Emerald Eyes

osoitteenmuutos!

2011-05-24T23:34:00.000+03:00

Emerald Eyes-blogi on pitänyt hiljaiseloa jo vuoden päivät, ja uutta potkua kirjoittamiseen haetaan uunituoreen blogin puolelta. Tervetuloa sinne siis!

gwyneth paltrow.

2010-05-16T08:00:00.000+03:00

Ensimmäiset asiat, jotka tulevat mieleeni Gwyneth Paltrow'sta ovat hänen lastensa jännät nimet, ruokahaluni herättävä TV-sarja, sileät hiukset ja keskijakaus, Oscar-voitto ja täydellinen tyyli. Tutustutaanpa hieman lähemmin tähän Briteissä asuvaan jenkkinäyttelijättäreen, joka on vakiinnuttanut paikkansa Hollywood-tähtien joukossa.

GWYNETH PALTROW

Pieni Gwyneth näki päivänvalon ensimmäisen kerran syyskuussa 1972 Los Angelesissa. Showbisnes on tullut tutuksi pienestä pitäen, sillä tähden äiti on kuuluisa näyttelijätär Blythe Danner ja jo edesmennyt isä Bruce Paltrow tuottaja. Gwynethin ura alkoi vuonna 1991 elokuvalla Shout, ja lahjakas tähti palkittiin jo vuonna 1999 Oscarilla naispääosasuorituksestaan edellisvuotena ilmestyneestä elokuvasta Rakastunut Shakespeare.

Vuosien varrella Gwyneth ehti kihlautua Brad Pittin kanssa, mutta päätyi lopulta naimisiin Coldplayn laulaja Chris Martinin kanssa vuonna 2003. Parilla on kaksi lasta, Apple, 6, ja Moses, 4. Lähiaikoina Gwyneth on ollut pinnalla lähinnä promoamassa uutta Iron Man-elokuvan jatko-osaa, mutta itse olen tutustunut Gwynethiin paremmin hänen TV-ohjelmansa Spain: On the Road Again (Gwyneth Espanjassa) kautta. Ohjelma tulee lauantai-iltaisin Subilta ja sitä ei todellakaan kannata katsoa nälkäisenä!

Aloitetaanpa tyylikatsaus Gwynethin arkipukeutumisesta. Muiden tähtien tapaan Gwyneth pukeutuu rennosti vapaa-aikanaan, ja sateisessa Englannissa hän pukeutuu erityisesti trensseihin. Pienten lasten kanssa olemisessa on tärkeää, että vaatteet ovat mukavia ja käytännöllisiä.

Trenssin hyvä puoli on se, että se sopii yhtä hyvin arkeen kuin juhlaan. Alla olevassa kuvassa Gwyneth on pukeutunut DVD-julkkareihin Alice + Olivia by Stacey Bendet'n hohdokkaaseen takkiin, ja jalassa ovat tämän hetken it-kengät, Christian Louboutinin Coussin-verkkokorkkarit.

Gwyneth on mielestäni aina ollut tyylikäs, mutta lähivuosina hänen klassinen tyylinsä on saanut moderneja ja särmikkäitä piirteitä. Ensimmäisen Iron Man-elokuvan promokiertueella oli selvää, ettei Gwyneth pelännyt esitellä upeita sääriään, ja suurin osa edustusmekoista oli minimittaisia. Alla olevissa kuvissa hänellä on päällään upeita versioita pikkumustista: Roomaan hän valitsi Preenin mekon (vas.) ja Berliinissä hän häikäisi Sonia Rykielin luomuksessa (oik.).

Toinen suuri muutos oli hänen tavaramerkkinsä, eli pitkien hiusten leikkaaminen olkapäämittaisiksi. Pidin kovasti hänen pitkistä hiuksistaan, mutta on kuitenkin myönnettävä, että uusi hiustyyli kevensi ja nuorensi hänen olemustaan huomattavasti.

Minun puolestani Gwyneth voitaisiin julistaa bleiserityylin kuningattareksi. Hän pukeutuu bleiseriin mennessään punaiselle matolle, muotinäytökseen tai rock-konserttiin, ja onnistuu kokoamaan tilanteeseen sopivan tyylin pelottavan hyvin. Balmainin minimekossa ja iltajuhlaan sopivassa bleiserissä hän edusti Iron Manin Lontoon ensi-illassa (vas.) ja rokimmassa asukokonaisuudessa (oik.) Gwyneth osallistui Lontoon muotiviikoille. Tähän Burberryn-solmuhameen ympärille rakennettuun kokonaisuuteen löytyy muuten aiemmin tällä viikolla julkaistu kopiokissa-postaus!

Gwynethin hyviin ystäviin lukeutuu muotisuunnittelija Stella McCartney, joka pukee ystävänsä mielellään omiin luomuksiinsa. Iron Manin promokiertueella New Yorkissa Gwyneth luotti minimittaan ja cut-outeihin, kun taas Los Angelesissa hän puki suunnittelijan muodikkaan jumpsuitin elokuvansa ensi-iltaan. Joku voisi kertoa miullekin, missä ja miten ystävystyä Stellan kanssa..

Oscareissa Gwyneth on edustanut muutaman kerran. Vastaanottaessaan Oscarin vuonna 1999 hän pukeutui vaaleanpunaiseen prinsessaunelmaan a'la Ralph Lauren, kun taas vuonna 2002 hän hätkäytti läpinäkyvässä Alexander McQueenin goottivaikutteisessa iltapuvussa.

Vuonna 2005 Gwyneth lumosi Stella McCartneyn vaaleanbeigessä iltapuvussa. Tällaisessa puvussa voisin itsekin lähteä Oscareihin (niin kuin olisin sinne koskaan pääsemässä, hah). Valokuvaajat innostuivat kuvaamaan Gwynethiä hoikkaa vartaloa ahkerasti, sillä hänen ensimmäinen lapsensa Apple oli syntynyt vain reilut puoli vuotta aiemmin.

Vuoden 2007 Oscareihin Gwyneth oli puolestaan valinnut Zac Posenin lohenpunaisen keveän iltapuvun. Tämä on oikeastaan viimeinen kuva, josta muistan elävästi Gwynethin pitkät hiukset.

Alla olevista kuvista löytyykin sitten lähiaikojen pukeutumista. Elie Saab Haute Couturessa Gwyneth esiintyi Abu Dhabissa, ja voidaan todeta, että myös keijukaismaisempikin tyyli pukee häntä. Chopardin gaalassa hän luotti kreikkalaisvaikutteiseen lookiin Lanvinin toogassa ja gladiaattorikorkokengissä. Tässä siis kaksi hyvin erilaista ja onnistunutta tyyliä.

Selkeät linjat ovat olleet Gwynethin pukeutumisen kulmakivi jo pitkään. Iron Man 2:n promokiertueella Hollywoodissa Gwyneth pukeutui ihanaan vaaleaan ja hohdokkaaseen Armanin shortsipukuun ja Los Angelesin ensi-illassa Victoria Beckhamin kotelomekkoon.

Gwynethistä olisi löytynyt miljoonia muitakin kuvia ja onnistuneita tyylejä, mutta tällä kertaa valitsin vain nämä listalle. Voih, kunpa osaisin jonain päivänä pukeutua yhtä hyvin kuin Gwyneth...

Kuvat täältä ja täältä.

itsehillinnän tarpeessa.

2010-05-15T08:00:00.000+03:00

Rakkaiden Grazielojeni hankkimisen jälkeen vakuutuin siitä, että Vagabondiin kannattaa satsata. Kohtalokas visiitti merkin nettisivuille sai minut harkitsemaan vakavasti toisen (ja kolmannen, ja neljännen, ja....) kenkäparin kotiuttamista. Kesällä se saattaisi jopa onnistuakin, sain nimittäin kuin ihmeen kautta palkallisen kesätyön omalta alaltani!

1. Lugano

Nähtyäni kengät Cosmopolitanissa jonkin aikaa sitten en ole saanut niitä mielestäni. Ihastun nykyään kaikkiin malleihin, joissa on paljon solkia (jos muistatte vielä ne potentiaaliset puukengät). En omista yksiäkään kiilakorollisia kesäkenkiä ja nämä olisivat aivan täydelliset yksilöt paikkaamaan tuon aukon kenkätelineessäni!

2. Madeira

Aah, täydelliset nauhakengät. Need I say more?

3. Porto Cervo

Harmaa sävy, peep toe-malli, paksuhko korko ja cut-outit voittivat minut puolelleen noin sekunnissa. Nämä on pakko saada.

Tulevan kuukauden haaste onkin pitää itsensä kontrollissa kenkäkaupoissa - olisihan se hienoa, että olisi varaa maksaa ensi kuun vuokra! Ensimmäinen palkka tulee jossain vaiheessa kesäkuuta, eli sinne saakka olisi sitten sinniteltävä.... nnnggh.

Kuvat täältä.

kopiokissa: gwyneth paltrow.

2010-05-13T08:00:00.001+03:00

Gwyneth Paltrow on viime vuosien aikana noussut kovaa vauhtia maailmanluokan fashionistojen joukkoon. Itse ihailen hänen klassista ja siistiä, mutta särmikästä tyyliään yli kaiken, ja lähiaikoina siitä onkin tulossa enemmän juttua.

Maistiaisina ajattelin tarjota lukijoille pari ehdotusta miten kopioida Gwynethin tyyli. Kukaan ei näytä bleiserissä niin hyvältä kuin hän, joten tässä kaksi erilaista tapaa pukea kyseinen vaatekappale. (klikatkaa kuvia isommaksi, menivät mössöksi ladatessa)

Ensimmäisessä tyylissä on enemmän asennetta, mikä sopii hyvin rokkarin morsiamelle. Harmaasävyinen printtipaita on yhdistetty tyttömäiseen Burberryn solmuhameeseen ja mustaan boyfriend-malliseen bleiseriin. Rento tyyli viimeistellään käännetyillä hihansuilla, nahkaisilla nauhanilkkureilla ja värikkäällä kaulakorulla. Suoristettu tukka on rennosti auki keskijakauksella Gwynethille ominaiseen tapaan.

Toinen look on klassisempi ja sopii hyvin edustamiseen. Tyyli koostuu valkoisesta yläosasta, happopestyistä pillifarkuista ja mustista peruskorkkareista. Farkut tuovat muuten hyvin viralliseen asuun hitusen rentoutta.

Näitä "kopiokissoja" oli kyllä hauskaa tehdä, eli tällaisia postauksia voi luultavasti odottaa jatkossakin! Näppärille ompelijoille muuten vinkiksi: viime kuun Trendissä oli ohje siitä, kuinka surautetaan himoitun solmuhameen vastine ihan omalla ompelukoneella.

Kuvat täältä, täältä, täältä, ja täältä.

kopsis.

2010-05-10T22:50:00.007+03:00

Vappu tuli ja meni, ja kivaa oli. Oli kieltämättä jännää tulla ulos jatkopaikasta vain huomatakseen kellon olevan melkein kuusi aamulla ja auringon jo nousseen. Onpahan tuokin nyt koettu!

Oli miulla joka tapauksessa asiaakin, ihan jopa trendijuttuja. Yhdeksi kevään ja kesän trendiksi ovat muodostuneet puukengät, joista en ole sen kummemmin koskaan innostunut. Esimerkiksi alla olevat kengät ovat mielestäni liian tylsät (ja luultavasti hiostavat), enkä ainakaan itselleni osaa niitä kuvitella.

Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että huomasin itsessäni pienen positiivisen reaktion bongattuani nämä yksilöt Asoksen nettikaupasta. Näissä kengissä on reilusti asennetta verrattuna perinteisiin muulimalleihin, vaikka korko ja pohja ovatkin samanlaiset kuin yllä olevissa inhokeissani. Yksityiskohdilla saa ihmeitä aikaan.

Vaikka puukengät ovatkin nyt suurinta huutoa, en silti ole vielä täysin vakuuttunut siitä, että minun tarvitsisi sellaiset hankkia. Jos kuitenkin haluaisin hypätä kyseisen muotivirtauksen mukaan, aloittaisin juuri tästä parista.

Miten on, iskeekö puukenkävillitys?

Kuvat täältä.

irtiotto.

2010-04-30T14:56:00.003+03:00

Blogini on nyt hieman yli vuoden vanha, ja oli todella hauskaa lueskella arkistoista juttuja viime vuoden vapusta. Tänä vuonna aion alkuillasta grillata kaikkea maukasta (pekoniherkkusieniä) hyvässä seurassa ystäväni luona, jonka jälkeen siirryn rellestämään Skinnarilan vapaavaltioon toisen ystäväni kanssa. Illasta ei siis voi tulla muuta kuin onnistunut, säästä viis.

Onhan se kurjaa, että tänä vuonna vappu on sateinen ja pilvinen, mutta ei anneta sen haitata. Eihän haalarikansa ole sokerista tehty! Yllä olevassa kuvassa tunnelmia viime vuodelta vappupäivän piknikiltä, jonne ollaan menossa, ellei taivaalta sada sammakoita.

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!

the oscars 2010.

2010-04-29T10:32:00.007+03:00

Kirjoitanpa tämän postauksen nyt alta pois, jotta saataisiin tälle blogille jotain muutakin sisältöä kuin pelkkiä iltapukuja. Itsehän en kyllästy näihin koskaan, mutta lähinnä olenkin huolestunut mahdollisista lukijoistani!

Oscareiden punaisella matolla nähtiin luonnollisesti paljon pukuloistoa, ja mielestäni suuria floppeja ei tällä kertaa edes ollut. Tai sellaisia en ainakaan Internetin kuva-arkistoista löytänyt.. Heittäydyin näet mukavuudenhaluiseksi, enkä tällä kertaa katsonut punaisen maton lähetystä livenä. No joka tapauksessa, oikeastaan kaikki puvut miellyttivät minun silmiäni, vaikka en kyllä osaa vieläkään päättää mitä mieltä olen Charlize Theronin puvusta.

Valitsin punaiselta matolta omat suosikkini, jotka eivät ole järjestyksessä tehtävän mahdottomuuden takia. Ei liene yllätys, että puolet listalleni päässeistä näyttelijöistä olivat ehdolla, hehän joutuvat miettimään pukeutumistaan vielä tarkemmin kuin muut juhlijat.

CAMERON DIAZ

Cameron näyttää tässä Oscar de la Rentan puvussa häikäisevän kauniilta, eikä sitä minusta tarvitse perustella sen enempää. Kullanhohto nyt vain sattuu olemaan vaalean Cameronin juttu.

ELIZABETH BANKS

Versacen luomuksen väri sopii vaaleahipiäiselle Elizabethille täydellisesti. Alaosan röyhelöt tuovat pukuun hempeyttä, ja koko tyyli on kaunis ja eteerinen. Tällaisessa puvussa voisin itsekin lähteä Oscareihin.

CAREY MULLIGAN

Ensimmäistä kertaa ehdolla ollut Carey valitsi Pradan mustan, jalat paljastavan iltapuvun. Voin kuvitella, että tämä puku jakaa mielipiteitä, mutta minun mielestäni puku on edistyksellinen ja hienostunut. Ettäs tiedätte.

MAGGIE GYLLENHAAL

Tämä Dries Van Notenin puku tuo printillään mieleen tropiikin. Väri sopii Maggielle loistavasti ja taas pääsen sanomaan, ettei Maggie lähtenyt gaalaan sillä "helpolla prinsessaunelmapuvulla", vaan valitsi omaan tyyliinsä sopivan puvun. Tulokset puhuvat puolestaan.

RACHEL McADAMS

Tarjolla eteeristä keijukaistyyliä Rachel McAdamsin tyyliin. Elie Saabin vedenvärinen unelma on samaan aikaan muhkea ja henkäyksen kevyt. Katsokaa nyt tuota, kaikessa yksinkertaisuudessaan puku on äärimmäisen kaunis katseenvangitsija.

SANDRA BULLOCK

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä esittelen vuoden parhaan naispääosan näyttelijän asukokonaisuuden. Sandra valitsi Oscareihin Marchesan metallinhohtoisen samettipuvun, joka on ainakin minusta sanoinkuvaamattoman upea. Soraääniä ei kuunnella, vaikka tuskin sellaisia edes ilmenee.

Loppuekstrana haluan esitellä vielä kaksi kokenutta näyttelijää, jotka ovat molemmat upeita ilmestyksiä - ilman lisäystä iästään huolimatta. Helen Mirren Badgley Mischkassa ja Meryl Streep Chris Marchin luomuksessa voisivat varastaa valokeilan keneltä tahansa nuoremmalta näyttelijältä milloin vain.

Se siitä palkintogaalakaudesta. Syksyllä palaan näihin asioihin Emmy-gaalan merkeissä, mutta siihen on vielä pitkä aika. Enää ei ehdi haaveilemaan talven iltapuvuista, sillä kesä on pian täällä!

Kaikki kuvat täältä.

hienostelua.

2010-04-05T10:00:00.001+03:00

Missasin täysin alkuvuoden palkintogaalat, sillä suurin osa niistä osui juuri Perun matkani ajalle. Matkan aikana en luonnollisestikaan pyörinyt netissä tutkimassa julkkisten iltapukuvalintoja, vaan keskityin oppimaan ja nauttimaan perulaisesta kulttuurista. En kuitenkaan tahdo kokonaan sivuuttaa gaalapukeutumisen ruotimista, joten esittelen tässä kohtaa omia suosikkejani Golden Globeista ja SAGeista. Oscareihin palaan hitusen myöhemmin, niistä on kumminkin enemmän sanottavaa.

GOLDEN GLOBE AWARDS

Omiksi suosikeikseni näissä kekkereissä nousivat Chloë Sevigny, Ginnifer Goodwin, Anna Paquin, Olivia Wilde ja Maggie Gyllenhaal.

Jännittävää, että Chloë ylsi listalleni, sillä en yleensä ymmärrä hänen tyyliään, vaikka sitä monet ylistävätkin. Tällä kertaa Chloë valitsi hempeän röyhelöisen iltapuvun, ja minusta se oli yksi illan onnistuneimmista tyyleistä. Ikisuosikkini Ginnifer taas juhli nuorekkaassa ja pirteän värisessä cocktail-mekossa - pisteet kotiin.

Anna Paquin on häikäisevä Stella McCartneyn luomuksessa. Olen muuten alkanut seurata True Bloodia televisiosta ja jäin siihen heti koukkuun (ei kyllä liene yllätys). Olivia Wilden yksinkertaisen kaunis puku luottaa kimallukseen, ja mikä hienointa, se huutokaupattiin gaalan jälkeen ja tuotot lahjoitettiin Haitin avustamiseen. Maggie puolestaan pääsi listalleni modernilla lohenpunaisella merenneitopuvullaan ja kyvyllään ottaa muotiriskejä.

SCREEN ACTORS GUILD AWARDS

Kolmen kärki SAG-gaalasta sisältää Diane Krugerin, Kate Hudsonin ja Sandra Bullockin.

Dianen keltainen puku on ihanan erilainen, mutta siluetiltaan äärimmäisen hienostunut ja tuo mieleen vanhan Hollywoodin. Maggien tavoin hän ei pelkää ottaa riskejä muodin suhteen ja useimmiten se kannattaa - kuten nytkin.

Kate Hudson on aina kuulunut suosikkeihini tyylin suhteen, ja eikä hän pettänyt tälläkään kertaa. Valkoisessa puvussa on hieno hopeinen yksityiskohta ja avoin selkä tasapainottaa hyvin peittävää etuosaa. Sandra Bullock puolestaan pukeutui Alexander McQueenin virtaviivaiseen luomukseen. Puku on aivan upea ja kokonaisuudessaan tyyli on hyvin onnistunut.

Seuraavassa postauksessa sitten Oscareiden parhaat!

Kuvat täältä.

kumpparit.

2010-04-04T10:00:00.000+03:00

Näin keväisin loskan ja veden valloitettua kadut ryhdyn ikävöimään kumisaappaita. Omistan yhdet pitkävartiset kumisaappaat, jotka toimivat äärimmäisen hyvin esim. mudassa ja metsässä, mutta minulla ei ole ollenkaan kaupunkikäyttöön sopivia saappaita.

Ratkaisu on kuitenkin helppo: minun on vain käveltävä kauppaan ja ostettava Hai-saappaat. Ne ovat suloiset ja katu-uskottavat herkullisissa väreissään, ja jos ne kerran ovat kelvanneet vuosikymmenien varrella lukuisille ihmisille, niin miksei minullekin? Pakko saada Hait.

Kuvat täältä.

fashion against aids.

2010-04-02T10:00:00.002+03:00

Muutamassa lukemassani blogissa on jo ehditty ilmoittamaan H&M:n suunnitelmista lanseerata jälleen toukokuun alussa Fashion Against AIDS-hyväntekeväisyysmallisto, jonka tuotoista 25% lahjoitetaan HIV-organisaatiolle. Mielestäni mallisto näyttää äärimmäisen lupaavalta, ja sytyttää sata kertaa enemmän kuin aiempien vuosien julkkisdesignit - myynnin kanssa tuskin on ongelmia.

Alla olevasta kollaasista löytyvät omat suosikkini - unelmoin erityisesti tuosta kiiltävästä takista.

