Keskiviikkona vietin hauskan illan baarissa juhlistamassa fuksiaisia, torstaina kurkkuni oli hieman kipeä ja tänään olen ollut aivan tukossa. Vihaan kipeänä olemista yli kaiken. Päivän olojen jälkeen en saa edes levätä rauhassa, sillä kipeänä en koskaan nuku hyvin ja viime yönäkin sain nukuttua vain muutaman tunnin verran. Nenän tukkoisuus pakottaa hengittämään suun kautta, joten suu kuivaa, mikä tuntuu ikävälle ja käynnistää yskimisketjun, sillä kurkku on yhä hieman karhea.
Unen saantia esti myös valekuumeilu: olo oli kuin kuumeisella, mutta lämpö ei koskaan noussut yli 37 asteen ja silti jouduin kokemaan ärsyttäviä lämpöaaltoja. Rakastan peiton alla nukkumista, enkä osaa nukkua ilman sitä, joten on varmaan sanomattakin selvää, etten saanut unta ilman peittoa yrittäessäni viilentää itseäni. Voiko ihmistä ketuttaa yhtään enempää? No, jos asiasta voi jotakin positiivista löytää niin ainakaan minulla ei ole oireiden perusteella sikainfluenssaa.
Minulla olisi ollut tänään vain pari tuntia matematiikkaa, mutta pääni oli yön jäljiltä ihan sekaisin enkä olisi varmaankaan pystynyt keskittymään tunneilla oloni takia. Matematiikka kuitenkin vaatii minulta enemmän aivotyöskentelyä kuin muut aineet, joten päätin, että minun on parasta jäädä tänään kotiin lepäämään. Huomenna olisi taas aamuvuoro tanssiryhmäni torimyynnissä, saa nyt nähdä selviänkö sinne ollenkaan..
Oloni helpottui jo hieman, kun sain purkaa näitä negatiivisia tunteita kirjoittamalla. Liitän tämän jutun kuvitukseksi päivän asun, joka on aika perinteinen sairasteluasuni: iso t-paita ja löllyttelyhousut. Kuva on vastaus Rannan haasteeseen, jossa hän haastoi blogiaan lukevat bloggaajat piirtämään päivän asunsa. Asun piirtämisen vaikeustaso vastasi tämän hetkistä olotilaani, mutta lupaan toistaa haasteen joskus parempana päivänä ja vähän paremmalla asulla.
Housut sain joululahjaksi jo vuosia sitten, ja paita on ostettu perinteitä noudattaen Tampereen Pispalan Sottiisista. Tanssiryhmäni kanssa on ollut tapana, että useimmat meistä ostavat jokaisesta tanssitapahtumasta t-paidan treenipaidaksi, mutta tämä yksilö oli S-koosta huolimatta aivan jättimäinen, joten se toimittaa lähinnä yöpaidan virkaa.
Jatkan nyt niiskuttamista ja toivon, että saisin ensi yönä hieman enemmän unta.
Unen saantia esti myös valekuumeilu: olo oli kuin kuumeisella, mutta lämpö ei koskaan noussut yli 37 asteen ja silti jouduin kokemaan ärsyttäviä lämpöaaltoja. Rakastan peiton alla nukkumista, enkä osaa nukkua ilman sitä, joten on varmaan sanomattakin selvää, etten saanut unta ilman peittoa yrittäessäni viilentää itseäni. Voiko ihmistä ketuttaa yhtään enempää? No, jos asiasta voi jotakin positiivista löytää niin ainakaan minulla ei ole oireiden perusteella sikainfluenssaa.
Minulla olisi ollut tänään vain pari tuntia matematiikkaa, mutta pääni oli yön jäljiltä ihan sekaisin enkä olisi varmaankaan pystynyt keskittymään tunneilla oloni takia. Matematiikka kuitenkin vaatii minulta enemmän aivotyöskentelyä kuin muut aineet, joten päätin, että minun on parasta jäädä tänään kotiin lepäämään. Huomenna olisi taas aamuvuoro tanssiryhmäni torimyynnissä, saa nyt nähdä selviänkö sinne ollenkaan..
Oloni helpottui jo hieman, kun sain purkaa näitä negatiivisia tunteita kirjoittamalla. Liitän tämän jutun kuvitukseksi päivän asun, joka on aika perinteinen sairasteluasuni: iso t-paita ja löllyttelyhousut. Kuva on vastaus Rannan haasteeseen, jossa hän haastoi blogiaan lukevat bloggaajat piirtämään päivän asunsa. Asun piirtämisen vaikeustaso vastasi tämän hetkistä olotilaani, mutta lupaan toistaa haasteen joskus parempana päivänä ja vähän paremmalla asulla.
Housut sain joululahjaksi jo vuosia sitten, ja paita on ostettu perinteitä noudattaen Tampereen Pispalan Sottiisista. Tanssiryhmäni kanssa on ollut tapana, että useimmat meistä ostavat jokaisesta tanssitapahtumasta t-paidan treenipaidaksi, mutta tämä yksilö oli S-koosta huolimatta aivan jättimäinen, joten se toimittaa lähinnä yöpaidan virkaa.
Jatkan nyt niiskuttamista ja toivon, että saisin ensi yönä hieman enemmän unta.
2 kommenttia:
On todella ärsyttävää, kun on muka kipeänä, mutta kuumemittari ei suostu näyttämään kuin vaivaiset 36 astetta! Yritä siinä sitten tolkuttaa itsellesi, että on ihan ok jäädä kotiin. :-D Minulla aina näin.
Symppis päivän asu! 8)
Kiitos :) Oon kyllä niin samaa mieltä siun kanssa. Tulisi vaikka ihan rehellinen kuume niin ehkä tämä tautikin taittuisi nopeammin!
Lähetä kommentti