä esittelen ensimmäiset itse ostamani korvakorut, jotka ovat peräisin H&M:stä. Silloin yläasteen alussa boheemi pukeutumistyyli oli pinnalla muodissa, ja olisin kovasti halunnut pukeutua niin. Muotitiedoton kun silloin olin, en osannut etsiä oikeanlaisia vaatteita, mutta mielestäni nämä korvakorut kuvastivat tyyliä hyvin. Ostin ne alennuksesta, mutta ne kuitenkin lojuivat pitkään laatikkoni pohjalla ennen kuin valaistuin ja aloin käyttää korvakoruja enemmän ja enemmän osana asukokonaisuutta. Näistä tämä kaikki alkoi..

Koska tarinoita löytyy enemmän kuin kuvia päätin jakaa juttusarjan kolmeen osaan. Ensi viikon aikana ilmestyvät seuraavat kaksi osaa, viimeisenä tietenkin kokoelmani helmi.

lauantai 29. elokuuta 2009

korvakorufetissi.

Sain reiät korviini noin kymmenen vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi kummitädiltäni. Muutaman vuoden ajan käytin vain ja ainoastaan yksiä korvakoruja, joita isosiskoni yritti keplotella itselleen. Lopulta päädyin ostamaan hänelle syntymäpäivälahjaksi samanlaiset, sillä olimme molemmat ihastuneet syvästi rakkaisiin korvakoruihini eikä tilanteeseen ollut enää muuta ratkaisua.

Nuo kyseiset korvakorut ovat olleet korulaatikkoni säilössä jo vuosia, sillä eräänä kauniina päivänä H&M:n asustepuolella bongasin kauniita roikkuvia korvakoruja. Tämän jälkeen minulle on enää harvoin kelvannut pelkkä pieni nappikorvis, ja kipinä lukuisten korvakorujen keräilemiseen syttyi.

Siitä päivästä lähtien korvakorukokoelmani on kasvanut kasvamistaan ja sen joukosta löytyy niin minimalismia kuin täydellisiä ylilyöntejäkin. Lukiovuosista korvismakuni on kehittynyt hieman hillitympään suuntaan, mutta rakastan vanhoja korvakorujani yhä syvästi, vaikka en niitä kaikkia enää niin usein käytäkään. Parasta on, kun katson kokoelmaani ja jokaiseen korvakoruun liittyy muisto - ikään kuin visuaalinen päiväkirja.

Täydellisten korvakorujen ominaisuudet:

  • esteettisyys, olivat korvikset sitten koristeellisia tai selkeälinjaisia
  • pitkät ja roikkuvat (joskus harvoin myös persoonalliset napit)
  • kullan tai hopean lisäksi värejä: vihreä, ruskea, valkoinen, musta..
  • jokin juju
Korvakorut ovat aina merkinneet minulle asusteina eniten, sillä mielestäni niillä voi lisätä oman persoonallisen jälkensä asukokonaisuuteen hyvin pienellä vaivalla. Omistan tällä hetkellä jo niin monia pareja, että niillä pystyy asustamaan jo todella erilaisia vaatetuksia. Homma vaatii vain hieman uskallusta käyttää näyttäviä ja vähän isompiakin korvakoruja.

Viikonlopun kunniaksi esittelen blogissani kaikki korvakoruni. Tarinoita täynnä oleva pitkä postaus korvakorukokoelmastani ilmestyy huomenna, joten tulkaahan tsekkailemaan!

perjantai 28. elokuuta 2009

the verdict.

Tällä kertaa historiallisesti kaikki (huom. KAIKKI) H&M:n paketin sisällössä miellytti minua. Aloitetaanpa silkkisekoitepaidasta, mutta heti näin alkuun pahoittelen innokkuuttani valokuvata, mikä sitten johti ryppyisen paidan esiintymiseen kuvissa.

Tilasin paidasta koon 38, joka taisi sitten kuitenkin olla hieman liian iso. Pienillä kavennuksilla ja vyöllä paita on silti kaikkea, mitä odotinkin, joten en lähde enää kokoja vaihtamaan. Hihat ovat ihanan pussittavat ja materiaalikin on niin silkkisen sileää, vilpoista ja pehmeää - olen aivan myyty.