Kuvat täältä.

tervehdys.

2010-04-01T09:30:00.002+03:00

Hei vain pitkästä aikaa!

Koulukiireet, matkailu ja harrastukseni ovat hallinneet elämääni kiitettävästi tämän vuoden puolella, joten bloggaaminen on harmikseni jäänyt turhan vähäiselle huomiolle. Kirjoitettavaa olisi niiiiin paljon, mutta vapaa-aikaa rajoitetusti. Haluan kuitenkin elvyttää blogini ylipitkästä talvihorroksesta, ja nyt rentoutuessani Saariselällä perheen parissa tunsin oikean hetken koittaneen. Tästä se taas lähtee!

On muuten ihanaa, että kevät on tuloillaan! Täällä Lapissa lunta on vaikka muille jakaa, mutta elättelen toivoa, että pääsiäisen jälkeen Lappeenrannassa uskaltaisi jo hypätä pyörän selkään koulumatkan ajaksi. Minä, pyörä ja lumi/jää/loska ei vain sovita yhteen, testattu on.

muistoja.

2009-12-23T15:30:00.002+02:00

Vihdoinkin aatonaatto.

Tavallaan odotan aatonaattoiltaa yhtä paljon kuin jouluaattoa, sillä siihen kiteytyy niin paljon jouluvalmisteluja ja yhdessä tekemistä. Se on myös ainut päivä vuodessa, jolloin oikeasti siivoan mielelläni ja jopa nautin siitä!

Illan viimeiset tunnit ne vasta parhaita ovatkin: silloin joulusiivous on jo tehty ja voi keskittyä rauhassa viimeisten lahjojen paketointiin, pipareiden paistamiseen ja muihin joululeivonnaisiin. Kinkku on ollut sulamassa koko päivän ja uuniluukun avautuessa alkaa pieni jännitys nostamaan päätään. Porsaan laittaminen paistumaan on päivän viimeisiä askareita, ja silloin tajuan, ettei herääminen kinkuntuoksuiseen jouluaattoaamuun ole enää kaukana.

Olen vetäytynyt maalle viettämään joulua perheen kanssa, ja mukavaa, että siskonikin pystyi tulemaan toiselta paikkakunnalta. Illan ohjelmassa on kuusen tuominen sisään, joulukakkujen ja laatikoiden valmistaminen sekä talon koristelua. Toivottavasti kaupoissa on vielä piparkakkutaikinaa jäljellä, että voimme vielä siskoni kanssa täydentää joulun piparivarastoja.

Olen viettänyt suurimman osan jouluista lapsuudenkodissani, ja imuroidessani olohuonetta mieleeni pulpahti useita ihania joulumuistoja. Nostalgisia tunteita nostatti pintaan myös rakkaalta ystävältäni Emmalta saatu haaste.

1. Missä ja koska synnyit?
Lappeenrannassa 8. tammikuuta 1989.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Rakas siskoni on minua 6,5 vuotta vanhempi.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Olin päiväkodissa, se oli hauska paikka.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Jos kenkälaatikosta tehty akvaario pahvikaloineen lasketaan, niin oli! Minulle kehittyi vauvana helposti allergioita, joten olisi ollut turhan riskialtista hankkia lemmikkieläin. Nykypäivänä en ole enää oikeastaan millekään allerginen, joten pystyisin halutessani hankkimaan lemmikin. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Muistan, yksikin kesäinen päivä on jäänyt mieleeni kun sain hirveän raivarin siitä, etten saanut istua edessä siskoni sijaan. Voi hyvänen aika..

6. Oliko sinulla mielilelua?
Pienenä tykkäsin kovasti barbeista, mutta rakkaimpia olivat ehdottomasti unileluni Aino, Nallukka ja Pupukka.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Englanninopettaja tai muotisuunnittelija.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Luultavasti jotain siltä väliltä. En jäänyt seinäruusuksi, vaikka olin mielestäni kuitenkin aika kiltti ja rauhallinen lapsi enkä erityisen huomionhakuinen. Yleensä joukosta löytyi aina joku äänekkäämpi.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Kyllä se kotiavain kaulassa roikkui silloin, kun asuin vuoden ajan kerrostalolähiössä ja leikin ystävieni kanssa pihalla. Maalla menin aina koulun jälkeen joko tätini luo ja vähän vanhempana yksin kotiin, jolloin osasin jo säilyttää avainta repussa.

10. Nukuitko valot päällä?
Pienenä pelkäsin pimeää ja nukuin aina ovi raollaan, jotta käytävästä pilkahtelisi hieman valoa. Nykyisin en enää saa unta, jos huoneessa ei ole täysin pimeää.

11. Lempilastenohjelmasi?
Muumit, Prätkähiiret, Tao Tao ja Alfred J. Kwak.

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
Hämärästi, ruoka oli hyvää ja askartelimme pahvisen apinan liikkuvilla raajoilla.

13. Keräilitkö jotain?
Jossain vaiheessa kaikkea Spice Girlseihin liittyvää ja kuulapyssyn kuulia. Ei tosiaan mitään maailmaa järisyttävää.

14. Mikä oli lempiaineesti alaluokilla?
Englanti ja käsityöt.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Minua ei ole koskaan kiusattu, mutta joskus olen ollut hieman kylmä muutamille. Olen nähnyt todella ilkeää käytöstä lapsilta ja nuorilta enkä ole sellaiseen mennyt mukaan, mutta kyllä pienemmänkin mittakaavan jutut näin jälkeenpäin harmittavat.

16. Mitä harrastit?
Alkuun balettia, sen jälkeen kansantanssia (mitä harrastan yhä) ja jossain välissä olen kokeillut myös mm. kokkikerhoa ja partiota.

17. Ystäväsi?
Parhaita. Läheisimpiin ystäviini olen tutustunut yläasteella ja harrastukseni kautta, mutta on muutama ollut menossa mukana jo tarhasta saakka.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Niitä on niin monia, ala-asteella oli todella hauskaa! Kaikki näytelmät joulu- ja kevätjuhlia varten olivat minusta mukavia. Kuudennella luokalla kirjoitinkin itse näytelmän koulun joulujuhlaan ja oli kieltämättä hienoa, kun se esitettiin.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Ystävällinen vanhempi rouva, joka osasi pitää tiukkaa kuria. Näin hänet muutama vuosi sitten ja olin todella otettu, että hän vielä tunnisti minut kaikkien vuosien jälkeen.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Sopivan tiukka.

21. Miten perheesi lomaili?
Kävimme kerran etelässä, mutta muina kertoina lomamme suuntautuivat Lappiin.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Kana ja riisi.

23. Tupakoitiinko teillä sisätiloissa?
Meillä ei tupakoida.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Pimeää ja hämähäkkejä.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Ei, mutta toivottavasti tulevaisuudessa.

the K.E.N.K.Ä. 2010.

2009-12-20T16:57:00.003+02:00

Muutamia päiviä sitten sain Andiamo Clubin jäsenenä sähköpostin, jossa esiteltiin tuoreen The K.E.N.K.Ä. 2010-voittajan, Emmi Malmströmin, mallisto. Tykkäsin jo edellisen voittajan Andiamo by Sonja-mallistosta (enkä pelkästään siksi, että suunnittelija on kaimani), mutta tässä mallistossa on jotain vielä erityisempää, mikä vetoaa minuun äärimmäisen voimakkaasti. Onkos tämä nyt sitä rakkautta ensisilmäyksellä?

Ehdoton suosikkiparini on New York, näistä tulee ihan mieleen italialaiset gansterimafiosot. Tuo vetoketju on ihana, ja mikäpä olisikaan tyylikkäämpää kuin klassinen mustan ja valkoisen yhdistelmä?

Hyvänä kakkosena tulee Tokyo. Olen hullaantunut kaikkiin violetin sävyihin syksyn aikana, ja näköjään jatkan samalla luumuisella linjalla myös ensi keväänä. Lisäksi T-strapilla varustetut kengät ovat aina miellyttäneet minua. Tässäkin mallissa on ihana yksityiskohta!

Andiamo by Emmi saapuu myyntiin Andiamoihin ensi vuoden maaliskuussa. Hitusen hintavia nuo kengät kyllä ovat, mutta elättelen toivoa siitä, että opiskelijabudjetista löytyisi hieman varaa jompaankumpaan pariin..

Kuvat: Andiamo

linnan juhlat 2009.

2009-12-08T10:12:00.005+02:00

Ah. Linnan juhlat, tuo Suomen jokavuotinen glamourin keskittymä. Vaikka itse vastaanotto onkin suurimmaksi osaksi äärimmäisen tylsää katsottavaa, ei sitä voi kuitenkaan jättää väliin. Iltapukuja rakastavana ihmisenä kerronkin teille nyt omat suosikkini Linnan juhlista.

Tänä vuonna Presidentinlinnassa nähtiin erityisen hyvin pukeutuneita ihmisiä, eikä mieleeni jäänyt yhtään kammotusta. Minusta on muutenkin kivempaa muistella juhlien kauneimpia luomuksia kuin niitä, jotka aiheuttavat väristyksiä - enkä nyt tarkoita hyvällä tavalla.

Suosikeikseni nousivat tällä kertaa Heta Hyttinen henkeäsalpaavan kauniissa merenneitopuvussaan, klassisella linjalla pysyttelevä Maria Guzenina-Richardson ja persoonallisen tyylikäs Paula Vesala. Hetan kävellessä kättelyvuoroon poikaystäväni voi todistaa minun huokailleen ihailevasti katse ruutuun nauliutuneena. Upea puku!

Maria puolestaan toi juhlaan kansainvälistä glamouria Dries Van Notenin iltapuvussa ja Christian Louboutinin korkkareissa. Tässä jälleen todistetaan, että juhlalookin voi saavuttaa ihan perusmustalla iltapuvullakin ilman ylimääräisiä härpäkkeitä. Paulassa taas oli hienoa se, että hän säilytti iltapuvussa persoonallisuutensa ja tuki näyttävästi suomalaisia suunnittelijoita. Upealla kuosilla varustettu puku on Tiia Vanhatapion käsialaa ja jalassa Paulalla on Minna Parikat.

Linnan jokavuotiset juhlijat Leena Harkimo, Marja Tiura ja Satu Taiveaho onnistuivat jälleen. Leena ei varmaan edes pysty pukeutumaan huonosti - hänestä tulee hieman mieleen Nicole Kidman. Satu näyttää vuodesta toiseen yhtä suloiselta ja oli tällä kertaa hienoa nähdä hänen päällään punaista. Pidän puvun jujusta, mutta voisin kuvitella, että se jakaa mielipiteitä. Rakastan noita korviksia, ja siskoni luultavasti niiden kimallusta!

Marja Tiura on aikaisempina vuosina ollut yksi Linnan juhlien näyttävimpiä vieraita shokkiväreineen ja led-valoineen, joten yllätyin hieman mustasta puvusta. Puku ei kuitenkaan ole tylsä, sillä se on asustettu jättiläismäisellä pallokorulla ja hansikkailla. Marjan on vaikea mennä metsään vahvan tyylitajunsa kanssa ja kaiken lisäksi hänellä on hiustyyli, johon sopivat kaikki värit. Tänäkin vuonna Marja kääntyi luottosuunnittelijansa Ritva-Liisa Pohjalaisen puoleen.

Minna Haapkylä tietää, miten pukeudutaan punaiselle matolle. Näyttävä kaulakoru yhdistettynä keveään Jasmin Santasen iltapukuun luo sopivan kontrastin kauniiseen kokonaisuuteen. Ihana.

Vuoden pakolaisnainen Fatbardhe Hetemaj pukeutui kauden trendiväriin ja näytti yksinkertaisen kauniilta. Puvun muoto on kaunis, joskin yksinkertainen, mutta värinsä takia se ei jää liian pliisuksi. Lisäksi Fatbardhe oli koristellut kampaustaan ja kasvojaan pienillä koristejalokivillä.

Tässä olivat suurimmat suosikkini. Linnaan saapui myös monia muita kaunottaria, kuten Hanna-Maria Seppälä ja Maria Sid, mutta minusta he ottivat ehkä turhan paljon varman päälle. Silloinhan epäonnistumisen vaaraa ei ole, mutta minusta tämän kaliiberin juhlapukeutumisessa pitää ottaa pieniä riskejä.

Odottakaahan vain, kunhan Jenkeissä alkaa palkintogaalakausi - silloin päästään pukeutumisen ruotimisessa aivan uudelle tasolle!

P.S. Haluaisin kovasti tehdä postauksen Italian matkastani, mutta kaikki kuvat ovat tällä hetkellä matkan emännällä ja matkakumppanillani. En ole vielä ehtinyt kysellä niiden perään, mutta josko jompikumpi lukisi tätä ja pystyisi ne minulle lähettämään? En myöskään pysty vielä kuvaamaan ostoksiani Italiasta, sillä kamerani on täysin rikki. Heittelen sitä täällä seinään ja toivon joka kerralla, että se rupeaisi taas toimimaan (se näet auttoi reistailuun viime kerralla).

Kuvat täältä ja täältä.

yllätin itseni.

2009-12-07T21:21:00.007+02:00

Tein äsken jotain uskomatonta. Tein hankinnan, ja kyseessä on aivan erityinen tuote. En lähes koskaan toimi näin impulsiivisesti ostosasioissa - varsinkaan silloin, kun kyseinen tuote ei ole siitä halvimmasta päästä. Silti, erikoistarjouksen lisäksi perustelen hankintaani sillä, että ansaitsen sen. Se on palkinto siitä, että olen tänä vuonna saavuttanut hienoja asioita harrastukseni parissa. Siitä, että jaksoin käydä kesällä sisukkaasti vaikeassa työssä. Siitä, että olen kaiken kiireen keskellä jaksanut panostaa kouluun ja saanut myös hyviä tuloksia. Käytännöllisesti ajatellen se on myös sijoitus, sillä laatuun kannattaa aina panostaa.

Tartuin hetkeen, ja niinpä luokseni matkustaa piakkoin GHD:n suoristusrauta.

Sain suoristusraudan suhteellisen edulliseen hintaan, ja pakettiin sisältyy myös hiuksia lämmöltä suojaava suihke. Postikuluineen paketti kustansi n. 100 euroa, joka on naurettavan halpa hinta verrattuna Suomessa myytäviin rautoihin. Lisäksi se, että pystyin ostamaan tämän tutusta nettikaupasta oli minulle tärkeää.

Nyt ei sitten muuta kuin odottamaan postimiestä!

P.S. Lauran ja Sallan blogeissa on käynnissä arvonnat!

valoa pimeyteen.

2009-12-03T08:00:00.001+02:00

Joulun odotukseni on nyt virallisesti alkanut. Mikään ei luo joulutunnelmaa kuin kynttilän lepattava liekki tai oma "joulukuuseni".

Joulukalentereista puhuminen innoitti minut etsimään joulukoristelaatikkoni ja kaivamaan jouluvalot esille. Koristelin niillä askeettisen pajukuuseni, ja se toimiikin oikean kuusen korvikkeena siihen saakka, kunnes siirryn joulun viettoon maalle. Vihreää mariskoolia somistin Hemtexin kukkaköynnöksellä ja asetin sen samaisen firman tabletin päälle.

Jäljellä on enää jouluvalojen laittaminen keittiöön ja olohuoneen ikkunan koristeleminen joulupalloilla. Häpeäkseni tunnustan, että jouluverhot ovat roikkuneet keittiössäni koko vuoden, mutta säästynpähän ainakin suurelta silitysrumbalta.

Ihanaa, miten näinkin pienet asiat voivat saada arjen ja tenttien alle musertuneen opiskelijan piristymään ja rentoutumaan. Ehkä ne muistuttavat siitä, että kaiken kiireen keskellä on osattava ottaa myös hetki itselleen ja hengähtää.

jo joulukuu!

2009-12-01T20:22:00.003+02:00

Blogihiljaisuuteni on jatkunut jo aivan liian pitkään ja tänään oli juuri sopiva mielentila aloittaa kirjoittaminen uudelleen. Syitä taukoon on monia, kuten kaiken vapaa-aikani syöneet joululahjaneulomiset, rakas harrastukseni, poikaystävä, koulu sekä matka Italiaan hyvän ystäväni luo.

Ehdinpä myös jossain välissä neuloa itselleni jotain kovin hienoa - en ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa enkä voi vieläkään uskoa sitä omien käsieni luomukseksi. Tästä se lähtee! Inspiraation ollessa huipussaan aika kirjoittamiseen loisti poissaolollaan ja nyt aionkin toteuttaa kaikki mielessäni pyörineet juttuideat.

Aika on kulunut tänä syksynä todella nopeasti. Tänään heräsin todellisuuteen ja tajusin yhtäkkiä eläväni jo joulukuun ensimmäistä päivää, eikä minulla ole edes joulukalenteria. Minulla, kaikkien aikojen jouluihmisellä! Onneksi sellaisen ehtii vielä hankkia, ja sillä välin tyydyn avaamaan luukkuja pelkästään Cosmopolitanin joulukalenterista.

Edit: Löytyi myös toinen äärimmäisen suloinen joulukalenteri, käykäähän katsastamassa!

it all begins with a dream..

2009-10-17T17:00:00.005+03:00

Kodin hengetär-päivä on sujunut suunnitelmien mukaan välillä tenttiin lueskellen. Maanantaina alkaa tiukka tenttiviikko ja haluan kämpän jokseenkin inhimilliseen kuntoon, sillä olen huomannut hyvän siisteystason ja järjestyksen vaikuttavan positiivisesti lukemiseeni. Ehkä ajatukset eivät lähde harhailemaan logistiikasta tai kansainvälisestä kaupasta niin helposti, kun ei pode huonoa omatuntoa laiskasta siivoamisesta.

Söin äsken ison lautasellisen pinaattikeittoa ahkeran kylppärin puunaamisen jälkeen, ja kylläisenä onkin hyvä käydä laittautumaan iltaa varten ja palkita itsensä hyvällä seuralla. Hetken mielijohteesta päätin lähteä ystävieni kanssa elokuviin katsomaan paljon mainostettua Fame-elokuvaa, joka sai eilen ensi-iltansa.

Tanssin ystävänä odotan Famen näkemistä kovasti, elokuvassa on varmasti aivan mielettömän hienoja tanssikohtauksia. Ensimmäisen kerran tutustuin Fameen vuosia sitten erään lähialueen nuorisoteatterin produktion kautta, mikä oli jo itsessään niin vaikuttava, että odotukseni ovat elokuvan suhteen aika korkealla. Yksi elokuvan päätähdistä on muuten So You Think You Can Dance-sarjasta tuttu Kherington Payne ja samaisen ohjelman tuomariston puolella esiintynyt Debbie Allen tähdittää myös elokuvaa.

Tunnusmusiikki soi jo päässäni: Fame! I'm gonna live forever..

Kuva täältä.

happy b-day tipu!

2009-10-16T20:11:00.005+03:00

Eräs tärkeä ystäväni täytti tänään vuosia. Olemme tunteneet toisemme jo pitkän tovin, sillä tapasimme ensimmäisen kerran tarhassa joskus kolmevuotiaina ja olimme siitä hetkestä lähtien erottamattomat. Minusta on hienoa, että ystävyytemme on säilynyt läpi vuosien, ja vaikka emme nykyisin näekään niin usein kuin esimerkiksi ala-asteella, on mukavaa höpötellä uusimpia juttuja puhelimen välityksellä. Sitä myös odottaa enemmän niitä kertoja, kun aikataulut sattuvat sopimaan yhteen ja pääsee juttelemaan ihan kasvotusten. Muistelen edesottamuksiamme lämmöllä - ja odotan jännityksellä kaikkea sitä, mitä tulemmekaan jatkossa keksimään!

Halusin tänä vuonna muistaa ystävääni jollakin itse tehdyllä lahjalla. Inspiraatio lähti sopivan sävyisestä Novitan Rose-mohairlangasta, johon olen tällä hetkellä täysin hullaantunut. Neuloin lahjaksi huivin ja pipon, joiden ohjeet löysin vanhoista Suuren Käsityölehden numeroista (SK 11-12/2008 ja SK 2/2008). Kuvaan pääsivät myös eilen parvekkeen kaunistukseksi istuttamani kanervat.

Lähikuvassa pipo, eikös olekin suloinen?

Ja huivi. Oli tuossa tekemistä, mutta lopputulos on kyllä aivan mahtava.
Kiitokset Emmalle ohjeen selventämisestä!

Ja pitkästä aikaa taas päivän asua, joka koostui lähinnä rakkaista mustista farkuistani ja vaatekaappiin aikoja sitten unohtuneesta paidasta. Nuo housut ovat todella pukeutumiseni peruspilari!

paita - Lindex
toppi - Ellos
farkut - Vero Moda
kaulakoru - Lindex
korvikset - Asos
sukat - Emman tekemät

P.S. Kiitos Daim-kakusta!

aisteja.

