lauantai oli juhlaa.

Eilinen oli yleisesti ottaen kiva päivä - täynnä juhlia ja hyvää ruokaa. Itse olin saanut kutsut kolmiin ylioppilasjuhliin ja ajelin ympäri kaupunkia neljän tunnin ajan. Muistan vielä elävästi sen parin vuoden takaisen päivän, jolloin minut oli kutsuttu viisiin ylioppilasjuhliin ja päivän onnistumiseksi oli pakko tehdä jonkinlainen aikataulu. Itse juhlat olivat mukavia, mutta sain traumoja siitä jatkuvasta aikataulusta lipsumisesta ja kiireestä, joka määritteli sen, kuinka kauan voin istua kenenkin luona ja milloin oli taas lähdettävä seuraavaan paikkaan. Lopputuloksena olin viimeisessä paikassa reilun tunnin myöhässä suunnitellusta ja päätin, ettei tällaista saa tapahtua enää ikinä.

Tällainen juhlarysä johtui siis siitä, että suuri osa ystävistäni kirjoitti ylioppilaaksi samana vuonna kuin minä, mutta itse suoritin kansainvälisen International Baccalaureate-tutkinnon. Kirjoituksemme olivat vasta toukokuussa, joten tuloksemme saapuisivat vasta heinäkuussa. Emme myöskään saisi minkäänlaisia etukäteisarvosanoja, sillä koepaperit laitetaan sinetöitävään kuoreen heti palautuksen jälkeen ja koetilaisuuden päätyttyä ne lähetetään maailmalle arvosteltavaksi. Koska olimme ensimmäinen ryhmä eteläkarjalaisia IB-ylioppilaita, koulumme joutui miettimään tarkkaan lakituksemme järjestämistä.

Lopulta koulumme päätyi lakittamaan meidät samana päivänä kuin muutkin ylioppilaat, mutta en nähnyt juhlien järjestämistä sinä päivänä mitenkään järkevänä, kun en vielä kesäkuun alussa olisi edes pystynyt kertomaan vieraille tuloksistani, saati sitten olemaan varma lakin saamisesta (tutkinnon suorittamiseen liittyi miljoonia ehtoja, huoh). Lähes kaikki muut luokallani pitivät juhlansa 2.6.2007 ja heinäkuussa selvisikin, että muutama näistä ihmisistä ei ollut päässyt läpi kirjoituksista. Onnekseni en kuulunut näihin henkilöihin, joskin hieman harmitti heidän puolestaan, mutta järjestin omat juhlani elokuussa ja tästä syystä olin vapaa osallistumaan ylioppilasystävieni juhliin kesäkuun alussa.

Takaisin eiliseen. Tällä kertaa juhlia oli sopivasti verraten siihen aikahaarukkaan, jonka aikana niissä oli vierailtava. Pidin siitä, että pystyin istumaan yhdessä paikassa kauemmin ja nauttimaan juhlista ilman kellon tuijottamista. Juhlakierros oli siis oikein onnistunut ja se palautti uskoni aikataulussa pysymisen mahdollisuuteen.


Asunani oli itseasiassa rippimekkoni, joka on malliltaan, materiaaliltaan ja kuosiltaan ehkä maailman ihanin. Mekko luo helmansa ansiosta kauniin siluetin ja stretchin ansiosta se mahtuu minulle vielä monta vuotta... Kaulaani koristamassa oli Kalevala Korun Naisen ääni, jonka sain ylioppilaslahjaksi tädiltäni ja hänen perheeltään. Lahjaan kuului myös korvakorut. On sanomattakin selvää, että ne ovat aarteitani, joita käytän vain erityistilaisuuksissa, ja eilen ne olivatkin ensimmäistä kertaa päälläni. Jalassa minulla oli H&M:n mustat korkkarit, joista ei valitettavasti ole kuvaa ja hiuksiin olin tehnyt bravuurini, kiharanutturan.


Tässä on ehkä päivän ainut kuva, jossa näkyy edes hieman asuani. Oma kamerani simahti sopivasti perjantaina, joten sillä en pystynyt kuvaamaan. Illan iloinen tunnelma kuitenkin välittyy poikaystäväni siskon ottamasta kuvasta, kädessä on muuten piña colada. Tältä terassilta siirryimme bilettämään baariin, jonne meinasi tukehtua väenpaljouden aiheuttaman hapettoman ilman ja kuumuuden takia, mutta oli silti kivaa.

