korvakorufetissi.

Sain reiät korviini noin kymmenen vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi kummitädiltäni. Muutaman vuoden ajan käytin vain ja ainoastaan yksiä korvakoruja, joita isosiskoni yritti keplotella itselleen. Lopulta päädyin ostamaan hänelle syntymäpäivälahjaksi samanlaiset, sillä olimme molemmat ihastuneet syvästi rakkaisiin korvakoruihini eikä tilanteeseen ollut enää muuta ratkaisua.

Nuo kyseiset korvakorut ovat olleet korulaatikkoni säilössä jo vuosia, sillä eräänä kauniina päivänä H&M:n asustepuolella bongasin kauniita roikkuvia korvakoruja. Tämän jälkeen minulle on enää harvoin kelvannut pelkkä pieni nappikorvis, ja kipinä lukuisten korvakorujen keräilemiseen syttyi.

Siitä päivästä lähtien korvakorukokoelmani on kasvanut kasvamistaan ja sen joukosta löytyy niin minimalismia kuin täydellisiä ylilyöntejäkin. Lukiovuosista korvismakuni on kehittynyt hieman hillitympään suuntaan, mutta rakastan vanhoja korvakorujani yhä syvästi, vaikka en niitä kaikkia enää niin usein käytäkään. Parasta on, kun katson kokoelmaani ja jokaiseen korvakoruun liittyy muisto - ikään kuin visuaalinen päiväkirja.

Täydellisten korvakorujen ominaisuudet:

• esteettisyys, olivat korvikset sitten koristeellisia tai selkeälinjaisia
  
• pitkät ja roikkuvat (joskus harvoin myös persoonalliset napit)
  
• kullan tai hopean lisäksi värejä: vihreä, ruskea, valkoinen, musta..
• jokin juju

Korvakorut ovat aina merkinneet minulle asusteina eniten, sillä mielestäni niillä voi lisätä oman persoonallisen jälkensä asukokonaisuuteen hyvin pienellä vaivalla. Omistan tällä hetkellä jo niin monia pareja, että niillä pystyy asustamaan jo todella erilaisia vaatetuksia. Homma vaatii vain hieman uskallusta käyttää näyttäviä ja vähän isompiakin korvakoruja.

Viikonlopun kunniaksi esittelen blogissani kaikki korvakoruni. Tarinoita täynnä oleva pitkä postaus korvakorukokoelmastani ilmestyy huomenna, joten tulkaahan tsekkailemaan!