2009-10-16T20:00:00.000+03:00

Sain Emmalta ensimmäisen tunnustukseni, kiitoksia! Tekstin kaveriksi valitsin kuvan vuoden 2005 arkistosta, jolloin vietimme joulua Lapissa perheen kesken. Talvinen luonto on mielestäni yksi maailman kauneimmista asioista, ja paljon mieluummin katselenkin alla olevaa kuvaa kuin astun ulos ovesta ja tunnen hiljalleen alkavan talven kylmän tuulen ja räntäsateen.

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro, mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

NÄKÖ
täysikuu kirkkaalla tähtitaivaalla
kirpeänä pakkasyönä lumen kimmeltäessä

HAJU
lapsuudenkotini jouluaattoaamuna

TUNTO
rakkaan ihmisen halaus

KUULO
musiikki, joka tuo mieleen muistoja ja tärkeitä hetkiä

MAKU
äidin valmistamat lihapullat perunamuusin kera

Jaan tämän tunnustuksen eteenpäin Bisquitsille, Annalle, Jennille, Joalle ja Annukalle. Vaikka en portugalia osaakaan niin uskon siihen, että oheisessa napissa lukee jotakin mukavaa :)

new moon is coming!

2009-10-08T17:07:00.006+03:00

Enää ei tarvitse odottaa kovin pitkään Twilight-saagan toisen osan, New Moonin, saapumista valkokankaille. Ensi-ilta häämöttää marraskuun puolella ja Stephenie Meyerin kirjojen ystävänä odotan sitä "kuin kuuta nousevaa".

Ihanaa päästä sukeltamaan uudelleen Bellan ja Edwardin tarinaan. Kirjat ovat aina tapahtumiltaan laajempia ja kuvaukseltaan tarkempia kuin elokuvat, mutta itse näen kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat hyvinä visuaalisina tukipilareina, jotka vahvistavat lukukokemusta. Ja pääsenpähän taas elokuviin huokailemaan Edwardin ja Jasperin perään!

Roolihahmot viedään usein jatko-osissa ns. seuraavalle tasolle, eli esimerkiksi maskeerausta ja puvustusta päivitetään hieman. Myös yleiseltä ilmeeltään elokuva näyttää trailerin perusteella todella hienolta, eikä erikoisefekteissäkään ole pihistelty. Jännittävää nähdä, miten ohjaajavaihdos ja elokuvan nopeatahtinen produktio ovat vaikuttaneet lopputulokseen.

Tuttujen kasvojen näkemisen ohella odotan innolla uusien hahmojen, kuten esimerkiksi Volturin ja susien, esittelemistä. Lisäksi odotan erityisesti Dakota Fanningin roolisuoritusta - Jane kun on kirjassa niin hyytävä hahmo.

Alhaalla olevasta linkistä löydät leffan trailerin.

Exclusive 'New Moon' Trailer Premiere

Kuva täältä ja täältä.

glamouria arkipäivään.

2009-10-07T15:06:00.008+03:00

Kuten kaikki jo varmaan tietävätkin, seuraan hyvin aktiivisesti julkkisten pukeutumista niin arkena kuin punaisella matollakin. Syysmyrskyn vielä riehuessa ulkona olen jo aloittanut talven palkintogaalakauden odottamisen.

Syyskuun puolella Jenkeissä järjestettiin Primetime Emmy Awards-gaala, joka itseasiassa näytettiin myös Subilla jokin aika sitten. Pähkinänkuoressa Emmy-palkinto on televisio-alan parhaimmille suunnattu kunnianosoitus, joka jaetaan vuosittain. Emmyjä on kahdenlaisia: Primetime Emmyjä, jotka jaetaan parhaaseen katseluaikaan pyöriville sarjoille, ja Daytime Emmyjä, jotka jaetaan päiväohjelmiston sarjoille (esim. Kauniit ja Rohkeat). Daytime Emmyt jaetaan omassa gaalassaan, joka pidetään kesällä ennen Primetime Emmyjen palkintogaalaa.

Minä tietysti tarkastelin Emmyjen jälkeisenä päivänä punaisen maton valokuvia ja valitsin omat suosikkini parhaiten pukeutuneista tähdistä. Tällä kertaa punaisella matolla näkyi poikkeuksellisen paljon punaista, valkoista ja mustaa, sekä pöyhkeitä prinsessamekkoja.

2009 PRIMETIME EMMY AWARDS

Leighton Meester (Gossip Girl)

Mekko, meikki ja kampaus osuivat minun mielestäni napakymppiin. Ehdoton ykkönen, aivan täydellinen.

Ginnifer Goodwin (Big Love)

Ginniferin pukeutumisessa on aina jotain jännittävää, ja tällä kertaa hän on valinnut yksinkertaisen siluetin kirkkaalla värillä höystettynä.
Uusi keijukaiskampaus on myös ihastuttava!

January Jones (Mad Men)

Tämä nainen osaa pukeutua! Atelier Versacen korsettimekko sopii täydellisesti vaalealle Januarylle, ja se on myös ajankohtaisen trendikäs metallisilla yksityiskohdilla ja cut-outeilla. Lisäksi naisella on ehkä maailman siistein nimi.

Kate Walsh (Private Practice)

Katen puku on kovin yksinkertainen, mutta helmiäishohtoinen kangas ja laskeutuvat yksityiskohdat saavat minun ääneni.
Mukavuudenhaluinen Sonja polvistuu tämän mekon edessä.

Mary-Louise Parker (Weeds)

Voisiko tästä naisesta uskoa, että hän on jo yli 40-vuotias? Mary-Louise Parker näyttää hyvältä tummanvioletissa lyhyessä mekossaan, jonka jujuna on iso rusetti vyötäröllä. Kampauskin on mielestäni kohdallaan, olen sotkuisten nutturoiden kannattaja.

.... ja vielä viimeiseksi kunniamaininta Heidi Klumille (Project Runway)

Nainen on viimeisillään raskaana ja näyttää UPEALTA. Heidi luotti mustan värin hoikentavaan vaikutukseen ja kommentoi itse vartalonmyötäistä pukuaan sanomalla "the bigger you get, the smaller you go!" Toimii.

Mikä on sinun suosikkisi?

Kuvat täältä ja täältä.

parin viikon takaa.

2009-10-01T14:00:00.000+03:00

Kävimme erään hyvän ystäväni kanssa pyörimässä keskustan kaupoissa pari viikkoa sitten, ja aika sekalaista tavaraa tuli ostettua - onneksi ei kuitenkaan mitään turhaa! Seuraavaksi esittelen vain ne ostokset, jotka lähtivät mukaan The Body Shopista. Mitähän tuolta paketista paljastuukaan?

Syy, miksi ylipäätään menin kyseiseen kauppaan etsimään tarvitsemaani, oli hyvä palvelu. Eräs ystäväni kertoi, että liikkeessä on todella ystävällinen ja avulias naismyyjä, joka esitteli hänelle asiantuntevasti kaupan meikkivalikoimaa. Koska itsekin tarvitsin neuvoja meikkiasioissa, suuntasin Body Shopiin.

Mukaani lähtivät siis poskipuna ja aloe vera-dödö. Poskipuna on ollut minulle ikuinen murheenkryyni: en osaa valita oikeaa sävyä, en osaa levittää sitä oikein... - vaan ei enää. The Body Shopin myyjä auttoi minua valitsemaan omaan ihonsävyyni sopivan poskipunan, ja opetti minulle jopa sen, miten tuotetta tulee levittää omien kasvonpiirteideni mukaisesti.

En edes pysty kuvailemaan sitä, kuinka kiitollinen olen näistä neuvoista. Mieluummin maksan hieman enemmän tuotteesta JA hyvästä palvelusta, kuin nappaan muutamalla eurolla väärän sävyisen Rimmelin poskipunan Anttilan hyllyltä. Poskipunan lisäksi ostin myös uuden deodorantin, joka kuuluu Aloe Vera-sarjaan. Tuote on havaittu toimivaksi jo muutamia vuosia sitten, ja palaan mielelläni käyttämään sitä jälleen. Kaupan päällisiksi sain vielä näytteen kosteusvoiteesta!

Kaikki edellinen tapahtui muuten paria minuuttia vaille kuusi, eli silloin kun liike suljettaisiin. Luulimme ystäväni kanssa kaupan menevän kiinni vasta tunnin päästä, joten emme edes osanneet pitää kiirettä ostostemme kanssa, mutta myyjä suhtautui meihin silti hyvin kiireettömästi. Kiitos myös siitä!

P.S. Aiheeseen liittyen, More to love:n tytöillä on meneillään blogiarvonta muutamasta The Body Shopin tuotteesta, ja siihen voi osallistua vielä tänään. Kannattaa siis käydä osallistumassa ja ehdottomasti tutustua blogiin - se on niin hauska, että siihen jää koukkuun!

kansa on puhunut.

2009-10-01T09:00:00.000+03:00

People-lehti on jälleen valinnut kymmenen vuoden parhaiten pukeutuvaa naistähtöstä. Muutamat harvojen ja valittujen joukkoon päässeistä osasin jo etukäteen arvata, mutta mukana oli myös vakiokasvojen lisäksi pari yllätystäkin. Jokaiselle kategorialle on kuitenkin mielestäni löytynyt oikein sopiva ja tittelinsä ansainnut voittaja, jos tätä kisaksi voi kutsua.

BEST RED CARPET: Kate Winslet

Tämä ei todellakaan tullut yllätyksenä, sillä upeampaa ilmestystä punaiselta matolta saa hakea. Kate on sinut itsensä kanssa ja haluaa korostaa naisellisia muotojaan, eikä lopputulos voi olla mitään muuta kuin täydellinen. Viime talven palkintogaalakausi oli ensimmäisen Oscarinsa voittaneen Katen juhlaa, ja miksei sitten samalla vastaanottaisi palkintonsa tyylikkäänä.

BEST ACCESSIBLE GLAMOUR: Michelle Obama

Yhdysvaltojen ensimmäisen naisen vaatevalintoja ruodittiin jo Barack Obaman vaalikampanjoinnin aikana ja Amerikka otti Michellen vastaan avosylin. Huoletonta ja yksinkertaista glamouria edustava Michelle saa kiitosta tavastaan yhdistellä halpavaateketjujen ja huippumerkkien vaatteita keskenään.

BEST MATERNITY STYLE: Nicole Richie

Good Charlotten Joel Maddenin kanssa seurusteleva neitokainen ei edes raskautensa ajaksi luopunut korkokengistä ja boheemista tyylistään. Päivisin maximekkoihin mieltynyt Nicole osaa kuitenkin pukeutua näyttävästi myös juhlaan, ja raskautensa aikana hän myös pääsi näyttämään muotisuunnittelijan kykyjään (oik.), sillä hän suunnitteli äitiysvaatemalliston A Pea in the Podille. Vastikään syntyneen poikavauvan nimeksi tuli muuten Sparrow James Midnight Madden.

BEST SHORT DRESSES: Reese Witherspoon

Kiinnitin huomiota Reese Witherspoonin vaatetukseen jo vuonna 2006, jolloin hän vastaanotti ensimmäisen Oscarinsa June Carter Cashin roolista. Lähestulkoon jokaisella punaisella matolla Reesellä oli päällään Nina Ricciä, ja erityisesti mieleeni on jäänyt keltainen cocktailmekko Golden Globe-palkintogaalasta. Tänä vuonna Reese kunnostautui jälleen lyhyiden mekkojen saralla ja vei kotiin tämän kategorian voiton, eikä ihme - nainen onnistuu näyttämään hienostuneelta ja tyylikkäältä joka kerta.

BEST USE OF COLOR: Freida Pinto

Hollywood-tulokas Freida Pinto ansaitsee oikeutetusti paikkansa parhaana värien käyttäjänä. Punaisella matolla sorrutaan usein valkoiseen, mustaan tai punaiseen, joten Freida on todellinen väripilkku massan joukossa. Hän osaa valita värejä, jotka sopivat hänelle, mutta toisaalta en keksi yhtään väriä, joka ei sopisi tälle tummatukkaiselle kaunottarelle.

BEST JEANS: Cameron Diaz

Voin kuvitella Peoplen raadin pohtimassa sopivaa henkilöä tähän kategoriaan: kuka julkisuuden henkilö omaa täydelliset sääret, rakastaa farkkuja ja onnistuu näyttämään niissä aina hyvälle? Vastausta ei tarvitse miettiä nanosekuntia kauempaa.

BEST SPARKLE: Taylor Swift

Myös Taylor Swift kuuluu sarjaamme "ilmiselvä valinta" - neitihän häikäisee kimallemekoissaan joka kerta punaisella matolla! Paljetit ja kimallus sopivat hyvin nuorelle tytölle, joten en yhtään ihmettele sitä, että Taylor ottaa niistä kaiken irti. Nuorella kantrisensaatiolla ja tuoreella VMA-voittajalla on mielestäni hienostunut tyyli hallussa, mutta haluaisin mielenkiinnosta nähdä häneltä jotain muitakin hiustyylejä kuin jo tavaramerkiksi muodostuneet korkkiruuvikiharat.

BEST BIKINIS: Kim Kardashian

Kyllä se nyt vain on niin, että reality-tähti Kimillä on täydellinen bikinivartalo ja miesten iloksi hän tykkää esitellä sitä usein rannalla. Samalla tavalla kuin Cameronin kanssa, Kim Kardashian on se ainoa oikea valinta tähän kategoriaan.

BEST STREET CHIC: Beyoncé Knowles

Parhaiten pukeutuvia staroja valitessa voi luottaa siihen, että Beyoncé Knowles löytyy joka vuosi heidän joukostaan. Nainen luo trendejä ja ottaa muodin kanssa riskejä, joista osa menee ainakin minun mielestäni täysillä metikköön, mutta pisteet silti rohkeudesta ja erilaisuudesta. Tällä kertaa Beyoncé saa kiitosta viimeistellystä ja katu-uskottavasta arkityylistään ja ihan syystäkin.

BEST BOHO STYLE: Vanessa Hudgens

Tämä oli minulle täysi yllätys, sillä en niinkään perusta kyseisestä näyttelijästä. Mielestäni Vanessan tyyli on vielä hieman haussa, sillä aiemmin hän pukeutui boheemin tyylin sijaan paljon rokimmin, mikä minusta sopi hänelle paremmin. Tähän kategoriaan olisi ollut muitakin hyviä vaihtoehtoja, kuten Kate Hudson tai oman kategoriansa jo saanut Nicole Richie, mutta suotakoon tämä tällä kertaa kuitenkin Vanessalle.

Tässä oli minun mielipiteeni kyseisestä listauksesta, mutta täältä löydät alkuperäisen jutun kuvineen.

kauluri.

2009-09-30T09:00:00.000+03:00

Syksyn viimoista ja ison auditorion ylitehokkaasta ilmastoinnista selviää vaalean beigen kaulurin voimalla. Jo joskus viime kevään aikana valmistunut putkikauluri on virkattu Novitan Rose-mohairlangasta oman ohjeen mukaan.

Olen oikea mukavuudenhaluinen vilukissa, joten tämä on tällä hetkellä parasta, mitä tiedän.

fashion by night.

2009-09-29T08:00:00.000+03:00

Lappeenrannassa järjestetään muistaakseni jo kolmatta kertaa Fashion by Night-tapahtuma LAKES ry:n toimesta. Ajankohtana on perjantai 2.10. klo 16-23 ja ideana on, että keskustan kaupat ovat auki normaalia pidempään ja pursuavat erikoistarjouksia, arvontoja, tuote-esittelyjä ja muita kivoja juttuja. Lisäksi kävelykatu Oleksille pystytetään iso valkokangas, johon heijastetaan Kaupungintalon Lappeenranta-salissa järjestettävä muotinäytös. Anna Puu on myös Oleksilla jakamassa nimmareita. Lukaiskaapa täältä lisää.

Olen käynyt jokaisen Fashion by Nightin aikana pyörimässä keskustan liikkeissä ja esimerkiksi viime vuonna Spiraalin -20% kaikista kengistä sai minut ostamaan suuresti rakastetut talvinilkkurini, jotka olivatkin sitten jalassa koko viime talven ajan syrjäyttäen kaikki muut kenkäni. Noh, jatkuva käyttö näkyy nyt kenkieni röyhkeässä kunnossa, mutta onneksi suutarit on keksitty.

On hienoa, että useat liikkeet ovat lähteneet tapahtumaan mukaan ja panostavat siihen, esim. Marimekossa on aina hyviä tarjouksia ja Vero Modassa oli jonain vuonna DJ soittamassa musiikkia. On kuitenkin ikävää, että joidenkin kauppojen osallistuminen on ollut luokkaa "-5% viime vuoden malliston parittomista sukista". Eikö tarjouksia kannattaisi kohdistaa hieman parempiin tuotteisiin ja hyötyä siitä, että tapahtuman aikana on paljon ostovoimaa liikkeellä? Jujuna kuitenkin on houkutella asiakkaat juuri omaan liikkeeseen ja minä ainakin jätän väliin kaikki tuollaiset, sillä illan aikana on paljon muutakin nähtävää.

Uskon siihen, että tapahtuma on kehittynyt viime kerrasta ja mainoksen perusteella nähtävää on paljon. Saa nähdä mitä kaikkea kivaa mukaani tuolloin lähteekään...

yökyöpeli kuittaa rästejä.

2009-09-28T08:00:00.002+03:00

Hei taas pitkästä aikaa!

Oikein ärsyttää, kun ei meinaa löytyä aikaa kaikkien koulukiireiden ja muiden menojen takia bloggaamiseen. Yritän ryhdistäytyä, ja höpiseminen mukavasta viikonlopusta sunnuntain asukuvilla höystettynä on hyvä tapa aloittaa.

Viikonloppuni oli oikein antoisa ja vietin aikani pääasiassa poikaystäväni seurassa. Perjantaina katsoimme poikaystäväni ja hänen siskonsa kanssa elokuvan In Bruges, joka osoittautui helmeksi. Yllätyimme kaikki iloisesti, sillä nykyisin on vaikeaa löytää kaiken elokuvahötön seasta hyviä leffoja. Paljon plussaa juonesta, oudosta huumorista ja Colin Farrellin ihanasta irkkuaksentista, mutta pieni miinus siitä, että ahdistuin liiallisesta ammuskelusta ja veriroiskeista.

Loppuillasta suuntasimme poikaystäväni kanssa yliopistolle Tutkijoiden Yöhön. Yliopiston sokkeloinen rakennuskompleksi oli täynnä erilaisia pisteitä, joissa jokainen ala esitteli jotakin. Esimerkiksi konetekniikan puolella oli laserlabyrintti, tietotekniikka tarjosi Rock Bandia ja robotteja ja tuotantotalous mehudrinkkejä ja muuta mukavaa. Illan pääesiintyjänä oli Haloo Helsinki, jota seurasimme muutaman kappaleen verran ennen lähtöä.

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja hyvin järjestetty. En ollut aiemmin käynyt Tutkijoiden Yössä, joten yllätyin hitusen tapahtuman lapsipainotteisuudesta. Tarjontaa oli kuitenkin kaikille ikää katsomatta, ja itsekin löysin poikaystäväni vihjeen perusteella Enkelit ja demonit-aiheiselle luennolle, jossa Dan Brownin kirjaa käsiteltiin tieteellisestä näkökulmasta. Tykkäsin!

Lauantai meni aika pitkälle rentoutuessa ja neuloessa erään yhteisen ystävämme luona. Pojat pelasivat Xboxia ja minä keskityin olennaiseen, eli seuraavan joululahjan valmistumiseen. Harmittaa muuten, kun kaikesta tuotteliaisuudestani huolimatta en voi esitellä valmiita käsitöitä täällä, sillä ne menevät joululahjoiksi ihmisille, jotka saattavat lukea tätä blogia..

Sunnuntaina suuntasimme poikaystäväni kanssa hänen isovanhempiensa luo vierailulle. Kävimme ulkona syömässä ja muutenkin reissu oli oikein mukava. Kotiin ajaessa oli lievä ähky, mutta minkäs sille mahtaa, jos on niin hyvää ruokaa, että kontrolli pettää?

Päivän vaatetus oli aika normaali:

paita - H&M
housut - Vero Moda
huivi - lainassa äidiltä
laukku - Lindex
rannekoru - lahja poikaystävältä
helmikorvikset - KappAhl

Nyt on ehdottomasti aika mennä nukkumaan, sillä kello on tällä hetkellä niin paljon, etten edes kehtaa sanoa. Aamulla pitäisi kuitenkin jaksaa raahautua logistiikan tunneille yhdeksältä.. Hrr, ajatuskin karmaisee. Öitä siis!

rentoutumista.

2009-09-13T20:08:00.006+03:00

Tanssiryhmälläni oli tänään keikka, joka meni oikein hyvin. Kyseisen esityksen puvustus ja kampaukset henkivät 40-lukua, joten oli mukavaa saada pitkästä aikaa vanhan ajan valkkikampaus päähän normaalien ranskalaisten lettien sijaan.

Esiintymisen jälkeen tulin kotiin, söin ison annoksen pinaattikeittoa ruisleivän kera ja istuin sohvalle. Silloin päätin, että minun sunnuntaini olisi tästä hetkestä eteenpäin täyttä rentoutumista, vaikka ruotsin verkkokurssi painaakin hieman päälle.