Juhlia odottaa aina innolla, sillä niitä on niin harvoin, mutta niiden jälkeen on aika onnellinen, ettei niitä ole kovin usein. :)

normipäivä.

Tänään on ollut kovin rauhallinen päivä, eikä oikein mitään merkittävää ole tapahtunut. Kävin koululla tekemässä kesäkurssien tehtäviä ja ostin kaupungilta viimeisen ylppärilahjan, kortit molempiin lahjoihin ja Vinkari-karkkipussin itselleni.

Vaikka yleistä raportoitavaa ei ole paljon, niin pukeutumisessa onnistuin tänään positiivisesti. Ihanaa kun ei enää tarvitse vuorautua useisiin vaatekerroksiin, vaan voi vain laittaa jonkin kivan topin päälle ja hypätä pyörän selkään. Minulla onkin enemmän kivoja toppeja ja t-paitoja kuin pitkähihaisia, joten kesä ja lämpimät ilmat vaikuttavat pukeutumiseeni hyvin positiivisesti.

pallopaita - Vila
valkoinen toppi - H&M
vyö - Pola
farkut - Lindex

Pahoittelen pääni puuttumista, mutta oli parempi vain rajata se pois, sillä näin kuva näytti normaalimmalle. Pahoittelen myös kuvan hämäryyttä, en ole vielä oppinut yksin kuvaamisen jaloa taitoa..

Pallopaita on yksi lemppareistani ja keksin yhdistää sen vyöhön, joka on lojunut jo suhteellisen kauan vyölaatikkoni syövereissä. Sain vyön itseasiassa ilmaiseksi silloin, kun Polan tehtaanmyymälä suljettiin Lappeenrannassa. Löysin myymälästä samalla kerralla ihanan villakangashameen viiden euron hintaan, ja jo maksettuani huomasin oven vieressä pienen korin, joka oli täynnä tuollaisia vyötärövoita. Niitä sai ottaa ilmaiseksi, joten otin mukaan kaksi - vaalean ja tummanruskean. Alla tarkempi kuva vyöstä.


Jalassa olivat tänään Zaran ruskeat remmiballerinat. Nämä kaunokaiset lähtivät mukaan Espanjasta syksyllä 2007. Vagabondit sujahtavat jalkaani heti kun olen saanut ne käsiteltyä nahan suoja-aineilla (niiden on syytä kestää hyvässä kunnossa seuraavat kymmenen vuotta).


Eipä tässä tällä kertaa muuta. Jos vain saisin aikaiseksi ottaa miljoona valokuvaa, niin lähiaikoina olisi mahdollista nähdä katsaus laajaan korvakorukokoelmaani!

honey, we're home!

Pitkäaikaiset intohimoni kohteet ovat viimeinkin kotiutuneet luokseni! Kuljeskelin kaupungilla poikaystäväni siskon kanssa ylioppilaslahjojen ostoaikeissa, kunnes eksyimme kenkäkauppaan ja bongasin söpöläiseni odottamassa minua erään kenkähyllykön alimmalla hyllyllä. Sovitin paria ensimmäistä kertaa ja se oli menoa.. Ne olivat täydelliset!


Tarkoitukseni ei tosiaan ollut vinguttaa pankkikorttiani henkilökohtaisiin ostoksiin, mutta tällä kertaa en voinut muuta. Myyjä vielä veti "tämä koko on kyllä aika yleinen, ettei kannata liian kauan odottaa.."-kortin, ja ajatuskin siitä, että jäisin ilman Grazielojani oli kauhistuttava. Vaikka hinta olikin aika suolainen, odotan kenkieni lunastavan laatuodotukseni ja sainpa neuvoteltua itselleni kenkälankin kaupan päälle.

Tänään oli muuten ihanan lämmin ilma! Vietin iltapäivän rannalla pelaten beachia taitojeni puitteissa, minkä jälkeen siirryin kaupungille pyörimään. Tämän jälkeen tulin kotiin, siivosin 15 minuuttia ja lähdin pitämään tanssitreenejä. Olin kotona yhdeksän maissa illalla ja nyt jumiuduin koneelle. Voisin tässä samalla katsoa hieman atk-kurssitehtäviä ennen nukkumaanmenoa.