Kuvassa esiintyvä koru on saatu äidiltä lainaan, ja kyseessä on hänen ensimmäinen kaulakorunsa. Tunnen myös tarinan tämän korun takana, ja juuri näistä syistä kaulakoru on minulle erityisen tärkeä. Tunnearvoa löytyy myös 70-luvulta peräisin olevalta vyötärövyöltä, jonka sain kummitädiltäni käyttöön. Kyllä näköjään minultakin löytyy kierrätettyä tavaraa!


Puuvillapaita istuu täydellisesti, joskin haluaisin paidan helman olevan hieman pidempi. Kankaasta näkyy pikkuisen läpi, mutta ongelma on helposti ratkaistavissa beigellä tai valkoisella alustopilla. Kankaassa on 95% puuvillaa ja 5% elastaania, eli sama sekoitus kuin lempitopeissani.

Huivi oli kaikessa kauneudessaan hempeän romanttinen, eli juuri toiveideni mukainen, mutta en odottanut sen olevan iha näin iso! Tuostahan saisi melkein kaksi huivia. En kuitenkaan valita, sillä muhkea pellavahuivini suojaa minua syksyn viimalta vuosi sitten ostetun syystakkini kanssa.

Mielestäni ihan onnistunut tilaus, vai mitä?

torstai 27. elokuuta 2009

hihihiii...

... arvatkaas, mikä on tänään saapunut Lappeenrantaan?


Tuomio paketin sisällöstä paljastuu huomenna!

keskiviikko 26. elokuuta 2009

keskiviikko.

Aloitin päiväni tänään jo aikaisin, kun suuntasin puolukkametsään. Tänä viikonloppuna minut on taas nakitettu torille, ja pitäähän siellä olla jotain myytävääkin. Kolmen viikon mustikan poiminnan jälkeen keskitymme tällä kertaa puolukkaan. Tässä hieman todistetta päivän saavutuksesta:



Itseasiassa tykkään kovasti torimyynnistä. Minusta se on rentoa ja mukavaa puuhaa, jota olisin mielelläni tehnyt vaikka koko kesän. Torilla on aina oma lämmin ja ystävällinen ilmapiirinsä, joten sinne on mukava mennä vaikka pelkästään asiakkaanakin. Saa nähdä kutsuuko puolukkametsä enää tällä viikolla, mutta ainakin suunnitelmissa on virkata vielä muutama patalappu myyntipöytää varten.


Aamulla heräsin järkyttävän kovaan kolaukseen, jonka paikallistin kuuluneen ovelta. Ilokseni postiluukusta oli tipahtanut tuhti lukupaketti, joten ainakin maanantaina aloitetun suursiivouksen välissä oleviin rentoutumishetkiin löytyy sopivaa tekemistä. Kyseinen projekti on vielä hieman vaiheessa, mutta onneksi 3/4 kämpästä on jo siivottu. Hiljaa hyvä tulee..

tiistai 25. elokuuta 2009

what's new?

Siskoni tuli viikonloppuna käymään Lappeenrannassa, ja lauantain suunnitelmana oli käydä etsimässä hänelle mekkoa ystäväparin syyskuisiin häihin. Kiersimme kauppoja ahkerasti viiden tunnin ajan, mutta mitään ei oikein tuntunut löytyvän. Nyt se oli viimeistään myönnettävä: syksy on tullut ja kesäiset mekot ovat siirtyneet syrjään lämpimien neuleiden tieltä.

Täysin turhaa kaupoissa ravaaminen ei kuitenkaan ollut, sillä löysimme siskolleni mekon. Suuren shoppailuannoksen takia en minäkään pystynyt pitämään kukkaroni nyörejä täysin kireällä, joten nyt esittelenkin kaksi uutta ihanuutta, jotka lähtivät kaupoista mukaani.

1. Hopeiset korvikset.


Näihin kaunokaisiin tiivistyy täysin nykyinen korvakorutyylini: yksinkertaista, mutta näyttävää. Itseasiassa olen joskus jopa omistanut samantyyliset korvakorut, mutta yllätys, yllätys, päädyin antamaan ne siskolleni, joka lainaili niitä jatkuvasti. Nyt minulla on kuitenkin jälleen omat metallihapsukorvikset - kyllä kelpaa hymyillä!