Sarjassamme laiskat sunnuntait:

1. Neulomista. Päätin tosiaan aloittaa joululahjojen valmistamisen ajoissa. Siskoni on saanut tuntea nahoissaan sen, miten joululahjaksi luvattujen villasukkien valmistuminen kestää seuraavan vuoden syyskuuhun, mutta vannon, ettei näin tule enää tapahtumaan. Onneksi minulla on harvinaisen kärsivällinen sisko!

Ensimmäinen joululahja on jo viimeistelyä vaille valmis, minkä jälkeen pistetään uusi lahja puikoille. Tällä hetkellä yritän kuitenkin saada jo yhden aiemmin aloitetun projektin loppuun, eli omat villasukkani. Nämä ovat seisoneet hyllyllä reilun kuukauden, mutta hyvässä lykyssä ne ovat jo huomenna valmiit.

2. Riikunoita. Neulomisen ohessa on mukavaa syödä herkullisia miniluumuja. Voisin syödä näitä koko ajan, mutta jotain itsehillintää on oltava. Äiti kävi tuomassa nämä perjantaina ja lisää on luultavasti tulossa, sillä maalla lapsuudenkotini pihalla olevat puut ovat riikunoita pullollaan.

3. Viiniä. Pieni lasillinen makeaa päärynäviiniä tekee illasta hieman erityisemmän. Lieneekö kamera muuten hieman rikki? Lopputulokseen 'kyllä' ei ole liian vaikeaa päästä, kun vertaa noita kahta peräkkäistä otosta keskenään.

4. Vaahtokylpy. On onni omistaa kylpyamme, sillä mikään ei ole niin rentouttavaa kuin kuuma kylpy. Kylpyvaahtona toimii Oriflamen Bath Foam with moisturising Coconut and Ricemilk. 400 ml:n pullo vetelee jo viimeisiään, joten pitäisi ruveta pikkuhiljaa hankkimaan uutta tilalle. Oriflamen Nature-sarjan suihkusaippuat ja kylpyvaahdot ovat kyllä ihania, suosittelen lämpimästi kaikille.

Kylvyssä on mukavaa lukea kaikessa rauhassa lehtiä, joten uusimmat Trendi ja Cosmo pääsivät uudelle lukukierrokselle. Minun pitäisi muutenkin lukea enemmän tilaamiani lehtiä, sillä välillä minulla on paha tapa selata lehti nopeasti läpi ja katsoa pelkästään kuvia. Onneksi molemmista lehdistä löytyy myös hyviä ja mielenkiintoisia juttuja, joita lukee oikein mielellään ajan kanssa.

Nyt vielä vähäksi aikaa neulomaan, sitten unten maille, että jaksaa taas huomenna palata arkeen.

mallikasta.

2009-09-12T23:38:00.006+03:00

Huoh, tulipas huono otsikko.

Näin yön tunteina, jolloin minun pitäisi väsymyksestä päätellen olla jo nukkumassa, ajattelin päättää muutaman päivän blogihiljaisuuden ja kertoa pienen ilouutisen - joskin aivan järjettömän myöhässä.

Kerrankin Lappeenrantaa tehdään edes hieman tutummaksi, sillä torstaina 3. syyskuuta järjestetyn Specsaversin Spectacle Wearer of the Year 2009-mallikilpailun Suomen osakilpailun voitti lappeenrantalainen opiskelija Elina Haiko. Alunperin Savonlinnasta kotoisin oleva Haiko muutti elokuun lopulla Lappeenrantaan, koska hän aloitti sosiaalialan opinnot Saimaan ammattikorkeakoulussa. Mikä loistava ajoitus muuttaa lehmusten kaupunkiin!

Elinan tyyli on mielestäni erittäin särmikäs ja kansainvälinen, joten ei mikään ihme, että hän voitti osakilpailun. Palkinnoksi Suomen sähäkin silmälasimalli sai kuvaukset Specsaversin kanssa ja mikä hienointa, matkan Lontoossa lokakuussa järjestettävään kansainväliseen Spectacle Wearer of the Year 2009 -finaaliin, jonka pääpalkintona on vuoden mallisopimus lontoolaisen Premier Model Managementin kanssa. Lisäksi koko kärkikolmikko sai lahjakortit Specsaversille ja yhteistyökumppaneiden (Vero Moda, Max Factor, Tigi) goodie bagit.

Isot onnittelut Elinalle voitosta, sekä onnea ja menestystä Lontooseen!

P.S. Aileenin Amore Vintage-blogissa on meneillään GIVEAWAY-arvonta. Hän tekee aivan mielettömän kauniita koruja ja arpoo niitä tällä kertaa lukijoilleen! Pitäkää kiirettä, jos haluatte osallistua, sillä arvonta päättyy huomenna 13.9. keskiyöllä!

Kuva täältä, lähteet täällä ja täällä.

rachel bilson.

2009-09-08T09:00:00.000+03:00

Heinäkuussa alkaneet lempparijulkkisteni tyyliesitelmät jatkuvat.. Tällä kertaa vuorossa on neitokainen, johon tutustuin ensimmäistä kertaa Summer Robertsina television O.C.-sarjassa. On vaikeaa olla kadehtimatta noita ihanan paksuja ja tummia hiuksia. Hän on mielestäni suloinen, kaunis, tyylitietoinen ja kaiken lisäksi tällä hetkellä kihloissa yhden unelmieni miehen kanssa. Kyseessä ei voi olla kukaan muu kuin..

RACHEL BILSON

Rachel Sarah Bilson syntyi filmiteollisuusperheeseen Los Angelesissa elokuussa vuonna 1981. Kirjoittaja/tuottaja/ohjaaja-isänsä kautta Rachel lähti hakemaan ammattinäyttelijän uraa, mutta keskittyi alussa pitkälti mainoksiin. TV-debyytti tapahtui vuonna 2003 pienien roolien kautta mm. Buffy Vampyyrintappaja-sarjassa, ja samana vuonna syksyllä supersuosittu nuorten sarja O.C. näki päivänvalon.

O.C:n huikean suosion ansiosta Rachelin nimi oli kaikkien huulilla, ja myöskin seurustelusuhde sarjan kollega Adam Brodyn kanssa toi lisää palstatilaa. Lempi kuitenkin loppui kolmen vuoden jälkeen jouluna 2006 ja O.C. seuraavana vuonna.

Hittisarjan peruuttamisen jälkeen Rachelilla on pidellyt hieman hiljaista, sillä O.C:n jälkeen hän on tehnyt vain muutamia elokuvia. Hänen ensimmäinen elokuvansa, The Last Kiss, tuli ensi-iltaan vuonna 2006, jonka jälkeen hän teki Jumper-elokuvan yhdessä nykyisen kihlattunsa Hayden Christensenin kanssa. Pari pääsi työskentelemään jälleen yhdessä lähikuukausina ensi-iltaan tulevan New York, I Love You-elokuvan parissa. Oi, en malta odottaa sitä elokuvaa, siinä on niin monta lempinäyttelijääni!

Mediassa Rachel tunnetaan mielettömän hyvästä tyylitajustaan, ja neiti kutsuukin itseään "muotiaddiktiksi". Rachelia näkyy muihin tähtösiin verrattuna harvemmin punaisella matolla, mutta erityishuomiota ja -kiitosta saakin naisen arkipukeutuminen. Kuvia katsellessa huomaa, että hänellä on taito piristää asukokonaisuuksia erilaisilla asusteilla. Hän omistaa paljon aurinkolaseja ja huiveja, mutta havaintojen mukaan nainen on myös laukkufriikki.

Ylläolevista kuvista näkee Rachelin tyylin monipuolisuuden, minkä ansiosta hän pystyy pitämään sekä hillittyä että tyttömäistä asukokonaisuutta. Hän on itse kuvaillut tyyliään vintage-tyyppiseksi, jonka mukaan hän yhdistelee vintagea ja huippukalliita merkkejä keskenään, mm. yllä vasemmalla olalla keikkuu Miu Miun laukku.

Ylhäällä vasemmalla oleva kuva on otettu Jumperin Italian ensi-illasta Roomasta. Kontrastina vieressä on Rachelin arkipukeutumista Los Angelesista, missä hän pitää rentoja ja huolettomia, mutta kauniita ja persoonallisia vaatteita. Olalla on jälleen Miu Miuta ja silmillä kestosuosikit, eli Ray Banin Wayfarerit.

Rachel ei ole valmis tinkimään mukavuudesta töissäkään, mutta osaa pienillä asioilla tuoda lisää asennetta pukeutumiseen. Roomassa käytetyt räätälöity nahkatakki, Matthew Williamsonin huivi ja Christian Louboutinin niittinilkkurit sopivat Rachelin kalifornialaiseen tyyliin, mutta ovat juuri sopivan näyttävät elokuvan ensi-iltaan.

Rachelilla on useita suosikkeja muotitalojen ja -suunnittelijoiden joukosta. Tähän joukkoon lukeutuvat Stella McCartney, Zac Posen, Brian Reyes (vas.), Brian Atwood (kesk.), Chanel, Miu Miu ja Christian Louboutin. Hän istuukin usein muotinäytösten eturivissä, mistä todisteena on kuva Max Azrian muotinäytöksestä, johon Rachel osallistui suunnittelijan keveä toispuoleinen luomus päällään (oik.). Rachel muuten käyttää sukkahousuja asukokonaisuuksissa oikein kiitettävästi - eräs kuva hänestä sai minut ostamaan viinipunaiset sukkikset.

Yllä olevista kuvista näkee, että Rachel rakastaa värejä, mutta harvoin valitsee mitään turhan räikeää iltapukeutumiseen. Punaisella matolla hänen päällään nähdään usein hillittyjä värejä, kuten vihreää, harmaata, mustaa ja valkoista. Onneksi Rachelilta löytyy kuitenkin itseluottamusta ottaa välillä myös muotiriskejä, kuten alla olevassa 3.1 Philip Limin shortsipuvussa. Näyttävä metallinen asu sopii loistavasti rennompiin iltajuhliin ja kokonaisuutta täydentävät Longchampin laukku ja luotettavat Louboutinit.

Elle-lehden juhlissa Rachel yhdisti mustan Expressin bleiserin kuviolliseen minimekkoon. Lyhyenä ihmisenä Rachel tietää, että korkokengät ja polven yläpuolelle päättyvä helma pidentävät kummasti - nainen on 157 cm pitkä, eli vain 4 cm minusta lyhyempi.

Alla olevat kuvat esittelevät myös Rachelin juhlavampaa pukeutumista. Paljeteilla ja röyhelöillä koristellun harmaan luomuksen hän valitsi The Last Kiss-elokuvan Los Angelesin ensi-iltaan. Keskellä olevan Chanel-mekon Rachel puki muotimerkin uuden liikkeen avajaisiin, ja erikoisuutena onkin, että mekko on itseasiassa väärinpäin. Oikealla vihreässä Randolph Duken mekossa Rachel otti osaa Cinema Against AIDS-hyväntekeväisyysgaalaan Dubaissa. Kaikkia näitä asukokonaisuuksia yhdistää onnistunut stailaus, hyvä maku ja eleganssi.

Hienoa Rachelissa on se, että häneen on helppo samaistua. Hän näyttää kiltiltä naapurintytöltä, jolla on mieletön tyylitaju ja jonka tyyliä on myös yllättävän vaivatonta kopioida. On muuten jännää, miten valitsenkin tyyli-ikoneikseni juuri lyhyitä näyttelijöitä, mutta ehkä se johtuu siitä, että samankaltaiset vaatteet sopivat myös minulle pituuteni ansiosta. Pituus onkin asia, josta melkein tein itselleni ongelman nuorempana, sillä kaikki muut perheessäni ovat yli 170 cm pitkiä, mutta jossain vaiheessa tajusin, että

a) minusta ei tule koskaan mallia, joten en tarvitse pituutta
b) minä en ole maailman ainut 161 cm pitkä tyttö
c) en ole korkokengissäkään suurinta osaa pojista pidempi ja
d) minä olen ihan hyvä tällaisena.

"I see myself as a short little person who looks very young," says the actress, 25. "I don't pay much attention to physical stuff; it's about the whole picture and just being comfortable with who you are."

~ Rachel Bilson, www.people.com

Äärimmäisen hyvä pointti. Rachelilla on itseluottamusta ja hän hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Tämän lisäksi hän kieltäytyy elokuvien alastonkohtauksista vedoten jokaisen päätäntävaltaan omasta vartalostaan, jonka ei tarvitse tai pidäkään olla kaikkien nähtävillä. Tyylitajun lisäksi Rachelissa onkin parasta se, että hän on nuorille hyvä roolimalli.

Kuvat täältä.

yöpäivitys!

2009-09-08T01:22:00.005+03:00

Ihan vain tiedoksi rakkaalle siskolleni, että hänen viime joulun joululahjansa on vihdoinkin valmistunut. Keskellä yötä. Better late than never, huh?

Aamulla kouluun, joten hyvää yötä kaikille!

kantarellipasta.

2009-09-07T10:00:00.001+03:00

Jälleen kerran lukijani pääsevät iloitsemaan kanssani onnistumisistani keittiössä! Hommahan meinaa karata ihan lapasesta, sillä kaikki ruoat, jotka olen lyhyen ajan sisällä tehnyt, ovat onnistuneet mutkattomasti. Pakko kai se on uskoa, että minäkin osaan kokata. Jee! Kyseessä oli kyllä taas kasvisruoka, mutta ei mietitä sitä nyt.

Tällä kertaa tein kantarellipastaa, eli tagliatellea ja sienikastiketta. Torimyynnissä en taaskaan pystynyt vastustamaan kiusausta, joten mukaani lähti litra ihanan keltaisia kantarelleja. Sain ystäviltäni niin hyvän ohjeen kantarellikastikkeen tekemiseen, että olihan sitä pakko kokeilla. Olen loppukesän ja tämän alkusyksyn mittaan inspiroitunut keittiössä huimasti metsän antimista ja sitä tulee melkein surulliseksi, kun tietää, että kohta ei enää saa sieniä tai pääse marjastamaan.

KANTARELLIPASTA

Ohje ei ole mitenkään vaikeaselkoinen, eikä tarvikelistakaan ole turhan pitkä. Ruoasta varmaan riittäisi kahdelle, mutta tänään olin niin nälkäinen, että huomiselle jäi vain vaivainen neljäsosa. Tarvitaan siis:

reilu ½ litraa kantarelleja
½ isosta sipulista
2 dl (1 prk) ruokakermaa
1 rkl pippurisekoitusta
suolaa
öljyä tai voita pannulle

Aluksi kannattaa ruveta puhdistamaan sieniä ja siinä noin puolivälin kohdalla laittaa vesi kiehumaan pastaa varten. Omat sieneni olivat suhteellisen puhtaita, joten puhdistamiseen ei mennyt kauaa. Sillä aikaa, kun valutin sienistä ylimääräiset vedet pois siivilässä, viipaloin isosta sipulista puolet ja heitin pannulle.

Sen jälkeen paloittelin kantarellit sopivan pieniksi palasiksi sipulin kaveriksi. Samaan aikaan minulla oli pastat kiehumassa - laitoin tällä kertaa tulemaan neljä kerää tagliatellea, joista yksi sitten jäi huomista varten.

Kun sipulit on kuullotettu ja sienet kypsennetty on aika heittää sekaan ruokakerma ja mausteet. Harjoittelen ahkerasti maustamista "fiilispohjalta", ja ainakin tällä kertaa se onnistui suhteellisen hyvin! Pippuri onkin tässä se isoin juttu, en usko, että suolalla on niin paljon merkitystä. Kastiketta voi halutessaan suurustaa hieman jauhon avulla.

Lopputulos oli makuhermoja hivelevä. Tykkään sienistä ihan mielettömästi ja tämä ruoka oli kyllä niin hyvää, että teen sitä varmasti toistekin - heti kun saan lisää kantarelleja.

Nam!

sunnuntain top 5.

2009-09-06T18:17:00.005+03:00

Kantarellipasta, josta lisää huomenna.
Alla pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö tukkoisuudesta huolimatta.
Kuuma mustaviinimarjamehu.
Pretty Woman-elokuva.
Ensimmäisen joululahjan neulominen.

Laiskat sunnuntait on parhaita, huomenna taas kouluun.

Kuva täältä.

nettikauppojen tarjontaa.

2009-09-05T09:00:00.001+03:00

Sairaspäivinä on aikaa istua koneella niin paljon kuin sielu sietää, koska digiboksin kovalevy on jo koluttu läpi eikä ole mitään parempaakaan tekemistä. Jostain kumman syystä sitä vain jotenkin eksyy erinäisten nettikauppojen sivuille ja surffailu vaatiikin aivan erityistä itsekuria, ettei kotiin ole pian tulossa monen sadan euron arvosta postipaketteja ties mistä maailmankolkista.

Kahden nettikaupan kollaaseista löytyy muutamia vaatteita, kenkiä ja muita asusteita, jotka olisivat lähteneet matkaamaan kohti Lappeenrantaa, jos pankkitililläni olisi rajattomasti rahaa.

1. TOPSHOP

2. H&M

Voi luoja, miten näille voi edes sanoa ei? Must... stay... strong...

sick.

2009-09-04T16:24:00.005+03:00

Keskiviikkona vietin hauskan illan baarissa juhlistamassa fuksiaisia, torstaina kurkkuni oli hieman kipeä ja tänään olen ollut aivan tukossa. Vihaan kipeänä olemista yli kaiken. Päivän olojen jälkeen en saa edes levätä rauhassa, sillä kipeänä en koskaan nuku hyvin ja viime yönäkin sain nukuttua vain muutaman tunnin verran. Nenän tukkoisuus pakottaa hengittämään suun kautta, joten suu kuivaa, mikä tuntuu ikävälle ja käynnistää yskimisketjun, sillä kurkku on yhä hieman karhea.

Unen saantia esti myös valekuumeilu: olo oli kuin kuumeisella, mutta lämpö ei koskaan noussut yli 37 asteen ja silti jouduin kokemaan ärsyttäviä lämpöaaltoja. Rakastan peiton alla nukkumista, enkä osaa nukkua ilman sitä, joten on varmaan sanomattakin selvää, etten saanut unta ilman peittoa yrittäessäni viilentää itseäni. Voiko ihmistä ketuttaa yhtään enempää? No, jos asiasta voi jotakin positiivista löytää niin ainakaan minulla ei ole oireiden perusteella sikainfluenssaa.

Minulla olisi ollut tänään vain pari tuntia matematiikkaa, mutta pääni oli yön jäljiltä ihan sekaisin enkä olisi varmaankaan pystynyt keskittymään tunneilla oloni takia. Matematiikka kuitenkin vaatii minulta enemmän aivotyöskentelyä kuin muut aineet, joten päätin, että minun on parasta jäädä tänään kotiin lepäämään. Huomenna olisi taas aamuvuoro tanssiryhmäni torimyynnissä, saa nyt nähdä selviänkö sinne ollenkaan..

Oloni helpottui jo hieman, kun sain purkaa näitä negatiivisia tunteita kirjoittamalla. Liitän tämän jutun kuvitukseksi päivän asun, joka on aika perinteinen sairasteluasuni: iso t-paita ja löllyttelyhousut. Kuva on vastaus Rannan haasteeseen, jossa hän haastoi blogiaan lukevat bloggaajat piirtämään päivän asunsa. Asun piirtämisen vaikeustaso vastasi tämän hetkistä olotilaani, mutta lupaan toistaa haasteen joskus parempana päivänä ja vähän paremmalla asulla.

Housut sain joululahjaksi jo vuosia sitten, ja paita on ostettu perinteitä noudattaen Tampereen Pispalan Sottiisista. Tanssiryhmäni kanssa on ollut tapana, että useimmat meistä ostavat jokaisesta tanssitapahtumasta t-paidan treenipaidaksi, mutta tämä yksilö oli S-koosta huolimatta aivan jättimäinen, joten se toimittaa lähinnä yöpaidan virkaa.

Jatkan nyt niiskuttamista ja toivon, että saisin ensi yönä hieman enemmän unta.

my precious.

2009-09-03T08:00:00.000+03:00

Kuten aiemmin lupailin, tässä on siis..

5. Kokoelmani helmi.

Tämä tarina mielettömän kauniiden (ja painavien) korvisten päätymisestä minulle on niin sydäntä lämmittävä, että se saa minut hymyilemään joka kerta, kun edes mietin sitä. Nämä kaunokaiset tarvitsivat ehdottomasti oman postauksen.

Oli siis syyskuun alku vuonna 2007, jolloin matkustimme tanssiryhmäni kanssa esiintymään kansainväliselle kansantanssifestivaalille Espanjan Murciaan. Ulkomaalaisia ryhmiä oli tullut meidän lisäksemme mm. Japanista ja Bulgariasta, mutta festarilla oli myös muutamia erittäin taitavia espanjalaisia tanssiryhmiä.

Ihailimme kerta toisensa jälkeen Madridista tullutta ryhmää, joka lopulta voittikin festarin parhaan ryhmän pokaalin. Ystävystyimme heidän kanssaan, ja ohjaajamme on matkamme jälkeen välittänyt heidän yhteystietonsa eteenpäin, jotta heidät saataisiin buukattua esiintyjiksi jollekin suomalaiselle tanssifestivaalille.