Lopuksi vinkkaan kaikille lukijoille, että m!nt cornerissa on meneillään arvonta!

P.S. Kenkien harhautuksesta huolimatta sain ostettua yhden ylioppilaslahjan. One down, one to go.

mitä miulle kuuluu?

Huhhuh, mitä hiljaiseloa! Kiirettä on pitänyt niin rakkaan harrastukseni, kansantanssin, kuin koulun kesäkurssienkin parissa. Tässä hieman kuvitusta elämäni kulusta...

Lauantai 16.5.

Vietin 6 h treeneissä, jotka pidettiin seuraavan päivän kansantanssikonserttia varten. Saavuin kotiin klo 23 jälkeen, jolloin avasin televisioni ja aloitin seuraamaan antaumuksella Euroviisuja, jotka siis olivat alkaneet jo kymmeneltä ja joista oli tallentunut vain kuusi ensimmäistä esiintyjää digiboksini kovalevyn täytyttyä kesken nauhoituksen.

Harmistuin hieman Suomen jumbosijasta, mutta toisaalta, kaikki esiintyjät eivät edes päässeet finaaliin, joten hieno juttuhan finaalipaikkakin jo oli. Onnittelut kuitenkin Norjalle! Vaikka kappale ei ollutkaan suurin suosikkini, pidin siitä, että Fairytalessa oli paljon kansanmusiikillisia piirteitä ja miestanssijat vetivät lavashow'na perinteisiä kansantanssikikkoja (eivät muuten ole mitään maailman helpoimpia).

Viisujen jälkeen laitoin kaikki sunnuntain treeni- ja esiintymisvaatteeni, tanssikenkäni ja muut tavarat, jotka ottaisin mukaani aamulla, valmiiksi ja kävin lyhyille yöunille.

Sunnuntai 17.5.

Tänään järjestimme tanssiryhmäni kanssa oman konsertin, jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa syksyn Etelä-Korean (!) matkaamme varten. Päivä oli pitkä, mutta antoisa, ja ei ollut vaikeaa arvata olisivatko lihakset kipeinä seuraavana päivänä. Konsertti sujui todella hyvin ja kaikki saivat tuntien uurastuksen jälkeen käydä ansaituille yöunille!



Maanantai 18.5.

Imatralla alkoi lauantaina 16.5 Ugrijuhla, joka kestää kuusi päivää ja loppuu siten torstaina 21.5. Niille, joille Ugrijuhla ei sano mitään, voin valaista sen olevan "suomalais-ugrilainen kansanperinnettä ja modernia ilmaisua yhdistävä monipuolinen pienoisfestivaali Imatralla." Päätimme ryhmämme kanssa nauttia festivaalin antimista myöhemmin tällä viikolla.



Tämän tietoiskun jälkeen voin kertoa maanantain olleen harvinainen tanhuvapaapäivä. Tekemistä riitti silti, sillä opintotuen kilahtamiseksi pankkitililleni olen valinnut koulun päättymisen jälkeen muutaman kesäkurssin, joista minua enimmäkseen työllistävät atk-kurssi ja internet-markkinoinnin kurssi.

Tiistai 19.5.

Tiistai-iltana oli vuorossa kansantanssiohjaajan velvollisuuksia, sekä Vapaa Lappeenranta-projektin harjoitukset. Treenien jälkeen pyöräilin satamaan Linnoituksen vallien juurelle, missä minut ja muut ryhmäläisemme briefattiin Humppafestivaali-kierroksen saloihin ja omaan osuuteemme. Kierrokset toteutettiin perjantaina ja lauantaina, enkä valitettavasti ehtinyt itse katsomaan yhtäkään niistä, vaikka mielenkiinto olikin suuri. Olisin mielelläni kiertänyt koko kierroksen miespuolisen kauniin Veeran johdolla ja kuullut Lappeenrannassa aikoinaan järjestetyistä humppafestivaaleista!

Keskiviikko 20.5.

Olen aloittanut uuden harrastuksen, pilateksen. Tällä hetkellä hengitystekniikka on vielä hieman hakusessa, mutta tämä oli vasta ensimmäinen kerta alkeistunnin jälkeen. Ensi kerralla saa jo varmasti paremmin kiinni kaikista liikkeistä ja itse tekniikasta.

