lauantai oli juhlaa.

Eilinen oli yleisesti ottaen kiva päivä - täynnä juhlia ja hyvää ruokaa. Itse olin saanut kutsut kolmiin ylioppilasjuhliin ja ajelin ympäri kaupunkia neljän tunnin ajan. Muistan vielä elävästi sen parin vuoden takaisen päivän, jolloin minut oli kutsuttu viisiin ylioppilasjuhliin ja päivän onnistumiseksi oli pakko tehdä jonkinlainen aikataulu. Itse juhlat olivat mukavia, mutta sain traumoja siitä jatkuvasta aikataulusta lipsumisesta ja kiireestä, joka määritteli sen, kuinka kauan voin istua kenenkin luona ja milloin oli taas lähdettävä seuraavaan paikkaan. Lopputuloksena olin viimeisessä paikassa reilun tunnin myöhässä suunnitellusta ja päätin, ettei tällaista saa tapahtua enää ikinä.

Tällainen juhlarysä johtui siis siitä, että suuri osa ystävistäni kirjoitti ylioppilaaksi samana vuonna kuin minä, mutta itse suoritin kansainvälisen International Baccalaureate-tutkinnon. Kirjoituksemme olivat vasta toukokuussa, joten tuloksemme saapuisivat vasta heinäkuussa. Emme myöskään saisi minkäänlaisia etukäteisarvosanoja, sillä koepaperit laitetaan sinetöitävään kuoreen heti palautuksen jälkeen ja koetilaisuuden päätyttyä ne lähetetään maailmalle arvosteltavaksi. Koska olimme ensimmäinen ryhmä eteläkarjalaisia IB-ylioppilaita, koulumme joutui miettimään tarkkaan lakituksemme järjestämistä.

Lopulta koulumme päätyi lakittamaan meidät samana päivänä kuin muutkin ylioppilaat, mutta en nähnyt juhlien järjestämistä sinä päivänä mitenkään järkevänä, kun en vielä kesäkuun alussa olisi edes pystynyt kertomaan vieraille tuloksistani, saati sitten olemaan varma lakin saamisesta (tutkinnon suorittamiseen liittyi miljoonia ehtoja, huoh). Lähes kaikki muut luokallani pitivät juhlansa 2.6.2007 ja heinäkuussa selvisikin, että muutama näistä ihmisistä ei ollut päässyt läpi kirjoituksista. Onnekseni en kuulunut näihin henkilöihin, joskin hieman harmitti heidän puolestaan, mutta järjestin omat juhlani elokuussa ja tästä syystä olin vapaa osallistumaan ylioppilasystävieni juhliin kesäkuun alussa.

Takaisin eiliseen. Tällä kertaa juhlia oli sopivasti verraten siihen aikahaarukkaan, jonka aikana niissä oli vierailtava. Pidin siitä, että pystyin istumaan yhdessä paikassa kauemmin ja nauttimaan juhlista ilman kellon tuijottamista. Juhlakierros oli siis oikein onnistunut ja se palautti uskoni aikataulussa pysymisen mahdollisuuteen.


Asunani oli itseasiassa rippimekkoni, joka on malliltaan, materiaaliltaan ja kuosiltaan ehkä maailman ihanin. Mekko luo helmansa ansiosta kauniin siluetin ja stretchin ansiosta se mahtuu minulle vielä monta vuotta... Kaulaani koristamassa oli Kalevala Korun Naisen ääni, jonka sain ylioppilaslahjaksi tädiltäni ja hänen perheeltään. Lahjaan kuului myös korvakorut. On sanomattakin selvää, että ne ovat aarteitani, joita käytän vain erityistilaisuuksissa, ja eilen ne olivatkin ensimmäistä kertaa päälläni. Jalassa minulla oli H&M:n mustat korkkarit, joista ei valitettavasti ole kuvaa ja hiuksiin olin tehnyt bravuurini, kiharanutturan.


Tässä on ehkä päivän ainut kuva, jossa näkyy edes hieman asuani. Oma kamerani simahti sopivasti perjantaina, joten sillä en pystynyt kuvaamaan. Illan iloinen tunnelma kuitenkin välittyy poikaystäväni siskon ottamasta kuvasta, kädessä on muuten piña colada. Tältä terassilta siirryimme bilettämään baariin, jonne meinasi tukehtua väenpaljouden aiheuttaman hapettoman ilman ja kuumuuden takia, mutta oli silti kivaa.

Juhlia odottaa aina innolla, sillä niitä on niin harvoin, mutta niiden jälkeen on aika onnellinen, ettei niitä ole kovin usein. :)