2. Punainen puhvihihapaita.


Hih, esittelenpä tässä samalla Marimekon pussilakanani.. Kyseinen paita odotti minua Lindexin seinällä, josta sitten 30% alekupongin siivittämänä nappasin sen mukaani. En tiedä oliko paitoja muissa väreissä kuin punainen (ainakin H&M:ssä oli samankaltaisia paitoja eri väreissä), mutta punaisen yksilön nähtyäni en enää halunnut mitään muuta. Kuvassa väri taitaa olla hieman vääristynyt - se on oikeasti siis tummanpunainen.


Tässä hieman lähikuvaa, josta näkyy kaula-aukon metallinen koristeommel ja hieman hihojen rypytystä. Hihoihin on siis ommeltu pienelle pätkälle kuminauhaa, joka saa ne rypyttymään tuolla lailla kauniisti. Minulla on hieman sellainen tunne, että tästä saattaisi tulla syksyn uusi suosikkipaitani..

Miltäpä näyttää?

maanantai 24. elokuuta 2009

voi kun meillä oli mukavaa!

Nyt on sitten käyty Tykkimäessä, kiitokset ystävälleni mahtavasta seurasta ja hauskasta reissusta! Kävin kaikissa laitteissa, joihin mahduin istumaan - nykyisinhän pituus ei ole ongelmana vaan leveys. On se jännä, miten aika kuluu ja ongelmat vaihtuu..

Syötiin ystävättäreni kanssa pitsaa ja pehmistä, hätyyteltiin limpparia himoitsevia ampiaisia, voitettiin pelkoja ja juostiin laitteissa, mutta on kyllä pakko myöntää, että vanhaksi sitä on taidettu tulla. Lapsena ihmisellä on varmaankin järkkymätön tasapainoaisti, sillä koin nyt 20-vuotiaana ensimmäistä kertaa huvipuistolaitteesta johtuvaa pahoinvointia (onneksi vain lievää sellaista).

Oli hauska katsella kuinka lapset juoksivat innokkaina laitteesta toiseen lepäämättä hetkeäkään niiden välillä, ja todeta, ettei itse enää pysty samaan. Esimerkiksi kolme peräkkäistä kertaa Enterprisessa ja voin luvata, että sen jälkeen laatoittaisin asfalttia. Ensi kesänä aion kuitenkin suunnata Särkänniemeen, sillä siellä en ole käynyt kuin kerran elämässäni joskus ekaluokkalaisena. Onneksi huvipuistoista voi nauttia vähän vanhempanakin hieman rauhallisempaan tahtiin!

Tässä vielä asukuvaa perjantailta:


paita - H&M
farkut - Lindex
kengät - Vagabond (Spiraali)
korvikset - Snö of Sweden
laukku - Lindex



Mikä huvipuisto on lukijoiden lemppari?

perjantai 21. elokuuta 2009

virkaten.

Kuten jo aiemmin kerroinkin olen ollut aktiivisesti keräämässä varoja tanssiryhmäni matkakassaan, sillä suuntaamme syyskuussa Etelä-Koreaan eräälle kansainväliselle tanssifestivaalille. Festivaali kustantaa kaiken ruoista majoitukseen maan sisäpuolella, mutta lennot maksamme itse (eivätkä ne ole maailman halvimmat).

Olen lauantaiaamuna menossa jälleen myymään torille tämän viikon aikana keräämiämme mustikoita ja puolukoita, mutta olen kantanut korteni myytävien kekoon myös käsitöiden avulla. Läheinen Euromarket myy Novitan Huopanen-lankaa 4 €/kerä, joten iskin kiinni ja ryhdyin virkkaamaan huovutettavia patalappuja, joita voi jämäkkyytensä ansiosta käyttää myös pannunalusena.


Patalaput ovat hyvin helppoja tehdä: näissäkin olen aloittanut pelkästään neljästä ketjusilmukasta, liittänyt päät yhteen kiinteillä silmukoilla ja loppu onkin pelkkää pylvästä. Nämä patalaput ovat vielä huovuttamatta ja tästä syystä kooltaan isoja, sillä huovuttaminen pesukoneessa kutistaa mallia n. 40 %. Alla olevasta kuvasta näkee niiden koon verrattuna käteeni.


Aikaisemmin tehdyistä ja huovutetuista patalapuista en valitettavasti ole tajunnut ottaa kuvia, mutta ehkäpä huovutetuista töistä tulee kuvia joidenkin muiden projektien kohdalla. Prosessi, jonka aikana työ kutistuu ja huovuttuu (onko tämä sana?), on itseasiassa hyvin yksinkertainen: pesu 40 asteessa kirjopesuohjelmalla ja se on siinä. Kosteaa työtä pystyy vielä hieman muotoilemaan käsin vetämällä, mutta kuivana se pysyy muodossa.