Pilateksen jälkeen pyöräilin tukka hulmuten kotiin, kävin suihkussa ja laittauduin 15 minuutissa valmiiksi lähtemään Imatran Ugrijuhlan yöelämään. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Caffe Pregossa, jossa esiintyi Paremman Verta. Tunnin kestäneen esityksen aikana tunsin kylmiä väreitä useita kertoja kappaleiden vaikuttavuuden takia. Laulu oli puhdasta ja voimakasta, ja harmonikan soitto taidokasta, joten kokonaisuudessaan erittäin hyvä paketti! Suosittelen lämpimästi kaikille.


Kahvilakeikan jälkeen siirryimme Rossoon syömään - itse söin Aslak-ruispitsan. Oli muuten aivan mielettömän hyvää! Poroa, sipulia, savujuustoa... Nam.

Kymmenen aikaan siirryimme Valtionhotellin Life-ravintolaan, jossa Puhdin ja Rymäkän oli määrä esiintyä. Nautin illasta todella paljon, sain nauraa kippurassa ja kuunnella hyvää kansanmusiikkia loistavassa seurassa.

Tänään oli myös pienen kummityttöni ensimmäinen nimipäivä :)

Torstai 21.5.

Helatorstain ohjelmassa oli asioiden hoitamista kaupungilla ja kesäkurssien tehtävien selättämistä. Tämän lisäksi lähdin jälleen neljältä harjoituksiin, joiden jälkeen kävimme lähes koko ryhmän voimin tienaamassa rahaa risusavotan merkeissä. Metsässä tuli rämmittyä ihan urakalla ja sadekuuron osuessa kohdalle kastuimme täysin, mutta "kesä kuivaa sen, minkä kastelee", eikös? Porukalla saatiin homma nopeasti hoidettua ja pääsimme kotiin silittämään pukujamme huomista keikkaa varten.



Perjantai 22.5.

Tänään oli luvassa esiintyminen Nuori Kulttuuri Teatris-tapahtuman avajaisjuhlassa Lappeenrannan kaupunginteatterilla. Teatterille oli kiva päästä pitkästä aikaa keikalle, oikea teatterilava ja -ympäristö antavat aina oman sävynsä esiintymiselle. Keikka meni aivan nappiin, ja saatiin vielä kunnon aploditkin :)

Lauantai 23.5.

Kauan odotettu Ns Rajan Nuorten kevätkonsertti oli tänään. Seuran kaikki ryhmät pääsivät esittämään parastaan ja suurimmalla osalla kevätkausi päättyi tähän. Päivä oli pitkä, mutta järjestelyt sujuivat mallikkaasti ja konsertti onnistui hyvin.



Konsertin jälkeen lähdimme koko ryhmän kanssa ohjaajamme luokse. Tilasimme pitsaa, söimme herkkuja, saunoimme ja katsoimme videoita, eli myös ilta oli oikein onnistunut. Pyöräilin kotiin yhden maissa ja kaaduin sänkyyn väsyneenä, mutta onnellisena.

Viikon saldo:

5 ruusua, joista kaksi nuupahti ja yksi on kuivamassa
7 tanhuntäyteistä päivää
parin päivän kesäkurssitehtäväpaniikki
täysi pitsakiintiö,
silti hieman timmimpi olo kaikesta liikunnasta.

Logo täältä.

tänään euroviisut!

Kello on vasta kymmenen aamulla, mutta odotan jo innoissani iltaa. Telkusta tulee klo 22 Moskovan Euroviisujen 1. semifinaali, jossa Suomen edustaja Waldo's People esiintyy. Oman maan edustajaa ei tietenkään saa äänestää, mutta toivottavasti joukosta löytyy jokin varteenotettava esitys, jolle voisin antaa ääneni. Äänestämäni kappaleet ovat hyvin usein olleet ns. "hyvän mielen kappaleita" eli joko biisillä on ollut jokin tietty sanoma tai esiintyjä/esitys on ollut valloittava, mutta joskus kappale on vain ollut yksinkertaisesti niin hyvä (näitä on Euroviisuissa kuitenkin turhan harvassa...) . Esimerkkeinä näistä voisin mainita Maltan edustajan Chiaran "Angel" v. 2005, Ukrainan edustajan Tina Karolin "Show me your love" v. 2006 ja Serbian edustajan Marija Serifovicin "Molitva" v. 2007. Seksillä pelaavat esitykset eivät saa minun ääntäni, sillä odotetusti ne jäävät turhan pinnallisiksi, joskin niille on aina hauskaa nauraa.