Kuvassa oikealla on "Vihreä Rouva" (en tiedä hänen nimeään) tanssimassa sinipukuisen miehen kanssa, ja hän liittyy tähän tarinaan äärimmäisen läheisesti. Vihreällä Rouvalla oli mielestäni aivan mielettömän hieno puku, ja kaikilla tanssijoilla oli myös todella kauniita korvakoruja. Ulkomailla on jännä huomata maiden välisiä eroavaisuuksia esimerkiksi juuri esiintymisasuissa, sillä Suomessa kansantanssijat eivät saa käyttää koruja esiintymisasun tai etenkään kansallispuvun kanssa.

Viimeisenä iltana loppukonsertin jälkeen ryhmät kerääntyivät backstagelle ottamaan viimeisiä yhteisvalokuvia ja vaihtamaan yhteystietoja. Pyöriessämme lavan sivussa huomasin Vihreällä Rouvalla olevan aivan jumalaiset korvakorut korvissaan ja menin kehumaan niitä hänelle englanniksi. Hän ei puhunut englantia lähes ollenkaan, mutta ymmärsi kuitenkin sen, mistä puhuin. Yllätyksekseni nainen ryhtyi yhtäkkiä irrottamaan korvakorujensa lukkoja ja pyysi minua ojentamaan käteni sanoen "for you".

Hetken kuluttua seisoin häkeltyneenä maailman kauneimmat korvakorut kädessäni ja Vihreä Rouva hymyili edessäni. Hämmennyksestä selvittyäni kiittelin häntä vuolaasti sekä englanniksi että espanjaksi, sillä en olisi koskaan uskonut hänen antavan niitä minulle.

Nämä korvakorut ovat ikimuistoinen tuliaiseni Espanjasta, jossa luulin matkamuistokorvakorujeni jäävän haaveeksi. Ulkomailla ollessani minulla on ollut tapana ostaa yhdet korvakorut muistoksi reissusta, mutta tällä kertaa kauppojen valikoima ei miellyttänyt minua. Näitä korvakoruja osaan kuitenkin arvostaa paljon enemmän ja ne ovat jo herättäneet suojeluvaistoni.

Olen päättänyt, etten lainaa näitä kellekään ja tulen käyttämään näitä vain elämäni tulevissa tärkeimmissä tilaisuuksissa, kuten sitten aikanaan häissäni. En tiedä yhtään, minkä arvoiset korvakorut ovat rahassa, mutta sen tiedän, että tunnearvoa näille löytyy mittaamattomasti.

top chef?

2009-09-02T17:25:00.009+03:00

Olen yllättänyt itseni iloisesti jo pari kertaa peräjälkeen omilla kokkaustaidoillani, joiden luulin rajoittuvan makaronin ja kananmunien keittämiseen. Haluan jakaa onnistumisen iloni ennen kuin kokkaan uudestaan ja mokaan jotakin. Liittyyköhän menestykseni siihen, että olen tehnyt pelkkiä kasvisruokia jo melkein viikon ajan?

Idea tähän ruokaan lähti tasan siitä, että jääkaappini oli täynnä vihanneksia, jotka lähtisivät pian kävelemään ellen tekisi niistä äkkiä ruokaa. Mikään ei ole niin ärsyttävää, että kaapissa on esimerkiksi perunoita ja niitä päättää säästää vielä pari päivää, koska ei jaksa käydä tekemään niille kastiketta, koska pelkästään sen takia pitäisi lähteä kauppaan. Sitten, kun on vihdoin hankkinut kastiketarvikkeet ja laittanut veden kiehumaan perunoita varten, kappas vaan, perunoista kasvaa ituja ja ne ovat jo muutenkin syömäkelvottomia. ARRGH.

Helppo kasvissosekeitto

Voiko kasvissosekeiton tekeminen edes olla vaikeaa? No, tässä kuitenkin kuvitettua ohjetta saavutuksestani.

Pese ja kuori haluamasi määrä porkkanoita, paloittele ne ja keitä pehmeiksi. Porkkana oli minun ruoassani pääasia, joten muita aineksia on suhteellisen vähän antamassa hieman makua.

Porkkanoita odotellessa valmistele muut aineet. Punasipulin puolikas oli jäänyt kaappiin edellisten kokkausten jäljiltä, joten viipaloin sen hieman pienempiin osiin. Persiljapuntti lähti mukaan viimeviikkoiselta torireissulta, joten laitoin myös sitä maustamaan keittoa.

Tuoreen persiljan lisäksi ostin torilta julmetun ison kesäkurpitsan, josta viipaloin muutaman osan keittoon ja kaapissani hieman pitempään viihtynyt (onneksi vielä kuitenkin syömäkelpoinen) tomaatti koko saman kohtalon.

Kun porkkanat ovat pehmenneet, heitä kaikki ainekset kulhoon, ota sauvasekoitin käteen ja ala työstämään niistä sosetta. Maustaminen on minulle hieman haasteellista, sillä en oikein osaa sitä, mutta ajattelin heittää reilusti chilimaustetta soseen sekaan ja katsoa mitä siitä tulee.

Lopuksi notkeutin sosetta lorauksella kookosmaitoa, ja loput siitä menevätkin huomenna lettutaikinaan! Valmiissa keitossa oli pehmeä maku kookosmaidon ansiosta, mutta myös tomaatti maistui hieman läpi. Keittoja pitää syödä aina sämpylöiden kanssa (kirjoittamaton sääntö) ja mitkäs tähän tarkoitukseen sopisivatkaan paremmin kuin itse leivotut juustosämpylät, nam!

Tässä kasvissosekeiton lopputulos persiljakoristeella:

Voilà!

rakas kokoelmani, osa 2.

2009-09-01T08:00:00.000+03:00

Korvakorukokoelman esittely jatkuu...

3. Kultaa ja kimallusta (näköjään joukossa on myös hopeaa).

Ylärivin vasemmassa reunassa olevat H&M:n korvikset läpinäkyvillä koristekivillä heiluivat korvissani ylioppilaskirjoitusten suullisten kokeiden aikaan (IB-tutkinnossa kaikista kielistä suoritetaan myös suullinen koe, joka vaikuttaa lopulliseen arvosanaan). Lukion kolmannen lopussa käytin näitä todella paljon, sillä siihen aikaan harmaa alkoi valloittaa vaatekaappini värimaailmaa. Näissä taitaa olla myös ripaus onnea, sillä suulliset kokeet menivät todella hyvin!

Lehtikorvikset ovat ihanan maanläheisiä ja omistankin niitä kahdet. Kahden lehden korvikset on tilattu ystävän kanssa H&M:n postimyynnistä ja täysin kultaiset ovat Lindexiltä. Jälkimmäiset eivät vielä ole valloittaneet sydäntäni täysin, mutta uskon niiden ajan vielä tulevan.

Alarivin ensimmäiset korvakorut ovat oikein mieluinen joululahja. Nämä koristivat korviani 18-vuotissynttäreilläni tammikuussa 2007, jolloin rakas poikaystäväni, joka ei vielä silloin ollut poikaystäväni, tarjosi minulle ensimmäisen drinkkini. Tykkään näiden siroudesta ja siitä, että mukana on myös hieman kimallustakin.

Hopeiset korvikset kirkkailla helmillä olen saanut lahjaksi ystävältäni. Nämä sopivat erityisen hyvin vaaleisiin asukokonaisuuksiin ja näitä on myös tullut käytettyä uskollisesti.

Lindexin mustista korviksista ei löydy kultaa eikä kimallusta, mutta ne nyt jotenkin eksyivät tähän kuvaan. Nämä ostin siskoni, hänen avomiehensä ja avomiehen pikkuveljen triplavalmistujaisia varten, jonne oli tarkoitus pukeutua menneiden vuosikymmenten mukaisesti. Oma asukokonaisuuteni henki 60-lukua ja nämä korvikset osuivat asun suhteen täysin nappiin. Oli muuten hyvät bileet!

Viimeisenä tästä kuvasta esittelen Kultajousesta hankitut timanttikorvikset, jotka ovat olleet korvissani vain erityistilaisuuksissa. Koulupukeutumiseen yhdistän harvoin näin "blingit" korvikset, mutta juhlissa nämä palvelevat hyvin uskollisesti. Joo, ja nämäkään eivät siis ole mitään oikeita timantteja.

4. Isoa ja näyttävää.

H&M:n kultaiset korvikset mustilla tehosteilla olivat korvissani penkkareiden jatkoilla. Omassa asussani olisin läkähtynyt baariin, mutta vaatteiden vaihdolla selvisin illasta hengissä. Olin muuten myös autolla, mikä oli erään ystäväni onni, mutta siihen aikaan kävin tavallisesti baarissa kaikkien muiden syiden kuin juomisen takia. Penkkareistakin on oikein hyviä muistoja, oli kyllä hauska päivä!

Ylärivin keskimmäisenä komeilee Unkarin tuliainen vuodelta 2006. Ostin nämä helisevät korvakorut kojukauppiaalta pienestä unkarilaisesta kylästä, jossa olimme tanssiryhmäni kanssa sinä päivänä esiintymässä. Siskolleni ostin samanlaiset hopeiset yksilöt tuliaisiksi. Yhden kerran erehdyin laittamaan nämä korviini koepäivänä, ja hiljaisuuden keskellä kuuluneen helinän takia ne olivatkin heti ensi minuuteista lähtien pulpetin päällä odottamassa kokeen loppumista.

Iberon vihreät korvakorut ostin Prismasta niiden värin takia, mutta sitten tapahtui jotain, minkä luulin olevan mahdotonta: korvakorut olivat liian isot minun makuuni. Nämä tulevat käyttämättöminä muistuttamaan minua virheostoksesta, ja siitä, mikä on liikaa. Kauniit ne kyllä ovat, joten toivottavasti ne löytävät jonain päivänä uuden kodin, tai sitten vain opettelen pitämään niistä.

Alarivissa vasemmalla ovat Indiskan jättirenkaat puuhelmillä. Nämä on ostettu Tampereelta vuonna 2006, jolloin osallistuimme tanssiryhmäni kanssa Pispalan Sottiisiin, mutta en ole vielä osannut ujuttaa niitä yhteenkään asukokonaisuuteen. Näistä kyllä pidän kovasti, joten otan tavoitteeksi käyttää niitä muutamaan otteeseen tämän syksyn aikana.

Viimeisenä ovat H&M:n hopeiset korvakorut viilto-yksityiskohdilla. Näitä ei kyllä ole tullut käytettyä mitenkään erityisen paljon, sillä yhdistän usein isot renkaat teineihin. Nämä kuitenkin ovat mielestäni isoiksi renkaiksi oikein kauniit, ja oikean asun kanssa ne toimivat erittäin hyvin.

Jäljellä on enää kokoelmani helmi, so stay tuned...

herkkua.

2009-08-31T21:40:00.005+03:00

Tänään palasin kouluun kesäloman jälkeen ja se tuntui kieltämättä aika hassulle. Vaikka saman on kokenut niin monesti, kesälomani oli ensimmäistä kertaa suhteellisen pitkä ja viime vuoden orientaatioviikon jälkeen aineopintojen käynnistyminen suoraan kouluun saavuttuani hämmensi hieman.

Yleisesti ottaen olen kuitenkin oikein innoissani koulun jatkumisesta, sillä kesä oli kaikessa kiireisyydessään silti oikein rentouttava ja akkujen lataamisen jälkeen olen hyvin motivoitunut jatkamaan opintoja. Opiskelu vain jotenkin sopii minulle ja pidän kovasti uuden oppimisesta.

Koulun alkua voikin juhlistaa herkullisella mustikkasmoothiella, jonka valmistin uudella tehosekoittimellani!

MUSTIKKASMOOTHIE

pari palaa vaniljajäätelöä
rasvatonta maitoa
mustikoita
sokeria makeuttamiseen

Heitä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita. Lisää maitoa sopivassa määrin, jotta smoothieta pystyisi juomaan pillillä. On kuitenkin tärkeää olla lisäämättä liikaa maitoa, ettei juomasta tule liian juoksevaa. Kaada tuotos lasiin ja nauti kylmänä.

Yummy!

rakas kokoelmani.

2009-08-30T23:00:00.002+03:00

Behold, my beautiful collection of earrings.

1. Nappikorvikset.

Vasemman reunan "timanttikorvikset" on ostettu siskon kanssa Lahden Vilasta. Kuninkuusravien aikana ne jopa saivat kehuja, joista yllätyin iloisesti. Luulin nimittäin kaikkien omistavan ainakin yhdet tällaiset ja uskoin niiden valovoiman kadonneen massakiinnostuksen takia.

Snö of Swedenin hopeakorvikset eivät käytännössä ole napit, mutta ne on ovat niin sirot, että lasken ne kuitenkin nappien joukkoon. Nämä tarttuivat mukaani tämän vuoden Folklandia-risteilyltä, jolla päätin aloittaa uuden perinteen. Sen mukaan jokaiselta Folklandialta on ostettava muistoksi vähintään yhdet Snö-korut.

Oranssit, isohkot napit on tilattu Asokselta. Yritän piristää asukokonaisuuksiani kirkkailla väreillä, ja nämä sopivat täydellisesti siihen tarkoitukseen. Nämä ovat erityiset siitä, että ne ovat ensimmäiset Asokselta tilaamani korvakorut.

Mustat ruusunapit olivat lempparikorvakoruni nappien joukosta, ja käytin näitä lähestulkoon koko kesän. Ne kuitenkin kohtasivat tragedian vähän aikaa sitten: toinen niistä hävisi, eikä koskaan enää löytynyt. Nämä yksilöt adoptoin Lindexiltä jo muutama kuukausi sitten, eikä niitä siellä enää ollut, kun hädissäni lähdin etsimään uutta paria. Löydänköhän enää koskaan mitään näin ihanaa?

2. Hopeaa ja pronssia.

Ylärivin ensimmäiset korvakorut on hankittu Claire's Accessories-liikkeestä Portugalista viime vuoden huhtikuussa. Muotonsa takia ne olivat pitkään käytetyimmät korvakoruni, mutta aika on tehnyt tepposet ja tummentanut osan roikkuvista suikaleista. Miksi, oi miksi?

Roikkuvat rengaskorvikset ovat tuliainen ystävältäni hänen lomaillessaan Kanarialla. Nämä eivät onneksi ole tummuneet, sillä pidän näistä kovasti ja ne ovat mielestäni yksinkertaisuudessa todella näyttävät. Ne myös muistuttavat minua vuoden 2006 vapusta, joka on tapahtumarikkaudessaan ikimuistoinen (hahahaa).

Ruskeat korvakorut ostin lukion ensimmäisellä luokalla H&M:stä ja ne olivat kolmannet itseostamani korvakorut. Jännää, miten pieni kokoelmani on joskus ollut, mutta jostakin pitää aloittaa! Ruskea on yksi lempiväreistäni, joten ei ollut mikään yllätys, että nämä kauniilla ulkomuodolla siunatut korvakorut lähtivät mukaani.

Edellisistä oikealla alaviistossa ovat kokoelmani toisena hankitut vihreät korvakorut. Vihreä on myös lempivärini ja sen lisäksi korvakorujen koristeellisuus hurmasi minut täysin. Näitä on tullut käytettyä vuosien aikana todella paljon, ja ne ovat yhä yhdet suosikkikorvikseni. Ovat muuten alunperin H&M:stä, mistä ostin silloin alkuaikoina paljon korvakoruja.

Alarivissä vasemmalla olevat vihreät korvakorut ovat lahja siskoltani, joka tykkää tilata näyttäviä koruja internetin kautta Jenkeistä. Hän osti nämä minulle etukäteisjoululahjaksi, eikä taaskaan ole vaikeaa arvata, että korvakorujen väri on vaikuttanut niiden valintaan. Nämä ovat korvissa hieman painavat, mutta käytössä kuitenkin sen arvoiset.

Himmeän pronssiset korvakorut ostin Lindexistä lukion aikana ja jos en ihan väärin muista niin ne olivat neljäs lisäys kasvavaan kokoelmaani. Näitä tykkäsin käyttää paljon Kalevalakorun Talon sydän-kaulakorun kanssa, sillä ne sopivat pronssisuutensa takia hyvin yhteen. Nämä sopivat kaikessa yksinkertaisuudessaan hieman hillitympään asukokonaisuuteen.

Edellisten vieressä on uusin lisäys kokoelmaani.

Viimeisenä esittelen ensimmäiset itse ostamani korvakorut, jotka ovat peräisin H&M:stä. Silloin yläasteen alussa boheemi pukeutumistyyli oli pinnalla muodissa, ja olisin kovasti halunnut pukeutua niin. Muotitiedoton kun silloin olin, en osannut etsiä oikeanlaisia vaatteita, mutta mielestäni nämä korvakorut kuvastivat tyyliä hyvin. Ostin ne alennuksesta, mutta ne kuitenkin lojuivat pitkään laatikkoni pohjalla ennen kuin valaistuin ja aloin käyttää korvakoruja enemmän ja enemmän osana asukokonaisuutta. Näistä tämä kaikki alkoi..

Koska tarinoita löytyy enemmän kuin kuvia päätin jakaa juttusarjan kolmeen osaan. Ensi viikon aikana ilmestyvät seuraavat kaksi osaa, viimeisenä tietenkin kokoelmani helmi.

korvakorufetissi.

2009-08-29T12:00:00.002+03:00

Sain reiät korviini noin kymmenen vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi kummitädiltäni. Muutaman vuoden ajan käytin vain ja ainoastaan yksiä korvakoruja, joita isosiskoni yritti keplotella itselleen. Lopulta päädyin ostamaan hänelle syntymäpäivälahjaksi samanlaiset, sillä olimme molemmat ihastuneet syvästi rakkaisiin korvakoruihini eikä tilanteeseen ollut enää muuta ratkaisua.

Nuo kyseiset korvakorut ovat olleet korulaatikkoni säilössä jo vuosia, sillä eräänä kauniina päivänä H&M:n asustepuolella bongasin kauniita roikkuvia korvakoruja. Tämän jälkeen minulle on enää harvoin kelvannut pelkkä pieni nappikorvis, ja kipinä lukuisten korvakorujen keräilemiseen syttyi.

Siitä päivästä lähtien korvakorukokoelmani on kasvanut kasvamistaan ja sen joukosta löytyy niin minimalismia kuin täydellisiä ylilyöntejäkin. Lukiovuosista korvismakuni on kehittynyt hieman hillitympään suuntaan, mutta rakastan vanhoja korvakorujani yhä syvästi, vaikka en niitä kaikkia enää niin usein käytäkään. Parasta on, kun katson kokoelmaani ja jokaiseen korvakoruun liittyy muisto - ikään kuin visuaalinen päiväkirja.

Täydellisten korvakorujen ominaisuudet:

esteettisyys, olivat korvikset sitten koristeellisia tai selkeälinjaisia
pitkät ja roikkuvat (joskus harvoin myös persoonalliset napit)
kullan tai hopean lisäksi värejä: vihreä, ruskea, valkoinen, musta..
jokin juju

Korvakorut ovat aina merkinneet minulle asusteina eniten, sillä mielestäni niillä voi lisätä oman persoonallisen jälkensä asukokonaisuuteen hyvin pienellä vaivalla. Omistan tällä hetkellä jo niin monia pareja, että niillä pystyy asustamaan jo todella erilaisia vaatetuksia. Homma vaatii vain hieman uskallusta käyttää näyttäviä ja vähän isompiakin korvakoruja.

Viikonlopun kunniaksi esittelen blogissani kaikki korvakoruni. Tarinoita täynnä oleva pitkä postaus korvakorukokoelmastani ilmestyy huomenna, joten tulkaahan tsekkailemaan!

the verdict.

2009-08-28T08:00:00.003+03:00

Tällä kertaa historiallisesti kaikki (huom. KAIKKI) H&M:n paketin sisällössä miellytti minua. Aloitetaanpa silkkisekoitepaidasta, mutta heti näin alkuun pahoittelen innokkuuttani valokuvata, mikä sitten johti ryppyisen paidan esiintymiseen kuvissa.

Tilasin paidasta koon 38, joka taisi sitten kuitenkin olla hieman liian iso. Pienillä kavennuksilla ja vyöllä paita on silti kaikkea, mitä odotinkin, joten en lähde enää kokoja vaihtamaan. Hihat ovat ihanan pussittavat ja materiaalikin on niin silkkisen sileää, vilpoista ja pehmeää - olen aivan myyty.

Kuvassa esiintyvä koru on saatu äidiltä lainaan, ja kyseessä on hänen ensimmäinen kaulakorunsa. Tunnen myös tarinan tämän korun takana, ja juuri näistä syistä kaulakoru on minulle erityisen tärkeä. Tunnearvoa löytyy myös 70-luvulta peräisin olevalta vyötärövyöltä, jonka sain kummitädiltäni käyttöön. Kyllä näköjään minultakin löytyy kierrätettyä tavaraa!