Nämä yksilöt menevät tänään huovutettavaksi äidilleni ja saan ne takaisin vasta iltamyöhällä, sillä suuntaan illaksi TYKKIMÄKEEN! Jippii, pitkästä aikaa huvipuistoon!

Aamulla sitten kukonlaulun jälkeen torille varaamaan paikkaa.

torstai 20. elokuuta 2009

uusi ulkoasu, vihdoinkin!

JIIHAA!

Nyt on pakko hehkuttaa hieman: sain vihdoin ja viimein valmiiksi uuden ulkoasun blogilleni, eli toisin sanoen voitin taistelun html-koodia vastaan! Hienointa tästä tekee ehdottomasti sen, että selvisin siitä hämmästyksekseni yksin pelkästään lukemalla ohjeita internetistä. Nyt on kyllä niiiin voittaja-fiilis.

Olen erittäin tyytyväinen uuteen ulkoasuun. Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen, mutta tekee lukukokemuksesta varmasti paljon miellyttävämmän. En halunnut mitään kovin räikeää, joten reunuksien kohdalla päädyin ajankohtaiseen ja hempeään puuterisävyyn. Taitaa tuossa olla häivähdys persikkaakin.

Sain myös tehtyä itselleni bannerin, jota käytän niin kauan ennen kuin keksin jotain hienompaa. Onneksi urakka on kuitenkin tältä erää ohi, ja voin hetkeksi unohtaa kaiken html-koodista!

Onnitteluja otetaan vastaan.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

hyväntekeväisyyttä.

Pari päivää sitten eräs ekologisesti ja eettisesti valveutunut ystäväni esitteli minulle uutta kalenteriaan, jonka hän oli ostanut Tiimarista. Hän kertoi, että ostaessaan tämän tyylikkään kalenterin hän on samalla tukenut hyväntekeväisyyttä ja mainitsi vielä loppuun, että sen on suunnitellut Stella McCartney. Hän oli juuri esittänyt minulle kaksi hyvää syytä juosta Tiimariin ja ostaa uusi kalenteri.


Stella McCartney on yksi lempisuunnittelijoistani, jonka tuotteita ostaisin, jos minulla olisi paljon enemmän rahaa käytettävissäni. Ihailen Stellan suunnittelufilosofiaa, jonka mukaan hän ei käytä aitoa nahkaa tai turkista materiaalina mallistoissaan eikä hänen merkkinsä kosmetiikkatuotteita testata eläimillä. Lisäksi hän suosii luonnonmukaisia valmistusmenetelmiä ja käyttääkin paljon orgaanisia kangasmateriaaleja vaatteissaan.

Uusi kalenterini jatkaa samoilla linjoilla: kangaspäällysteinen kansi tuo mieleen Stellan ekologiset arvot ja printti ottaa kantaa ympäristötilaan. Whatevet It Takes-kampanjaan on suunnitellut tuotteita myös Heidi Klum, mutta henkilökohtaisesti en sen suuremmin innostunut vaaleanpunaisen ja turkoosin sekoituksesta edes muistivihkoissa.

Kalenterien takana on belgialainen Lannoo Graphics, joka on sitoutunut lahjoittamaan osan kampanjan tuotoista 21st Century Leaders-hyväntekeväisyysjärjestölle, joka puolestaan suuntaa varat lasten- ja ympäristönsuojeluun, sekä taisteluun köyhyyttä vastaan.

Hienoa, eikö?

pitkästä aikaa..

Niin, siitä on pitkä aika kun viimeksi tilasin tuotteita H&M:n nettikaupasta. Syyskuvaston saavuttua edellisen malliston tuotteet siirtyivät SALE-osastolle, ja heikkona hetkenä sorruin tilamaan muutaman vaatekappaleen. Kahden aletuotteen lisäksi tilasin myös normaalihintaisen huivin, mutta sitä varten käytin 10%-alekoodin. Hintaa paketille tuli postikuluineen noin 35 euroa, joten onneksi pysyin kuitenkin järkevissä rajoissa.