Euroviisuja katsoessa onkin tärkeintä muistaa leikkimielisyys, sillä biisien ollessa kuraa tapahtuman karnevaalimeininki ja kansainvälinen tunnelma kantaa. Tiukkapipoisuus on syytä unohtaa ja on osattava heittäytyä pitämään hauskaa!

Tässä vaiheessa olisi mukavaa pystyä nimeämään muutama suosikki, mutta koska lahjakkaasti missasin kaikki Euroviisubiisien esikatselut olen kuullut vain muutaman muiden maiden kappaleista. Parhaimman käsityksen eri maiden edustuskappaleista saa kuitenkin vasta itse lähetyksessä, kun kuulee laulun ja näkee lavashown eikä mitään kamerakännykällä kuvattua musiikkivideota.

Suomen edustuskappale Lose Control on ainakin kaveriporukassani jakanut mielipiteitä, mutta itse ainakin kannustan Suomea finaaliin ja hyville sijoituksille. Jotenkin en usko, että kappaleella olisi voittomahdollisuuksia, mutta olisihan se joskus ihan hienoa osallistua Euroviisuihin olemalla suoraan finaalissa. Lordin jälkeen Teräsbetoni selvitti tiensä hienosti semifinaalin kautta finaaliin, ja samaa odotetaan tietysti Waldolta. Mielestäni tämä on ihan realistista, sillä Lose Control on todella tarttuva tanssikappale, ja mediassakin kerrotaan viisufanien ja lehdistön edustajien jo tykästyneen biisiin.

Menestyksen avaimet Euroviisuissa:

• mieleenpainuva lavashow (pyrotekniikka, olympiatason taitoluistelija, puvustus...)
  
• tanssittava/koskettava kappale
• artistilla erityispiirre (pysytään anonyymeinä hirviöasujen alla)
• etukäteis-PR

Tänä iltana kaikki sohvalle ja telkku auki TV2 Eurovision 2009: 1. semifinaali klo 22.

Näin loppuun Waldo's People kappaleella Lose Control, finaaliin mennään!



Logo täältä.

unelmieni matkakohteet.

Aamulla herättyäni söin hieman aamupalaa, katsoin muutaman ohjelman digiboksilta ja istahdin koneelle lukemaan lempiblogejani. MouMoun blogissa minua odotti iloinen yllätys: minut on haastettu ensimmäistä kertaa!

Haasteen säännöt:
- Valitse 5 paikkaa kuvineen missä haluaisit käydä. Voi olla mikä paikka tahansa, vaikkapa Jäämeri tai sitten Tokio.
- Jos haluat, voit vielä kirjoittaa jotain valituista paikoista.
- Lopuksi vielä haasta 5 muuta bloggaajaa tekemään haaste.

Kohteet ovat satunnaisessa järjestyksessä, sillä en tiedä minne haluaisin matkustaa ensimmäisenä, mutta käytännössä listani näyttää siis tältä:

1. Kreikka

RAKASTAN kreikkalaista ruokaa, mihin olen päässyt tutustumaan yhdessä Lappeenrannan parhaista ravintoloista, kreikkalaistyylisessä Tassoksessa. Hyvän ruoan ystävänä haluan matkustaa kyseiseen maahan ja päästä syömään aitoa kreikkalaista ruokaa. Tämän lisäksi haluan päästä tutkimaan vanhoja temppeleitä ja raunioita, sillä olen jo hyvin pitkään ollut kiinnostunut antiikin Kreikasta ja sen mytologiasta. Ja eipä Välimeri ja lämmin ilmastokaan haitaksi ole..