Puuvillapaita istuu täydellisesti, joskin haluaisin paidan helman olevan hieman pidempi. Kankaasta näkyy pikkuisen läpi, mutta ongelma on helposti ratkaistavissa beigellä tai valkoisella alustopilla. Kankaassa on 95% puuvillaa ja 5% elastaania, eli sama sekoitus kuin lempitopeissani.

Huivi oli kaikessa kauneudessaan hempeän romanttinen, eli juuri toiveideni mukainen, mutta en odottanut sen olevan iha näin iso! Tuostahan saisi melkein kaksi huivia. En kuitenkaan valita, sillä muhkea pellavahuivini suojaa minua syksyn viimalta vuosi sitten ostetun syystakkini kanssa.

Mielestäni ihan onnistunut tilaus, vai mitä?

hihihiii...

2009-08-27T22:11:00.003+03:00

... arvatkaas, mikä on tänään saapunut Lappeenrantaan?

Tuomio paketin sisällöstä paljastuu huomenna!

keskiviikko.

2009-08-26T13:45:00.005+03:00

Aloitin päiväni tänään jo aikaisin, kun suuntasin puolukkametsään. Tänä viikonloppuna minut on taas nakitettu torille, ja pitäähän siellä olla jotain myytävääkin. Kolmen viikon mustikan poiminnan jälkeen keskitymme tällä kertaa puolukkaan. Tässä hieman todistetta päivän saavutuksesta:

Itseasiassa tykkään kovasti torimyynnistä. Minusta se on rentoa ja mukavaa puuhaa, jota olisin mielelläni tehnyt vaikka koko kesän. Torilla on aina oma lämmin ja ystävällinen ilmapiirinsä, joten sinne on mukava mennä vaikka pelkästään asiakkaanakin. Saa nähdä kutsuuko puolukkametsä enää tällä viikolla, mutta ainakin suunnitelmissa on virkata vielä muutama patalappu myyntipöytää varten.

Aamulla heräsin järkyttävän kovaan kolaukseen, jonka paikallistin kuuluneen ovelta. Ilokseni postiluukusta oli tipahtanut tuhti lukupaketti, joten ainakin maanantaina aloitetun suursiivouksen välissä oleviin rentoutumishetkiin löytyy sopivaa tekemistä. Kyseinen projekti on vielä hieman vaiheessa, mutta onneksi 3/4 kämpästä on jo siivottu. Hiljaa hyvä tulee..

what's new?

2009-08-25T08:00:00.001+03:00

Siskoni tuli viikonloppuna käymään Lappeenrannassa, ja lauantain suunnitelmana oli käydä etsimässä hänelle mekkoa ystäväparin syyskuisiin häihin. Kiersimme kauppoja ahkerasti viiden tunnin ajan, mutta mitään ei oikein tuntunut löytyvän. Nyt se oli viimeistään myönnettävä: syksy on tullut ja kesäiset mekot ovat siirtyneet syrjään lämpimien neuleiden tieltä.

Täysin turhaa kaupoissa ravaaminen ei kuitenkaan ollut, sillä löysimme siskolleni mekon. Suuren shoppailuannoksen takia en minäkään pystynyt pitämään kukkaroni nyörejä täysin kireällä, joten nyt esittelenkin kaksi uutta ihanuutta, jotka lähtivät kaupoista mukaani.

1. Hopeiset korvikset.

Näihin kaunokaisiin tiivistyy täysin nykyinen korvakorutyylini: yksinkertaista, mutta näyttävää. Itseasiassa olen joskus jopa omistanut samantyyliset korvakorut, mutta yllätys, yllätys, päädyin antamaan ne siskolleni, joka lainaili niitä jatkuvasti. Nyt minulla on kuitenkin jälleen omat metallihapsukorvikset - kyllä kelpaa hymyillä!

2. Punainen puhvihihapaita.

Hih, esittelenpä tässä samalla Marimekon pussilakanani.. Kyseinen paita odotti minua Lindexin seinällä, josta sitten 30% alekupongin siivittämänä nappasin sen mukaani. En tiedä oliko paitoja muissa väreissä kuin punainen (ainakin H&M:ssä oli samankaltaisia paitoja eri väreissä), mutta punaisen yksilön nähtyäni en enää halunnut mitään muuta. Kuvassa väri taitaa olla hieman vääristynyt - se on oikeasti siis tummanpunainen.

Tässä hieman lähikuvaa, josta näkyy kaula-aukon metallinen koristeommel ja hieman hihojen rypytystä. Hihoihin on siis ommeltu pienelle pätkälle kuminauhaa, joka saa ne rypyttymään tuolla lailla kauniisti. Minulla on hieman sellainen tunne, että tästä saattaisi tulla syksyn uusi suosikkipaitani..

Miltäpä näyttää?

voi kun meillä oli mukavaa!

2009-08-24T08:00:00.002+03:00

Nyt on sitten käyty Tykkimäessä, kiitokset ystävälleni mahtavasta seurasta ja hauskasta reissusta! Kävin kaikissa laitteissa, joihin mahduin istumaan - nykyisinhän pituus ei ole ongelmana vaan leveys. On se jännä, miten aika kuluu ja ongelmat vaihtuu..

Syötiin ystävättäreni kanssa pitsaa ja pehmistä, hätyyteltiin limpparia himoitsevia ampiaisia, voitettiin pelkoja ja juostiin laitteissa, mutta on kyllä pakko myöntää, että vanhaksi sitä on taidettu tulla. Lapsena ihmisellä on varmaankin järkkymätön tasapainoaisti, sillä koin nyt 20-vuotiaana ensimmäistä kertaa huvipuistolaitteesta johtuvaa pahoinvointia (onneksi vain lievää sellaista).

Oli hauska katsella kuinka lapset juoksivat innokkaina laitteesta toiseen lepäämättä hetkeäkään niiden välillä, ja todeta, ettei itse enää pysty samaan. Esimerkiksi kolme peräkkäistä kertaa Enterprisessa ja voin luvata, että sen jälkeen laatoittaisin asfalttia. Ensi kesänä aion kuitenkin suunnata Särkänniemeen, sillä siellä en ole käynyt kuin kerran elämässäni joskus ekaluokkalaisena. Onneksi huvipuistoista voi nauttia vähän vanhempanakin hieman rauhallisempaan tahtiin!

Tässä vielä asukuvaa perjantailta:

paita - H&M
farkut - Lindex
kengät - Vagabond (Spiraali)
korvikset - Snö of Sweden
laukku - Lindex

Mikä huvipuisto on lukijoiden lemppari?

virkaten.

2009-08-21T13:00:00.001+03:00

Kuten jo aiemmin kerroinkin olen ollut aktiivisesti keräämässä varoja tanssiryhmäni matkakassaan, sillä suuntaamme syyskuussa Etelä-Koreaan eräälle kansainväliselle tanssifestivaalille. Festivaali kustantaa kaiken ruoista majoitukseen maan sisäpuolella, mutta lennot maksamme itse (eivätkä ne ole maailman halvimmat).

Olen lauantaiaamuna menossa jälleen myymään torille tämän viikon aikana keräämiämme mustikoita ja puolukoita, mutta olen kantanut korteni myytävien kekoon myös käsitöiden avulla. Läheinen Euromarket myy Novitan Huopanen-lankaa 4 €/kerä, joten iskin kiinni ja ryhdyin virkkaamaan huovutettavia patalappuja, joita voi jämäkkyytensä ansiosta käyttää myös pannunalusena.

Patalaput ovat hyvin helppoja tehdä: näissäkin olen aloittanut pelkästään neljästä ketjusilmukasta, liittänyt päät yhteen kiinteillä silmukoilla ja loppu onkin pelkkää pylvästä. Nämä patalaput ovat vielä huovuttamatta ja tästä syystä kooltaan isoja, sillä huovuttaminen pesukoneessa kutistaa mallia n. 40 %. Alla olevasta kuvasta näkee niiden koon verrattuna käteeni.

Aikaisemmin tehdyistä ja huovutetuista patalapuista en valitettavasti ole tajunnut ottaa kuvia, mutta ehkäpä huovutetuista töistä tulee kuvia joidenkin muiden projektien kohdalla. Prosessi, jonka aikana työ kutistuu ja huovuttuu (onko tämä sana?), on itseasiassa hyvin yksinkertainen: pesu 40 asteessa kirjopesuohjelmalla ja se on siinä. Kosteaa työtä pystyy vielä hieman muotoilemaan käsin vetämällä, mutta kuivana se pysyy muodossa.

Nämä yksilöt menevät tänään huovutettavaksi äidilleni ja saan ne takaisin vasta iltamyöhällä, sillä suuntaan illaksi TYKKIMÄKEEN! Jippii, pitkästä aikaa huvipuistoon!

Aamulla sitten kukonlaulun jälkeen torille varaamaan paikkaa.

uusi ulkoasu, vihdoinkin!

2009-08-20T14:21:00.003+03:00

JIIHAA!

Nyt on pakko hehkuttaa hieman: sain vihdoin ja viimein valmiiksi uuden ulkoasun blogilleni, eli toisin sanoen voitin taistelun html-koodia vastaan! Hienointa tästä tekee ehdottomasti sen, että selvisin siitä hämmästyksekseni yksin pelkästään lukemalla ohjeita internetistä. Nyt on kyllä niiiin voittaja-fiilis.

Olen erittäin tyytyväinen uuteen ulkoasuun. Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen, mutta tekee lukukokemuksesta varmasti paljon miellyttävämmän. En halunnut mitään kovin räikeää, joten reunuksien kohdalla päädyin ajankohtaiseen ja hempeään puuterisävyyn. Taitaa tuossa olla häivähdys persikkaakin.

Sain myös tehtyä itselleni bannerin, jota käytän niin kauan ennen kuin keksin jotain hienompaa. Onneksi urakka on kuitenkin tältä erää ohi, ja voin hetkeksi unohtaa kaiken html-koodista!

Onnitteluja otetaan vastaan.

hyväntekeväisyyttä.

2009-08-19T23:24:00.003+03:00

Pari päivää sitten eräs ekologisesti ja eettisesti valveutunut ystäväni esitteli minulle uutta kalenteriaan, jonka hän oli ostanut Tiimarista. Hän kertoi, että ostaessaan tämän tyylikkään kalenterin hän on samalla tukenut hyväntekeväisyyttä ja mainitsi vielä loppuun, että sen on suunnitellut Stella McCartney. Hän oli juuri esittänyt minulle kaksi hyvää syytä juosta Tiimariin ja ostaa uusi kalenteri.

Stella McCartney on yksi lempisuunnittelijoistani, jonka tuotteita ostaisin, jos minulla olisi paljon enemmän rahaa käytettävissäni. Ihailen Stellan suunnittelufilosofiaa, jonka mukaan hän ei käytä aitoa nahkaa tai turkista materiaalina mallistoissaan eikä hänen merkkinsä kosmetiikkatuotteita testata eläimillä. Lisäksi hän suosii luonnonmukaisia valmistusmenetelmiä ja käyttääkin paljon orgaanisia kangasmateriaaleja vaatteissaan.

Uusi kalenterini jatkaa samoilla linjoilla: kangaspäällysteinen kansi tuo mieleen Stellan ekologiset arvot ja printti ottaa kantaa ympäristötilaan. Whatevet It Takes-kampanjaan on suunnitellut tuotteita myös Heidi Klum, mutta henkilökohtaisesti en sen suuremmin innostunut vaaleanpunaisen ja turkoosin sekoituksesta edes muistivihkoissa.

Kalenterien takana on belgialainen Lannoo Graphics, joka on sitoutunut lahjoittamaan osan kampanjan tuotoista 21st Century Leaders-hyväntekeväisyysjärjestölle, joka puolestaan suuntaa varat lasten- ja ympäristönsuojeluun, sekä taisteluun köyhyyttä vastaan.

Hienoa, eikö?

pitkästä aikaa..

2009-08-19T18:37:00.005+03:00

Niin, siitä on pitkä aika kun viimeksi tilasin tuotteita H&M:n nettikaupasta. Syyskuvaston saavuttua edellisen malliston tuotteet siirtyivät SALE-osastolle, ja heikkona hetkenä sorruin tilamaan muutaman vaatekappaleen. Kahden aletuotteen lisäksi tilasin myös normaalihintaisen huivin, mutta sitä varten käytin 10%-alekoodin. Hintaa paketille tuli postikuluineen noin 35 euroa, joten onneksi pysyin kuitenkin järkevissä rajoissa.

Pakko kyllä myöntää, että sinne jäi paljon tavaraa, jotka olisin ilomielin lisännyt ostoskoriin.. Nyyh. No mutta, kyyneleet sikseen, sillä minusta on fiksumpaa säästää rahaa syksyn Etelä-Korean matkaa varten. Sieltä voin ostaa asioita, joita ei saa Euroopasta ja tuskin tulen matkustamaan Aasiaan ihan lähiaikoina uudelleen.

Tässä siis tilaukseni sisältö:

1. Valkoinen puuvillapaita. Tällaisia ei ihminen omista koskaan liikaa, ja mielestäni kaapissani ei ole tarpeeksi valkoisia vaatteita. Tämä sopii täydellisesti yhteen mustien lempifarkkujeni kanssa klassista tyyliä varten.

2. Silkkisekoitepusero. Tämän paidan värimaailma on herkkä: harmaan ja puuterin väristen vivahteiden liitto on täydellinen ja kuviointikin on ihanaa! Tätä paitaa voi käyttää arjen lisäksi myös juhlavammissa tilaisuuksissa.

3. Pellavahuivi. Huiveja en todellakaan omista liikaa ja tämän yksilön kevyet värit sopivat hyvin kirkastamaan tummia asukokonaisuuksia, joihin sorrun aina talvisin. Syksyllä opettelen ehdottomasti käyttämään enemmän huiveja, eikä se luultavasti ole kovinkaan vaikeaa nähtyäni tämän kaunokaisen.

Nettisivujen mukaan paketti saapuisi elokuun viimeisellä viikolla. Toivottavasti tieto on oikea ja kaikkia tuotteita on varmasti saatavilla, sillä en millään jaksaisi odottaa, että paketti saapuu!

Miltäs sisältö näyttää?

recap.

2009-08-16T22:14:00.006+03:00

Oho, kylläpä aika kulkeekin taas nopeasti. Linnoituksen Yö tuli ja meni, Lappeenranta vietti juhlaviikon mm. NRJ in the park-konsertin merkeissä ja nyt huomaan, että elokuu on jo puolessa välissä. Syy ajantajuni menettämiseen saattaa olla reilu viikko sitten alkanut kesälomani, eli muutamat vapaaviikkoni ennen koulun alkamista, ja tekemistä on riittänyt.

Olen mm. ollut pariin otteeseen metsässä keräämässä mustikoita ja vadelmia, neulonut patalappuja/pannunalusia, myynyt erinäisiä tuotteita (lähinnä niitä marjoja) torilla tanssiryhmäni kanssa viikonloppuisin Etelä-Korean matkakassan kartuttamistarkoituksessa ja ajellut ympäri Itä-Suomea esiintymässä. Juuri tänä iltana saavuin kotiin Kouvolasta ja olo on kuin olisi juuri juossut maratonin. Puuh.

Tällä hetkellä rentoudun katsomalla yhtä kaikkien aikojen lempielokuvaani, Kuninkaan paluuta, ja väsyksissäni luultavasti nukahdan sohvalle. Ensi viikolla meno onneksi hieman jo rauhoittuu ja olisi paremmin aikaa kirjoitella, mutta sitä ennen ajattelin tarjota pari kuvaa viime viikolta.

Alla olevat naposteltavat hankin juhlistamaan töitteni päättymistä ja kesäloman alkamista. Herkkujen suhteen olen pohjaton: tarjolla oli viinirypäleitä, porkkanoita ja sipsejä dipin kera, Musta Pekka-tuorejuustoa ja tapineita sekä tietysti pieni pullo kuohuviiniä. Vietin täydellisen torstai-illan nauttien omasta seurastani ja Muodin huipulle-finaalista. Jotkut ehkä juhlisivat ryhmässä, mutta naposteltavat ovat heikko kohtani ja halusin syödä kaiken yksin! Hah!

Tähän loppuun vielä kuva lähipäiviltä mielestäni onnistuneesta asukokonaisuudesta (ja epäonnistuneesta ilmeestä). Housut on ostettu viime talvena Lahdesta ja ne ovat ihanat vähintäänkin kahdesta syystä:

1. Pitkän etsinnän jälkeen löysin harmaat farkut, jotka vastasivat täysin kaikkia vaatimuksiani.
2. Taisivat maksaa alennuksen jälkeen vaivaiset 12 euroa.

paita - Mango
housut - Vila
kengät - Vagabond
laukku - Lindex

Öitä!

heinäkuun viimeinen.

2009-07-31T14:38:00.009+03:00

Tältä näytin tänään:

paita: Lindex
housut: H&M
kengät: Vagabond (Spiraali)

Tarkkasilmäiset bongasivat ensimmäisenä uudet hiukseni: miulla on otsatukka! Tästä on jo aikaa kun olen viimeksi tehnyt näin radikaalin muutoksen hiustyyliini, mutta pitkään mietittyäni päätin uskaltautua leikkaamaan otsiksen. Saa nähdä tuleeko tästä pysyvä muutos, mutta ainakin nyt olen ottanut otsatukan ilolla vastaan ja kyllästymisen merkkejä tuskin hetkeen kuuluu.

Punainen paita on ostettu joskus kauan aikaa sitten Lindexin alesta. Rakastan noita ihania kukkakuvioita ja liehuvia hihoja ja pirteän punainen väri kruunaa onnistuneen kesälookin. Jalasta löytyvät, kappas vaan, tiuhaan ulkoilevat Vagabondin kullannuput.

Tänään alkaa viikonloppu ja Linnoituksen Yö. Tapahtuma järjestetään jo 18. kerran ja samalla se aloittaa 360-vuotiaan kotikaupunkini juhlaviikon. Tekemistä ja meininkiä varmasti riittää ja aionkin ottaa kaiken irti näistä kahdesta vapaapäivästäni, enkä miettiä töitä YHTÄÄN. Viikonloppu alkaa minun osaltani fetasalaatilla ja eilen paistetuilla juustosämpylöillä ja jatkuu parilla jaksolla Weedsiä, sekä ehkä sitten illemmalla terassilla ja jääkylmällä lonkerolla.. Mistä näitä koskaan tietää, mitä kaikkea sitä keksiikään?

Hyvää viikonloppua kaikille!

oon ollu ahkerana...

2009-07-27T22:10:00.004+03:00

.. joskin tällä kertaa käsitöiden suhteen. Oli kuitenkin ihanaa ottaa puikot pitkästä aikaa käteen ja vain ruveta neulomaan. Minulla on vieläkin siskoni joululahjavillasukat hieman kesken (onneksi kuitenkin jo siinä vaiheessa, että valmistunevat yhdessä illassa), koska jostain kumman syystä intoni käsitöihin lopahti moneksi kuukaudeksi. Vasta nyt heinäkuussa olen viimeinkin löytänyt neulomisen kipinän uudelleen.

Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään ennenkuulumatonta, sillä olen monena talvena kokenut saman. Aloitan jonkin neulomisprojektin intoa puhkuen, ja yleensä puolessa välissä työtä keksiikin jotain parempaa tekemistä kuin uuden sukan tai lapasen aloittamisen. Työ odottaa viimeistelyä käsityökorissa kuukausia ja juuri silloin, kun kuumimmat kesähelteet hellivät suomalaisia, saan päähäni ottaa villalankakerät kätköistään ja lopettaa sen, minkä talvella aloitin.

Yksi virike neulomisen aloittamiseen heinäkuussa oli ystäviltäni saatu 20 euron lahjakortti lappeenrantalaiseen käsityö- ja askarteluliike Pyöröpuikkoon. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Pyöröpuikossa katsastamassa tarjonnan ja sen jälkeen olin täysin myyty - järjettömän paljon kaikkia ihania lankoja useissa hyllylokeroissa ja laaja valikoima muita käsityötarvikkeita, sekä paikan mukava ja avulias rouva, joka asiantuntevasti esitteli minulle omiin tarkoituksiini sopivia lankoja. Yllätyin iloisesti siitä, että nuorenkin ihmisen on mahdollista saada hyvää palvelua tämän päivän yhteiskunnassa. Pyöröpuikon uusi vakioasiakas ilmoittautuu!

Kahdellakympillä sain liikkeestä mukaani viisi lankakerää: kaksi kerää Janne-lankaa, joista oli määrä tulla säärystimet, mutta muodostivatkin Seitsemän Veljestä Raita-langan kanssa pitkävartiset sukat, sekä kolme kerää Kauhavan Kangas-Aitan Panda-villabambulankaa. Jälkimmäisistä aion neuloa jonkinlaisen neuleen, mutta malli on vielä harkinnassa.

Tässä kuvaa edistymisestäni:

Tadaa!

Nyt on juuri meneillään se pahamaineinen puoliväli, joka usein koituu neulomusteni kohtaloksi, mutta huolestuneille tiedoksi, että toinen sukka on jo aloitettu!

daydreaming.