Pakko kyllä myöntää, että sinne jäi paljon tavaraa, jotka olisin ilomielin lisännyt ostoskoriin.. Nyyh. No mutta, kyyneleet sikseen, sillä minusta on fiksumpaa säästää rahaa syksyn Etelä-Korean matkaa varten. Sieltä voin ostaa asioita, joita ei saa Euroopasta ja tuskin tulen matkustamaan Aasiaan ihan lähiaikoina uudelleen.

Tässä siis tilaukseni sisältö:


1. Valkoinen puuvillapaita. Tällaisia ei ihminen omista koskaan liikaa, ja mielestäni kaapissani ei ole tarpeeksi valkoisia vaatteita. Tämä sopii täydellisesti yhteen mustien lempifarkkujeni kanssa klassista tyyliä varten.


2. Silkkisekoitepusero. Tämän paidan värimaailma on herkkä: harmaan ja puuterin väristen vivahteiden liitto on täydellinen ja kuviointikin on ihanaa! Tätä paitaa voi käyttää arjen lisäksi myös juhlavammissa tilaisuuksissa.

3. Pellavahuivi. Huiveja en todellakaan omista liikaa ja tämän yksilön kevyet värit sopivat hyvin kirkastamaan tummia asukokonaisuuksia, joihin sorrun aina talvisin. Syksyllä opettelen ehdottomasti käyttämään enemmän huiveja, eikä se luultavasti ole kovinkaan vaikeaa nähtyäni tämän kaunokaisen.

Nettisivujen mukaan paketti saapuisi elokuun viimeisellä viikolla. Toivottavasti tieto on oikea ja kaikkia tuotteita on varmasti saatavilla, sillä en millään jaksaisi odottaa, että paketti saapuu!

Miltäs sisältö näyttää?

sunnuntai 16. elokuuta 2009

recap.

Oho, kylläpä aika kulkeekin taas nopeasti. Linnoituksen Yö tuli ja meni, Lappeenranta vietti juhlaviikon mm. NRJ in the park-konsertin merkeissä ja nyt huomaan, että elokuu on jo puolessa välissä. Syy ajantajuni menettämiseen saattaa olla reilu viikko sitten alkanut kesälomani, eli muutamat vapaaviikkoni ennen koulun alkamista, ja tekemistä on riittänyt.

Olen mm. ollut pariin otteeseen metsässä keräämässä mustikoita ja vadelmia, neulonut patalappuja/pannunalusia, myynyt erinäisiä tuotteita (lähinnä niitä marjoja) torilla tanssiryhmäni kanssa viikonloppuisin Etelä-Korean matkakassan kartuttamistarkoituksessa ja ajellut ympäri Itä-Suomea esiintymässä. Juuri tänä iltana saavuin kotiin Kouvolasta ja olo on kuin olisi juuri juossut maratonin. Puuh.

Tällä hetkellä rentoudun katsomalla yhtä kaikkien aikojen lempielokuvaani, Kuninkaan paluuta, ja väsyksissäni luultavasti nukahdan sohvalle. Ensi viikolla meno onneksi hieman jo rauhoittuu ja olisi paremmin aikaa kirjoitella, mutta sitä ennen ajattelin tarjota pari kuvaa viime viikolta.

Alla olevat naposteltavat hankin juhlistamaan töitteni päättymistä ja kesäloman alkamista. Herkkujen suhteen olen pohjaton: tarjolla oli viinirypäleitä, porkkanoita ja sipsejä dipin kera, Musta Pekka-tuorejuustoa ja tapineita sekä tietysti pieni pullo kuohuviiniä. Vietin täydellisen torstai-illan nauttien omasta seurastani ja Muodin huipulle-finaalista. Jotkut ehkä juhlisivat ryhmässä, mutta naposteltavat ovat heikko kohtani ja halusin syödä kaiken yksin! Hah!


Tähän loppuun vielä kuva lähipäiviltä mielestäni onnistuneesta asukokonaisuudesta (ja epäonnistuneesta ilmeestä). Housut on ostettu viime talvena Lahdesta ja ne ovat ihanat vähintäänkin kahdesta syystä:

1. Pitkän etsinnän jälkeen löysin harmaat farkut, jotka vastasivat täysin kaikkia vaatimuksiani.
2. Taisivat maksaa alennuksen jälkeen vaivaiset 12 euroa.


paita - Mango
housut - Vila
kengät - Vagabond
laukku - Lindex

Öitä!