2. Saksa

Aloitin tammikuussa saksan kielen opinnot, jotka ovat edenneet hyvällä menestyksellä. Tänä keväänä olen lähes joka keskiviikko istunut saksan luokassa innokkaana (ja unisena) valmiina oppimaan uutta, ja olen itsekin yllättynyt siitä, miten paljon kyseinen kieli ja maa kiehtoo minua. Haluaisin kovasti päästä harjoittelemaan saksan puhumista, ja lisäksi esimerkiksi Berliinistä ja Münchenistä löytyy varmasti paljon nähtävää. Hampurissa taas voisi käydä syömässä oikean hampurilaisen.... Olenko oikeasti näin paljon ruoan perään?



3. New York

New York, New York.. Onhan Jenkkeihin päästävä käymään jossain vaiheessa elämää. New York on kaupunki, joka ei koskaan nuku ja josta löytyy jokaiselle jotakin - oli se sitten shoppailua, nähtävyyksiä, kulttuuria tai ruokaa. Olisi mahtavaa käydä Broadwaylla katsomassa jokin musikaali ja shoppailun lomassa seisoskella hetki Times Squarella!


4. Italia

Romanttinen Italia olisi unelmalomakohde, sinne voisin mennä vaikka tulevaisuudessa häämatkalle! Rooma, Milano, Venetsia, Gardajärvi... lisäksi kaikki kuulostaa niin kauniille italiaksi puhuttuna (olen muuten opiskellut sitäkin). Välimeren ilmasto, historiaa, muotia ja italialainen keittiö, tykkään! Jos hyvin käy niin pääsen jo syksyllä vierailemaan Italiassa, sillä eräs ystäväni lähtee syyslukukaudeksi vaihtoon Milanon lähistölle. Toinen lukuisia kertoja Italiassa lomaillut ystäväni taas on suositellut lämpimästi italialaisia jäätelöjä, ne ovat kuulemma pala taivasta.



5. Venäjä

Venäjä on maana niin erilainen kuin Suomi, joten siellä käyminen olisi ehdottomasti mielenkiintoinen kokemus. Suomen itärajalla asuessa ei voi välttyä kontaktista venäläisten turistien kanssa ja Lappeenrannan kaupunkikuvassa näkyykin heitä yhä enemmän ja enemmän. Minulla on heistä niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia, mutta uskoisin matkan Venäjälle avaavan hieman minun silmiäni ja oppisin ymmärtämään venäläisiä ja heidän kulttuuriaan paremmin. Mungolifen Annan postaus samaisesta asiasta oli hienosti kirjoitettu kuvaus Venäjästä, ja sain jo pelkästään siitä todella paljon irti.



Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Tällä kertaa en haasta ketään, sillä haaste on kiertänyt jo aika monessa blogissa. Ensi kerralla sitten :)

wappu 2009.

Ja niinpä kauan odotettu vappu saapui jälleen ja tuli sitä myös juhlittua.

Kahdesta asiasta olin varma:


kynteni ovat koko vapun ajan keltaiset (ja luultavasti sen jälkeenkin), ja


hiuksissani on kilo hilettä.

Vappuaatto alkoi minun osalta suhteellisen rauhallisesti. Kävin ensimmäistä kertaa seuraamassa kurkipatsaan lakitusta kirkkopuistossa ja tämän jälkeen suuntasin haalarikansan saattuetta seuraten Halkosaareen, jossa poikaystäväni sai fuksikasteen. Paikalla oli kaksi liukumäkeä, jota pitkin fuksit päätyivät Saimaan hyytävään syleilyyn ja järvessä oli vielä muutama henkilö sankojen kanssa varmistamassa, että jokainen kastuisi kunnolla. Paikalla oli kuitenkin niin paljon ihmisiä, etten lyhyenä ihmisenä nähnyt oikeastaan mitään, mutta kuulin aina satunnaisia molskahduksia ja kiljahduksia. Eiköhän kaikki kuitenkin joutuneet käymään järvessä, sillä kovin litimärkiä opiskelijoita liukumäkien suunnasta tuli.

Iltapäivästä kävin kaupassa hamstraamassa vappupäivän eväät piknikiä varten ja tein kotona hieman ruokaa, ja kuuden maissa lähdimme poikaystäväni kanssa kohti Skinnarilaa ja yliopistoa.

Yliopiston parkkipaikalla järjestettiin tänä vuonna Wappufestarit, joilla juhlistettiin Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan 40-vuotista taivalta. Tapahtumassa esiintyi Automatic Eye, Telaketju feat. Idols-Agnes ja Waldo's People, joka heitti viimeisen keikkansa ennen Euroviisuja.

