my precious.

Kuten aiemmin lupailin, tässä on siis..

5. Kokoelmani helmi.

Tämä tarina mielettömän kauniiden (ja painavien) korvisten päätymisestä minulle on niin sydäntä lämmittävä, että se saa minut hymyilemään joka kerta, kun edes mietin sitä. Nämä kaunokaiset tarvitsivat ehdottomasti oman postauksen.

Oli siis syyskuun alku vuonna 2007, jolloin matkustimme tanssiryhmäni kanssa esiintymään kansainväliselle kansantanssifestivaalille Espanjan Murciaan. Ulkomaalaisia ryhmiä oli tullut meidän lisäksemme mm. Japanista ja Bulgariasta, mutta festarilla oli myös muutamia erittäin taitavia espanjalaisia tanssiryhmiä.


Ihailimme kerta toisensa jälkeen Madridista tullutta ryhmää, joka lopulta voittikin festarin parhaan ryhmän pokaalin. Ystävystyimme heidän kanssaan, ja ohjaajamme on matkamme jälkeen välittänyt heidän yhteystietonsa eteenpäin, jotta heidät saataisiin buukattua esiintyjiksi jollekin suomalaiselle tanssifestivaalille.


Kuvassa oikealla on "Vihreä Rouva" (en tiedä hänen nimeään) tanssimassa sinipukuisen miehen kanssa, ja hän liittyy tähän tarinaan äärimmäisen läheisesti. Vihreällä Rouvalla oli mielestäni aivan mielettömän hieno puku, ja kaikilla tanssijoilla oli myös todella kauniita korvakoruja. Ulkomailla on jännä huomata maiden välisiä eroavaisuuksia esimerkiksi juuri esiintymisasuissa, sillä Suomessa kansantanssijat eivät saa käyttää koruja esiintymisasun tai etenkään kansallispuvun kanssa.

Viimeisenä iltana loppukonsertin jälkeen ryhmät kerääntyivät backstagelle ottamaan viimeisiä yhteisvalokuvia ja vaihtamaan yhteystietoja. Pyöriessämme lavan sivussa huomasin Vihreällä Rouvalla olevan aivan jumalaiset korvakorut korvissaan ja menin kehumaan niitä hänelle englanniksi. Hän ei puhunut englantia lähes ollenkaan, mutta ymmärsi kuitenkin sen, mistä puhuin. Yllätyksekseni nainen ryhtyi yhtäkkiä irrottamaan korvakorujensa lukkoja ja pyysi minua ojentamaan käteni sanoen "for you".

Hetken kuluttua seisoin häkeltyneenä maailman kauneimmat korvakorut kädessäni ja Vihreä Rouva hymyili edessäni. Hämmennyksestä selvittyäni kiittelin häntä vuolaasti sekä englanniksi että espanjaksi, sillä en olisi koskaan uskonut hänen antavan niitä minulle.


Nämä korvakorut ovat ikimuistoinen tuliaiseni Espanjasta, jossa luulin matkamuistokorvakorujeni jäävän haaveeksi. Ulkomailla ollessani minulla on ollut tapana ostaa yhdet korvakorut muistoksi reissusta, mutta tällä kertaa kauppojen valikoima ei miellyttänyt minua. Näitä korvakoruja osaan kuitenkin arvostaa paljon enemmän ja ne ovat jo herättäneet suojeluvaistoni.

Olen päättänyt, etten lainaa näitä kellekään ja tulen käyttämään näitä vain elämäni tulevissa tärkeimmissä tilaisuuksissa, kuten sitten aikanaan häissäni. En tiedä yhtään, minkä arvoiset korvakorut ovat rahassa, mutta sen tiedän, että tunnearvoa näille löytyy mittaamattomasti.