2009-07-26T12:55:00.014+03:00

Yksi kuukauden parhaimmista päivistä on ehdottomasti palkkapäivä. Omalla kohdallani siihen on vielä muutama viikko aikaa, mutta nettikauppojen alesivut saavat haaveilemaan rahaa pursuilevasta pankkitilistä. Valitettavasti opintotuki ohjautuu käytännössä kokonaan asumisen ja elämisen kustannuksiin ja talvikin on elettävä erityisen tiukalla budjetilla, sillä nyt minulla ei ole paljoa kesällä ansaittuja rahoja turvanani.

Vaikka opiskelijan arki onkin välillä tiukkaa on mukavaa haaveilla siitä päivästä, kun kuukausiansiot ovat enemmän kuin 500 euroa. Mihin kaikkeen sitä käyttäisikään rahansa, kun vuokran ja laskujen jälkeen käteen jää hieman ylimääräistä? Ruokaa rakastavana ihmisenä voisin ainakin ostaa vähän kalliimpia ruoka-aineksia ja opetella kokkaamaan erikoisempiakin aterioita kuin makaronilaatikko ja kinkkukiusaus.

Ostan nykyisin aika harvoin vaatteita, joten olisi myös ihanaa ostaa yksilöllisempiä ja korkealaatuisempia vaatekappaleita. Outnetissä surffaillessani valitsin huvikseni vaatteita, laukkuja ja kenkiä, jotka ostaisin, jos minulla olisi tällä hetkellä rajattomasti rahaa käytössäni.

VAATTEET:

Marc by Marc Jacobs

Matthew Williamson

Jonathan Saunders

Stella McCartney

Hervé Léger

LAUKUT:

Chloé

Marc Jacobs

KENGÄT:

Marc Jacobs

Stella McCartney

Rupert Sanderson

Kuvat: www.outnet.com

sneak peek!

2009-07-24T18:46:00.003+03:00

Hih, luin tänään People.comia ja sivuilta löytyi tällainen... Can't wait!

P.S. Rakas siskoni on luultavasti myös innoissaan, reaktio tuohon tiettyyn kohtaan on varmasti aivan samanlainen kuin videon yleisölläkin. Itse kallistun kuitenkin enemmän Edwardin puoleen.

täydellistä!

2009-07-19T21:14:00.003+03:00

Tänään on ollut ihan mielettömän hieno päivä! Herättiin poikaystävän kanssa kaikessa rauhassa vähän ennen puolta päivää, tilattiin pitsat ja katsottiin koko iltapäivä jaksoja sarjoista Weeds ja Penn & Teller: Bullshit! . Laiskan iltapäivän jälkeen hyppäsimme autoon ja suuntasimme erään ystävämme luo. Hän on hiljattain ostanut neljäpaikkaisen veneen puoliksi toisen ystävämme kanssa ja suunnitelmissa oli veneilyä ja hauskanpitoa. Pääsinpä itsekin istumaan veneen perässä vedettävään donitsiin, ja hauskaa oli! Kertaakaan en tippunut donitsista, mutta tulipa silti talviturkki heitettyä Saimaassa ennen vauhdikasta kyytiäni.

Muutaman tunnin veneilyn jälkeen jätin pojat saunomaan ja lähdin maalle kohti lapsuudenkotiani. Istahdin koneelle mansikkakakun mutustamisen jälkeen tutkimaan lemppariblogieni päivityksiä, ja eksyin ihan yllättäen erään uuden blogituttavuuden sivuille. Hetken sivustoa tutkittuani vakuutuin siitä, että kyseinen blogi on ehdottomasti uusi suosikkini.

Kyseessä on tamperelaisen Anna-Marian pitämä englanninkielinen blogi Fashion Flux. Sivun ulkoasu sekä Anna-Marian tyylit pukeutumisen, kirjoittamisen ja hiuksien suhteen hurmasivat minut aivan täysin, ja nyt alankin urakalla tutkimaan hänen vanhempia kirjoituksiaan uusia postauksia odotellessa :) Käykäähän ihmeessä tsekkaamassa!

P.S. Kävin eilen kampaajalla. Laitan uudesta tukasta kuvia mahdollisimman pian.

P.P.S. Ilmoittautuisiko joku vapaaehtoiseksi ostamaan miulle uuden kameran?

suunnitelmia.

2009-07-14T21:48:00.010+03:00

Suomen kesän ailahtelevien säiden takia alkaa viileinä sadepäivinä miettimään oliko kesä nyt tässä. Kesän jälkeen saapuu väistämättä syksy, jolloin opiskelijan arkinen aherrus alkaa jälleen. Olen hyvin suunnitelmallinen ihminen, ja tällaisten päivien aikana sitä käy kertaamaan, mikä minua odottaa elokuun jälkeen.

SYKSYLLÄ AION...

... aloittaa toisen vuoden kansainvälisen kaupan opinnoissani ja opiskella ahkerasti, jotta valmistuisin suunnitelmieni mukaisesti hieman etuajassa.

... oppia lisää saksan kielen koukeroista sekä syventyä maan kulttuuriin ja historiaan (ja jos VIELÄ haluan lisää valinnaisia kursseja niin saatan ottaa osaa myös venäjän kolmannelle peruskurssille).

... matkustaa ensimmäistä kertaa Aasiaan! Syyskuussa minua kutsuu Cheonan Etelä-Koreassa.

... osallistua erilaisiin tanssitapahtumiin, joista ehkä eniten odotan Tanssimaniaa. Tampere, tanhukansa ja Pakkahuone: voiko parempaa yhdistelmää olla?

... olla ensimmäistä kertaa töissä opiskelujen ohessa ja ansaita hieman extrarahaa opintotuen lisäksi. A student's gotta eat... and buy some new clothes from time to time.

Näin heinäkuussa kuitenkin toivon, että kesä on vain lyhyellä katkolla ja saan nauttia lämpimistä ilmoista ja auringonpaisteesta vielä monena tulevana viikkona.

Syksy on vielä kaukana, eikä sitä tarvitsisi vielä miettiä, vai mitä?

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

natalie portman.

2009-07-09T21:18:00.015+03:00

Isosiskoni ansiosta olen jo hyvin nuorella iällä kehittänyt kiinnostuksen julkisuuden henkilöihin ulkomaalaisten juoru- ja nuorten lehtien lukemisen ja tv-sarjojen seuraamisen kautta. Monet ihmiset ovat hämmästelleet ja kummastelleet sitä, kuinka monta elokuvatähteä tiedän nimeltä ja miten paljon pystyn kertomaan heistä pelkästään lukemalla People.comia päivittäin. Myönnetään, että tämä ei ole itsensä kehittämisen kannalta mitenkään hyödyllistä ja tiedän sen olevan monen mielestä kovin turhaa, mutta minulle Hollywood-julkkisten seuraaminen onkin juuri aivot narikassa-toimintaa, jota jokainen varmasti päivittäin harrastaa jossain muodossa rentoutuakseen hetkeksi. Vai ovatko esimerkiksi Seiskan tilaajat tilanneet kyseisen lehden vain siksi, että se on niin pirun hyvä TV-lehti? Eihän sitä nyt kukaan oikeasti lue...

Kierrätämme siskoni kanssa toisillamme kaikki lukemamme lehdet. Siskoni keskittyy niissä enemmän juoruihin ja minä taas uppoudun enimmäkseen muotisivuihin. Olen vuosien varrella nähnyt varmaan miljoonia kuvia punaiselta matolta ja tietyt tähdet ovat tyylinsä puolesta jääneet positiivisesti mieleeni. Nyt haluaisinkin esitellä yhden lempparinäyttelijöistäni, jossa mielestäni yhdistyy tasapuolisesti kauneus, tyylikkyys, älykkyys ja lahjakkuus.

NATALIE PORTMAN

Natalie on alunperin syntynyt Israelissa ja vain muutaman vuoden ikäisenä hän muutti perheensä kanssa Amerikkaan. Näyttelijän ura naisella alkoi 12-vuotiaana, jolloin hän tähditti Luc Bessonin Léon-elokuvaa. Sen jälkeen hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat olleet Star Wars episodit I-III, Closer-iholla ja V niin kuin verikosto. Erikoista oli, että Natalie ajeli päänsä kaljuksi viimeksi mainittua elokuvaa varten, mitä kaikki nuoret Hollywood-tähtöset eivät varmasti tekisi, ja onnistui vielä näyttämään hyvälle kyseisessä hiuslookissa punaisella matolla.

Vuonna 2003 Natalie valmistui Harvardin yliopistosta pääaineenaan psykologia. Englannin lisäksi hän puhuu hepreaa, ranskaa ja japania. Poliittisesti valveutunut nainen on jo vuosia ollut vegetaristi, toiminut aktiivisesti ympäristön suojelutyössä ja lisäksi suunnitellut vegaanikenkämalliston Te Casanille. Ai niin joo, ja minun mielestäni hän on yksi maailman kauneimmista naisista. What's not to love?

Tunnen samaistuvani Natalien arkipukeutumiseen, sillä myös hänellä tuntuu olevan sama mentaliteetti "pukeudu siististi, mutta rennosti", eikä siihen muuta tarvitakaan. Mielestäni Natalien tapauksessa on aivan ymmärrettävää, ettei arkena jaksa miettiä liikaa vaatteita kaiken maailman iltarientojen ja punaisten mattojen jälkeen, mutta en vain jaksa omalla kohdallani ymmärtää miksen panosta sen enempää pukeutumiseen - enhän minä liiku koskaan salamavaloissa designer-luomukset ylläni.

Yhteenveto: Natalie on upea arkenakin ja minä vain laiska miettimään vaatteita. Jos saisin päättää, näyttäisin joka päivä samalta kuin Natalie yllä olevassa ElleGirlin kuvauksessa. Kyllä, voisin vaikka nukkuakin tuossa nahkatakissa. Tekee melkein mieli saada oma vaaleanruskea hiusvärikin takaisin.

Iltapukeutumisessa ihailen eniten Natalien kykyä saada yksinkertaiset mekot näyttämään niin hohdokkailta. Yllä olevassa kuvassa Nataliella on päällään 3.1 Phillip Limin mekko, joka ei väriltään ole niitä räikeimpiä, mutta malli on hienostunut ja jujuna on taskut sekä kauniisti koristeltu kaula-aukko.

Alla olevassa kuvassa Natalien Elizabeth&Jamesin mekko herättää huomiota värillään, minkä takia asusteet ja meikki on mietittävä tarkoin. Asukokonaisuus on ihanan nuorekas ja vaikka väri sopii Natalielle niin paljon paremmin kuin minulle koskaan, niin toivoisin kyseisen mekon roikkuvan minunkin vaatekaapissani. Punaiset huulet ja kaunis kampaus kruunaavat koko lookin - kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Natalie on Hollywoodin uuden sukupolven kirkkaimpia tähtiä niin valkokankaalla kuin punaisella matollakin. Ensimmäisenä mieleeni tulee vuoden 2005 Oscar-gaala, jossa Nataliella oli päällään Lanvinin kreikkalaisvaikutteinen puku. Joidenkin mielestä mekon väri voi olla valju, mutta minuun tämä iski lujaa, niin väriltään kuin malliltaankin. Myös kampaus oli minun mieleeni: kiharainen nuttura koristeltuna kauniilla pannalla.

Viimeisimpien vuosien perusteella voisi päätellä, että Natalie pitää muotisuunnittelijoiden joukosta erityisesti Lanvinista. Useissa tapahtumisessa ja gaaloissa hän on luottanut ranskalaisen merkin voimaan, ja alla on esimerkiksi pari kuvaa vuoden 2008 Cannesin filmifestivaaleilta, jolloin Natalie oli yksi raadin jäsenistä ja pukeutui lähes pelkästään Lanvinin luomuksiin.

Natalie ei pelkää herättää huomiota kirkkailla väreillä, kuten jo yhdessä ylemmässä kuvassa huomasimme. Ihailtavaa on, että hän on punaisen maton paineiden allakin valmis ottamaan riskejä myös erilaisten muotojen, kuten yllä olevan punaisen röyhelömekon kanssa, minkä People-lehti muuten valitsi yhdeksi vuoden kauneimmista lyhythelmaisista mekoista. Kokonaisuutta ajatellen asusteilla ei ole tehty ylilyöntiä, vaan ne on pidetty mahdollisimman yksinkertaisina.

Myös tämä valkoinen luomus on Lanvinin käsialaa. Nähtyäni tämän kuvan ensimmäisen kerran loin mielessäni linkin mekosta ylvääseen joutseneen. Alaosan muhkeus ja yläosan veistoksellisuus pukevat 160-senttistä Natalieta yllättävän hyvin ja kokonaisuus on muutenkin hyvin hienostunut ja moderni. Kaunista.

Postauksen alussa kirjoitin hieman taustaa lukemistottumuksistani, ja minusta on hienoa, että tämä neito ei seikkaile yhdenkään juorulehden palstalla edesottamuksiensa vuoksi. Natalie on tullut tunnetuksi lämminhenkisenä näyttelijänä, joka tekee hienoja roolisuorituksia, panostaa koulutukseen, välittää ympäristöstä sekä seuraa politiikkaa. Kaikkien juorulehtien lukemisen jälkeen on mukavaa huomata, että Hollywoodissa työskentelee ainakin yksi kaunis, mutta lahjakas nainen, jolla on aivot.

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

postia englannista.

2009-07-07T13:56:00.008+03:00

Bloggaaminen helpottuisi niiiiiiin paljon, jos omistaisin kunnollisen kameran. Tällä kertaa jouduin turvautumaan web-kameraan ja pyydän jo valmiiksi anteeksi alla olevia pikselimössökuvia, joissa ei edes värit näy kunnolla... Postauksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole valittaa tyhmästä kamerasta, vaan aiheena on paljon iloisempi tapahtuma:

Jippii, pikkuinen pakettini saapui! Katsotaanpa, mitä sieltä paljastuu...

Ensimmäisenä esittelen kauniit, uudet korvakoruni. Koska en ole vieläkään ehtinyt esittelemään laajaa korvakorukokoelmaani sen #!=%¤ kameran takia, kukaan ei vielä tiedä rakkaudestani roikkuviin korvakoruihin. Lähiaikoina korvakorumakuni on kuitenkin muuttunut hieman neutraalimpaan suuntaan (ainakin koon osalta) ja orastava nappikorviskokoelmani täydentyi näillä korallin värisillä kaunottarilla. Kooltaan ne ovat hieman tavallisia nappikorvakoruja isommat, mutta sen ja kauniin värinsä ansiosta ne ainakin näkyvät paremmin hiuksieni alta. Seuraavana hankintalistalla ovat kirkkaan turkoosin väriset korvikset.

Toinen ostokseni löytyi Asoksen kauneusalesta. Silloin joskus hieman nuorempana luin siskoni ostamia Sugar-lehtiä ja kuolasin ranskalaisen Bourjois-kosmetiikkamerkin meikkien perään. Onneksi bongasin tämän ruskeasävyisen luomiväritrion edulliseen hintaan, ja vihdoinkin pääsen testaamaan yhtä Bourjoisin tuotteista. Uskon vahvasti siihen, että saan näillä väreillä aikaan luonnollisen silmämeikin, joka sopii muunneltuna niin arkeen ja juhlaan kuin tanssiesiintymisiinikin. Saatan alkuun joutua hieman harjoittelemaan varjostamista, koska en hirveästi meikkaa, mutta mottoni mukaan harjoitus tekee mestarin! Alla olevassa kuvassa pakkaus on auki, jotta värit näkyisivät hieman paremmin, mutta eipä web-kamerani saa niitä ikuistettua kunnolla. Oikeasti värit ovat jonkin verran tummemmat ja niissä on hieman hohdetta.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, on kirkkaankeltainen vyötärövyöni. Kevään aikana rakastuin vuosien tauon jälkeen uudelleen keltaiseen väriin (eikä siis mihinkään hempeään pastellikeltaiseen vaan ihan oikeaan keltaiseen). Väri on kuvassa jälleen vääristynyt ja näyttää lähes valkoiselta, mutta toivottavasti saan sen myöhemmin esiteltyä päälläni hieman paremman kameran kautta. Vihdoinkin minulla on asuste, joka sopii yhteen keväällä ostamani keltaisen kynsilakan kanssa!

Tämän kesän muut alennusmyynnit ovat menneet minulta täysin ohi, mutta ainakin vähäiset varani säästyivät. Asia voisi olla toisin, jos olisin matkannut esimerkiksi Helsinkiin, missä sijaitsevat kestosuosikkini Mango ja Zara, joissa asioin välimatkan takia kovin harvoin. Mieluummin omistaisin kasapäin näiden ketjujen vaatteita H&M:n sijaan, mutta jo pelkkä matka Helsinkiin maksaa lähemmäs 40 €, jolla voisin ostaa vaatteita täältä. Kun lähden Helsinkiin, haluan olla oikeasti varoissani, koska silloin kaupoista lähtee tavaraa mukaan big time!

Asokselle jäi vielä paljon kaikkea kivaa. Saa nähdä josko Lappeenrantaan lähetettäisiin Englannista uusi paketti, jos hinnat tuosta vielä laskevat..

questionnaire.

2009-07-05T20:48:00.008+03:00

Kaiken kiireen keskellä blogini on jäänyt hieman vähemmälle huomiolle, eikä asiaa auta yhtään se, että kamerani on aivan hanurista. Josko nyt olisi kuitenkin aika ryhtyä tätä touhua hieman elvyttämään. Erinäisissä blogeissa kiertää kyselyhaaste, itse nykäisin sen MouMoun blogista.

"Tämä kysely on tarkoitettu tytöille. Nyt saamme hyvällä omallatunnolla tuoda esille kaikki turhamaisimmat piirteemme ja jakaa vielä ne keskenämme."

1. Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?
15-20 minuuttia, joka siis sisältää kaiken väliltä herääminen ja poistuminen asunnosta. Vielä muutama vuosi sitten siihen meni noin tunti, eli olen aika ylpeä tästä kehityksestä! Kiireettömät aamut ovat kuitenkin parhaita.

2. Tyttömäisin tapasi?
Hmm.. tähän onkin vaikea vastata. Ainakin yksi vakiintunut tapa on neulominen poikien pelatessa Haloa :)

3. Lempihajuvesi?
Poikaystävältä joululahjaksi saatu DKNY:n Be Delicious.

4. Monetko kengät omistat?
Luultavasti jotain 15 paria. Haluaisin lisää, mutta opiskelijan budjetti on rajallinen.

5. Käytkö kirpputoreilla?
Aika harvoin. Lappeenrannassa ei oman kokemukseni perusteella ole kovin varteenotettavia kirpputoreja.

6. Ajatko isin ostamalla autolla?
Kukaan ei ole minulle autoja ostellut, mutta lainaan äidin autoa aika usein. Isin auton käyttöä voikin anella sitten pidemmän kaavan kautta (tuloksetta).

7. Nauhoitatko Salatut Elämät?
Lähinnä kaikkea muuta kuin niitä! Olen televisiofriikki ja palvon tallentavaa digiboksia, mutta Salattuja Elämiä en ole katsonut vuosiin.

8. Päivittäiset kauneusrutiinisi?
Kasvojen vesipesulla ja kosteusvoiteella mennään aika pitkälle. Näin kesäisin ennen ulosmenoa laitan myös hieman aurinkorasvaa nenälle ja poskipäille. Meikkaan arkena aika harvoin ja silloinkin kun meikkaan käytän vain ripsiväriä, mutta hiukset ovat olleet minulle numero yksi. Niihin panostan eniten, enkä selviäisi päivääkään ilman hiuslakkaa.

9. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?
Aika harvoin. Tuntuu, että nykyisin on paljon vaikeampaa löytää mieleisiä vaatteita, mutta myös nykyinen elämäntilanteeni vaikuttaa hankintoihini suuresti. Olen yrittänyt jättää turhat heräteostokset pois ja ostaa vain silloin, kun jollekin tietylle asialle on erityistä tarvetta. Heräteostoksista säästyvillä rahoilla voisi sitten vaikka satsata laatuun :)

10. Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?
Jokainen lehti on omalla tavallaan hyvä, mutta noista kuitenkin valitsen Cosmon.

11. Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?
Seinällä ei, mutta kirjahyllyssä on poikaystävän ylioppilaskuva.

12. Millainen on vaatekaappisi?
Asunnossani on pienehkö vaatehuone, mutta mieluummin kutsuisin sitä kompaktiksi - sinne mahtuu kaikki tarvittava. Onneksi minulla kuitenkin on vaatehuone, eihän se ole mikään itsestäänselvyys vuokra-asunnoissa.

13. Entä karkkihyllysi?
Tyhjä...

14. Panostatko sisustukseen?
En hirveästi. Suurin osa asuntoni sisustuselementeistä (työpöytä, verhot..) ovat lähteneet mukaani lapsuudenkodistani.

15. Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?
Ystäväpiiriini kuuluu paljon poikia, ja heidän kanssaan tulee naurettua aika paljon. En ole ihmisenä mitenkään huomionhakuinen, joten näkisin itseni rentona tyttönä poikien joukossa. Olen kuitenkin sen verran tyttömäinen, että tuskin pojatkaan osaavat ajatella minua yhtenä pojista :D

16. Alusvaatemakusi?
Aika käytännöllinen, tykkään mustista ja valkoisista alusvaatteista. Pidän myös pitsistä, ja välillä on kiva pitää jotain vähän hienompaa..