Mielestäni on hienoa, että tällasia tapahtumia järjestetään muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla ja eilinen osoitti jälleen, että yliopistolla osataan pistää pystyyn hyvät bileet. Tapahtuman järjestelyt oli mielestäni hoidettu todella hyvin, ja staffilaiset olivat kaikki hyvin asiansa osaavia ja mukavia. Wappufestareihin oli panostettu todella paljon ja tästä syystä minua jäi hieman vaivaamaan järjestäjien puolesta se, että kävijämäärätavoitteesta taidettiin jäädä aika kauas. Alkuillasta festarialueella oli vain kourallinen opiskelijoita, mutta illan pimentyessä ihmisiä alkoi ilmestyä.

Nautin suuresti Telaketjun keikasta, jossa myös Idols-Agnes toimi välillä solistina. Bändi soitti hienoja covereita ja erityisesti bändin kitaristi jäi minun ja poikaystäväni mieleen - hän oli oikea "tilutuksen" mestari. Yleisö hyppi ja tanssi musiikin tahtiin ja viimeistään puoli yhden aikaan meno oli ylimmillään, kun Waldo's People asteli lavalle. Tykkäsin kovasti heidän keikastaan, vaikken kyseistä musiikkia hirveästi kuuntelekaan, ja uskon siihen, että he pärjäävät Euroviisuissa hyvin. Vähemmästäkin rupeaa tanssijalka vipattamaan ;)

Illan aikana söimme annokset gourmet-spydäriä (pyttipannua) ja haalimme uusia haalarimerkkejä. Oma saldoni näyttää tältä:


Waldo's Peoplen jälkeen olikin aika suunnata nukkumaan ja keräämään voimia seuraavan päivän perinteistä piknikiä varten. Itselläni oli todella hauska ilta ja positiivisesti erilainen vappu verrattuna edellisiin. Vaikka olenkin ammattikorkeakouluopiskelija, oli hienoa kokea hieman yliopiston opiskelijaelämää, etenkin nyt vappuna. Eli suuret kiitokset kaikille Wappufestareiden järjestäjille!

Vappuaatosta voidaankin sulavasti siirtyä vappupäivään, jolloin lappeenrantalaisilla on tapana mennä perinteiselle vappupiknikille Linnoituksen valleille. Menimme porukalla valleille vasta yhden jälkeen, joten suuri väenpaljous ja istumapaikkojen vähäisyys oli odotettavissa..



Linnoituksen etuvallit olivat täynnä lakkipäitä ja pallogrillejä, ja yhtä suosittuja olivat myös alla olevan kuvan sataman puoleiset vallit. Kuten kuvasta näkyy, satamatorilla ja ravintolalaivoilla on myös paljon ihmisiä. Kuvassa taitaa näkyä myös Lappeenrannan vesitorni ja Lappeen kirkon huippu.


Sää oli ihanan lämmin ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kerrankin olimme varautuneet piknikille kunnolla, joten tässä siis murto-osa eväistämme (serpentiiniä emme kuitenkaan syöneet..).


Tänä vappuna en sentään unohtanut lakkiani kotiin, vaan paistattelin päivää tyytyväisesti lakki päässäni. Tarkoitukseni oli pukeutua siististi, mutta rennosti. Pukeudun mekkoihin ja hameisiin hyvin harvoin ja koska kärsin JÄLLEEN lievästä nuhasta, päätin pukeutua housuihin. Siispä ylleni eksyivät, yllätys yllätys, rakkaat mustat farkkuni.

neule - H&M
toppi - Ellos
farkut - Vero Moda
Golan kengät - Spiraali
korut - Snö of Sweden

Istuskelimme valleilla noin nelisen tuntia, ja toivottavasti pakastekalkkunaihoni olisi edes hieman ruskettunut. Saatoin kuitenkin tapani mukaisesti polttaa lievästi poskipääni, voih. Tänä iltana on kuitenkin vielä edessä Suomi-Slovakia-lätkämatsi ja ties mitä sitten ikinä keksiikään, mutta tässä vaiheessa voi kuitenkin sanoa, että tämä vappu on ollut yksi elämäni parhaista!

Kippis, ja hauskaa vappua!