17. Onko mätsäys tärkeää?
Kyllä.

18. Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?
Ei.

19. Entä lempiohjelmana Sinkkuelämää?
Kyllä vain.

20. Millainen on ystäväpiirisi?
Mukavan laaja ja kirjava. On ihania tyttöjä, hauskoja poikia ja rakkaita tanhupellejä.

21. Vietättekö tyttöjen iltoja?
Meillä on kahden hyvän ystävättäreni kanssa ollut tapana pitää sellaisia, mutta viimeisimmästä on jo aikaa toisen muutettua eri paikkakunnalle ja toisen tehdessä kokopäivätyötä. Siihen päälle vielä omat menot ja aikataulujen yhteensovittamisesta tulee taitolaji. Toivottavasti tulisi mahdollisuus järjestää taas tyttöjen ilta pitkän tauon jälkeen!

22. Mikä biisi soi tällä hetkellä?
U2:n With or Without You.

23. Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?
Otan aurinkoa kohtuudella, pieni rusketus on ihan hyvä juttu.

24. Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?
Kyllä sitä tulee itsekin harrastettua, esimerkiksi jääkiekko on lähellä sydäntä.

25. Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa, sisustussuunnittelijana, muotisuunnittelijana, lentoemäntänä tai pr-hommissa?
Muotisuunnittelijan työ olisi varmasti unelmatyöni, jos olisin yhtään luovempi ja osaisin piirtää. Lentoemännän työtäkin olen joskus miettinyt, mutta en varmaan pitäisi pitkistä poissaoloista kotoa. Hienointa olisi varmaan työskennellä joko muotilehdessä tai muotiin/kauneuteen liittyvässä yrityksessä oman alan hommissa.

26. Hiustuote, jota ilman et pystyisi elämään?
Hiuslakka, oli se mitä merkkiä tahansa. Tällä hetkellä se on tämä.

27. Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?
Suurimmaksi osaksi en.

28. Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?
Tykkään tavallisista, siisteistä pojista, joiden ego ei ole talon kokoinen.

29. Kuinka paljon omistat vaatteita?
Sopivasti.

30. Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?
En, mutta olisi joskus kiva käydä molemmissa.

31. Käytätkö koruja?
Korvakorut ovat must, ja opettelen käyttämään erilaisia kaula- ja rannekoruja. Poikaystävältäni olen saanut kauniin vihreäsävyisen hopearannekorun, joka on ehdottomasti yksi tärkeimpiä korujani. Kauniilla koruilla saa asustettua muuten yksinkertaisen asukokonaisuuden mielenkiintoisen näköiseksi.

32. Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?
Ei, mutta hyvää se kyllä on.

33. Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?
Minulla on monia rakkaita ystäviä, joten ainakin jollekulle heistä tulee juteltua.

34. Teetkö heräteostoksia?
Välillä, joskin olen niitä yrittänyt vähentää ihan hyvällä menestyksellä.

35. Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?
Enpä ole tainnut.

Siinäpä se. Öitä!

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.

oih!

2009-06-02T10:39:00.007+03:00

Ensinnäkin, katsoin tänään nauhalta eilisen Sinkkuelämää-jakson, jossa vieraili Jon Bon Jovi. Mistähän löytäisin samanlaiset ihanat keltaiset shortsit, jotka Carriella oli päällä...? Voih.

Toiseksi, tiedän ainakin, missä olen marraskuun 20. päivä: katsomassa tätä elokuvaa elokuvateatterissa. Mitenhän jaksaisin odottaa sinne saakka?

P.S. Taylor Lautner on aika timmissä kunnossa.

THE TWILIGHT SAGA: NEW MOON trailer in HD

lauantai oli juhlaa.

2009-05-31T22:39:00.005+03:00

Eilinen oli yleisesti ottaen kiva päivä - täynnä juhlia ja hyvää ruokaa. Itse olin saanut kutsut kolmiin ylioppilasjuhliin ja ajelin ympäri kaupunkia neljän tunnin ajan. Muistan vielä elävästi sen parin vuoden takaisen päivän, jolloin minut oli kutsuttu viisiin ylioppilasjuhliin ja päivän onnistumiseksi oli pakko tehdä jonkinlainen aikataulu. Itse juhlat olivat mukavia, mutta sain traumoja siitä jatkuvasta aikataulusta lipsumisesta ja kiireestä, joka määritteli sen, kuinka kauan voin istua kenenkin luona ja milloin oli taas lähdettävä seuraavaan paikkaan. Lopputuloksena olin viimeisessä paikassa reilun tunnin myöhässä suunnitellusta ja päätin, ettei tällaista saa tapahtua enää ikinä.

Tällainen juhlarysä johtui siis siitä, että suuri osa ystävistäni kirjoitti ylioppilaaksi samana vuonna kuin minä, mutta itse suoritin kansainvälisen International Baccalaureate-tutkinnon. Kirjoituksemme olivat vasta toukokuussa, joten tuloksemme saapuisivat vasta heinäkuussa. Emme myöskään saisi minkäänlaisia etukäteisarvosanoja, sillä koepaperit laitetaan sinetöitävään kuoreen heti palautuksen jälkeen ja koetilaisuuden päätyttyä ne lähetetään maailmalle arvosteltavaksi. Koska olimme ensimmäinen ryhmä eteläkarjalaisia IB-ylioppilaita, koulumme joutui miettimään tarkkaan lakituksemme järjestämistä.

Lopulta koulumme päätyi lakittamaan meidät samana päivänä kuin muutkin ylioppilaat, mutta en nähnyt juhlien järjestämistä sinä päivänä mitenkään järkevänä, kun en vielä kesäkuun alussa olisi edes pystynyt kertomaan vieraille tuloksistani, saati sitten olemaan varma lakin saamisesta (tutkinnon suorittamiseen liittyi miljoonia ehtoja, huoh). Lähes kaikki muut luokallani pitivät juhlansa 2.6.2007 ja heinäkuussa selvisikin, että muutama näistä ihmisistä ei ollut päässyt läpi kirjoituksista. Onnekseni en kuulunut näihin henkilöihin, joskin hieman harmitti heidän puolestaan, mutta järjestin omat juhlani elokuussa ja tästä syystä olin vapaa osallistumaan ylioppilasystävieni juhliin kesäkuun alussa.

Takaisin eiliseen. Tällä kertaa juhlia oli sopivasti verraten siihen aikahaarukkaan, jonka aikana niissä oli vierailtava. Pidin siitä, että pystyin istumaan yhdessä paikassa kauemmin ja nauttimaan juhlista ilman kellon tuijottamista. Juhlakierros oli siis oikein onnistunut ja se palautti uskoni aikataulussa pysymisen mahdollisuuteen.

Asunani oli itseasiassa rippimekkoni, joka on malliltaan, materiaaliltaan ja kuosiltaan ehkä maailman ihanin. Mekko luo helmansa ansiosta kauniin siluetin ja stretchin ansiosta se mahtuu minulle vielä monta vuotta... Kaulaani koristamassa oli Kalevala Korun Naisen ääni, jonka sain ylioppilaslahjaksi tädiltäni ja hänen perheeltään. Lahjaan kuului myös korvakorut. On sanomattakin selvää, että ne ovat aarteitani, joita käytän vain erityistilaisuuksissa, ja eilen ne olivatkin ensimmäistä kertaa päälläni. Jalassa minulla oli H&M:n mustat korkkarit, joista ei valitettavasti ole kuvaa ja hiuksiin olin tehnyt bravuurini, kiharanutturan.

Tässä on ehkä päivän ainut kuva, jossa näkyy edes hieman asuani. Oma kamerani simahti sopivasti perjantaina, joten sillä en pystynyt kuvaamaan. Illan iloinen tunnelma kuitenkin välittyy poikaystäväni siskon ottamasta kuvasta, kädessä on muuten piña colada. Tältä terassilta siirryimme bilettämään baariin, jonne meinasi tukehtua väenpaljouden aiheuttaman hapettoman ilman ja kuumuuden takia, mutta oli silti kivaa.

Juhlia odottaa aina innolla, sillä niitä on niin harvoin, mutta niiden jälkeen on aika onnellinen, ettei niitä ole kovin usein. :)

normipäivä.

2009-05-28T16:07:00.006+03:00

Tänään on ollut kovin rauhallinen päivä, eikä oikein mitään merkittävää ole tapahtunut. Kävin koululla tekemässä kesäkurssien tehtäviä ja ostin kaupungilta viimeisen ylppärilahjan, kortit molempiin lahjoihin ja Vinkari-karkkipussin itselleni.

Vaikka yleistä raportoitavaa ei ole paljon, niin pukeutumisessa onnistuin tänään positiivisesti. Ihanaa kun ei enää tarvitse vuorautua useisiin vaatekerroksiin, vaan voi vain laittaa jonkin kivan topin päälle ja hypätä pyörän selkään. Minulla onkin enemmän kivoja toppeja ja t-paitoja kuin pitkähihaisia, joten kesä ja lämpimät ilmat vaikuttavat pukeutumiseeni hyvin positiivisesti.

pallopaita - Vila
valkoinen toppi - H&M
vyö - Pola
farkut - Lindex

Pahoittelen pääni puuttumista, mutta oli parempi vain rajata se pois, sillä näin kuva näytti normaalimmalle. Pahoittelen myös kuvan hämäryyttä, en ole vielä oppinut yksin kuvaamisen jaloa taitoa..

Pallopaita on yksi lemppareistani ja keksin yhdistää sen vyöhön, joka on lojunut jo suhteellisen kauan vyölaatikkoni syövereissä. Sain vyön itseasiassa ilmaiseksi silloin, kun Polan tehtaanmyymälä suljettiin Lappeenrannassa. Löysin myymälästä samalla kerralla ihanan villakangashameen viiden euron hintaan, ja jo maksettuani huomasin oven vieressä pienen korin, joka oli täynnä tuollaisia vyötärövoita. Niitä sai ottaa ilmaiseksi, joten otin mukaan kaksi - vaalean ja tummanruskean. Alla tarkempi kuva vyöstä.

Jalassa olivat tänään Zaran ruskeat remmiballerinat. Nämä kaunokaiset lähtivät mukaan Espanjasta syksyllä 2007. Vagabondit sujahtavat jalkaani heti kun olen saanut ne käsiteltyä nahan suoja-aineilla (niiden on syytä kestää hyvässä kunnossa seuraavat kymmenen vuotta).

Eipä tässä tällä kertaa muuta. Jos vain saisin aikaiseksi ottaa miljoona valokuvaa, niin lähiaikoina olisi mahdollista nähdä katsaus laajaan korvakorukokoelmaani!

honey, we're home!

2009-05-26T23:05:00.005+03:00

Pitkäaikaiset intohimoni kohteet ovat viimeinkin kotiutuneet luokseni! Kuljeskelin kaupungilla poikaystäväni siskon kanssa ylioppilaslahjojen ostoaikeissa, kunnes eksyimme kenkäkauppaan ja bongasin söpöläiseni odottamassa minua erään kenkähyllykön alimmalla hyllyllä. Sovitin paria ensimmäistä kertaa ja se oli menoa.. Ne olivat täydelliset!

Tarkoitukseni ei tosiaan ollut vinguttaa pankkikorttiani henkilökohtaisiin ostoksiin, mutta tällä kertaa en voinut muuta. Myyjä vielä veti "tämä koko on kyllä aika yleinen, ettei kannata liian kauan odottaa.."-kortin, ja ajatuskin siitä, että jäisin ilman Grazielojani oli kauhistuttava. Vaikka hinta olikin aika suolainen, odotan kenkieni lunastavan laatuodotukseni ja sainpa neuvoteltua itselleni kenkälankin kaupan päälle.

Tänään oli muuten ihanan lämmin ilma! Vietin iltapäivän rannalla pelaten beachia taitojeni puitteissa, minkä jälkeen siirryin kaupungille pyörimään. Tämän jälkeen tulin kotiin, siivosin 15 minuuttia ja lähdin pitämään tanssitreenejä. Olin kotona yhdeksän maissa illalla ja nyt jumiuduin koneelle. Voisin tässä samalla katsoa hieman atk-kurssitehtäviä ennen nukkumaanmenoa.

Lopuksi vinkkaan kaikille lukijoille, että m!nt cornerissa on meneillään arvonta!

P.S. Kenkien harhautuksesta huolimatta sain ostettua yhden ylioppilaslahjan. One down, one to go.

mitä miulle kuuluu?

2009-05-24T20:26:00.016+03:00

Huhhuh, mitä hiljaiseloa! Kiirettä on pitänyt niin rakkaan harrastukseni, kansantanssin, kuin koulun kesäkurssienkin parissa. Tässä hieman kuvitusta elämäni kulusta...

Lauantai 16.5.

Vietin 6 h treeneissä, jotka pidettiin seuraavan päivän kansantanssikonserttia varten. Saavuin kotiin klo 23 jälkeen, jolloin avasin televisioni ja aloitin seuraamaan antaumuksella Euroviisuja, jotka siis olivat alkaneet jo kymmeneltä ja joista oli tallentunut vain kuusi ensimmäistä esiintyjää digiboksini kovalevyn täytyttyä kesken nauhoituksen.

Harmistuin hieman Suomen jumbosijasta, mutta toisaalta, kaikki esiintyjät eivät edes päässeet finaaliin, joten hieno juttuhan finaalipaikkakin jo oli. Onnittelut kuitenkin Norjalle! Vaikka kappale ei ollutkaan suurin suosikkini, pidin siitä, että Fairytalessa oli paljon kansanmusiikillisia piirteitä ja miestanssijat vetivät lavashow'na perinteisiä kansantanssikikkoja (eivät muuten ole mitään maailman helpoimpia).

Viisujen jälkeen laitoin kaikki sunnuntain treeni- ja esiintymisvaatteeni, tanssikenkäni ja muut tavarat, jotka ottaisin mukaani aamulla, valmiiksi ja kävin lyhyille yöunille.

Sunnuntai 17.5.

Tänään järjestimme tanssiryhmäni kanssa oman konsertin, jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa syksyn Etelä-Korean (!) matkaamme varten. Päivä oli pitkä, mutta antoisa, ja ei ollut vaikeaa arvata olisivatko lihakset kipeinä seuraavana päivänä. Konsertti sujui todella hyvin ja kaikki saivat tuntien uurastuksen jälkeen käydä ansaituille yöunille!

Maanantai 18.5.

Imatralla alkoi lauantaina 16.5 Ugrijuhla, joka kestää kuusi päivää ja loppuu siten torstaina 21.5. Niille, joille Ugrijuhla ei sano mitään, voin valaista sen olevan "suomalais-ugrilainen kansanperinnettä ja modernia ilmaisua yhdistävä monipuolinen pienoisfestivaali Imatralla." Päätimme ryhmämme kanssa nauttia festivaalin antimista myöhemmin tällä viikolla.

Tämän tietoiskun jälkeen voin kertoa maanantain olleen harvinainen tanhuvapaapäivä. Tekemistä riitti silti, sillä opintotuen kilahtamiseksi pankkitililleni olen valinnut koulun päättymisen jälkeen muutaman kesäkurssin, joista minua enimmäkseen työllistävät atk-kurssi ja internet-markkinoinnin kurssi.

Tiistai 19.5.

Tiistai-iltana oli vuorossa kansantanssiohjaajan velvollisuuksia, sekä Vapaa Lappeenranta-projektin harjoitukset. Treenien jälkeen pyöräilin satamaan Linnoituksen vallien juurelle, missä minut ja muut ryhmäläisemme briefattiin Humppafestivaali-kierroksen saloihin ja omaan osuuteemme. Kierrokset toteutettiin perjantaina ja lauantaina, enkä valitettavasti ehtinyt itse katsomaan yhtäkään niistä, vaikka mielenkiinto olikin suuri. Olisin mielelläni kiertänyt koko kierroksen miespuolisen kauniin Veeran johdolla ja kuullut Lappeenrannassa aikoinaan järjestetyistä humppafestivaaleista!

Keskiviikko 20.5.

Olen aloittanut uuden harrastuksen, pilateksen. Tällä hetkellä hengitystekniikka on vielä hieman hakusessa, mutta tämä oli vasta ensimmäinen kerta alkeistunnin jälkeen. Ensi kerralla saa jo varmasti paremmin kiinni kaikista liikkeistä ja itse tekniikasta.

Pilateksen jälkeen pyöräilin tukka hulmuten kotiin, kävin suihkussa ja laittauduin 15 minuutissa valmiiksi lähtemään Imatran Ugrijuhlan yöelämään. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Caffe Pregossa, jossa esiintyi Paremman Verta. Tunnin kestäneen esityksen aikana tunsin kylmiä väreitä useita kertoja kappaleiden vaikuttavuuden takia. Laulu oli puhdasta ja voimakasta, ja harmonikan soitto taidokasta, joten kokonaisuudessaan erittäin hyvä paketti! Suosittelen lämpimästi kaikille.

Kahvilakeikan jälkeen siirryimme Rossoon syömään - itse söin Aslak-ruispitsan. Oli muuten aivan mielettömän hyvää! Poroa, sipulia, savujuustoa... Nam.

Kymmenen aikaan siirryimme Valtionhotellin Life-ravintolaan, jossa Puhdin ja Rymäkän oli määrä esiintyä. Nautin illasta todella paljon, sain nauraa kippurassa ja kuunnella hyvää kansanmusiikkia loistavassa seurassa.

Tänään oli myös pienen kummityttöni ensimmäinen nimipäivä :)

Torstai 21.5.

Helatorstain ohjelmassa oli asioiden hoitamista kaupungilla ja kesäkurssien tehtävien selättämistä. Tämän lisäksi lähdin jälleen neljältä harjoituksiin, joiden jälkeen kävimme lähes koko ryhmän voimin tienaamassa rahaa risusavotan merkeissä. Metsässä tuli rämmittyä ihan urakalla ja sadekuuron osuessa kohdalle kastuimme täysin, mutta "kesä kuivaa sen, minkä kastelee", eikös? Porukalla saatiin homma nopeasti hoidettua ja pääsimme kotiin silittämään pukujamme huomista keikkaa varten.

Perjantai 22.5.

Tänään oli luvassa esiintyminen Nuori Kulttuuri Teatris-tapahtuman avajaisjuhlassa Lappeenrannan kaupunginteatterilla. Teatterille oli kiva päästä pitkästä aikaa keikalle, oikea teatterilava ja -ympäristö antavat aina oman sävynsä esiintymiselle. Keikka meni aivan nappiin, ja saatiin vielä kunnon aploditkin :)

Lauantai 23.5.

Kauan odotettu Ns Rajan Nuorten kevätkonsertti oli tänään. Seuran kaikki ryhmät pääsivät esittämään parastaan ja suurimmalla osalla kevätkausi päättyi tähän. Päivä oli pitkä, mutta järjestelyt sujuivat mallikkaasti ja konsertti onnistui hyvin.

Konsertin jälkeen lähdimme koko ryhmän kanssa ohjaajamme luokse. Tilasimme pitsaa, söimme herkkuja, saunoimme ja katsoimme videoita, eli myös ilta oli oikein onnistunut. Pyöräilin kotiin yhden maissa ja kaaduin sänkyyn väsyneenä, mutta onnellisena.

Viikon saldo:

5 ruusua, joista kaksi nuupahti ja yksi on kuivamassa
7 tanhuntäyteistä päivää
parin päivän kesäkurssitehtäväpaniikki
täysi pitsakiintiö,
silti hieman timmimpi olo kaikesta liikunnasta.

Logo täältä.

tänään euroviisut!

2009-05-12T09:54:00.003+03:00

Kello on vasta kymmenen aamulla, mutta odotan jo innoissani iltaa. Telkusta tulee klo 22 Moskovan Euroviisujen 1. semifinaali, jossa Suomen edustaja Waldo's People esiintyy. Oman maan edustajaa ei tietenkään saa äänestää, mutta toivottavasti joukosta löytyy jokin varteenotettava esitys, jolle voisin antaa ääneni. Äänestämäni kappaleet ovat hyvin usein olleet ns. "hyvän mielen kappaleita" eli joko biisillä on ollut jokin tietty sanoma tai esiintyjä/esitys on ollut valloittava, mutta joskus kappale on vain ollut yksinkertaisesti niin hyvä (näitä on Euroviisuissa kuitenkin turhan harvassa...) . Esimerkkeinä näistä voisin mainita Maltan edustajan Chiaran "Angel" v. 2005, Ukrainan edustajan Tina Karolin "Show me your love" v. 2006 ja Serbian edustajan Marija Serifovicin "Molitva" v. 2007. Seksillä pelaavat esitykset eivät saa minun ääntäni, sillä odotetusti ne jäävät turhan pinnallisiksi, joskin niille on aina hauskaa nauraa.

Euroviisuja katsoessa onkin tärkeintä muistaa leikkimielisyys, sillä biisien ollessa kuraa tapahtuman karnevaalimeininki ja kansainvälinen tunnelma kantaa. Tiukkapipoisuus on syytä unohtaa ja on osattava heittäytyä pitämään hauskaa!

Tässä vaiheessa olisi mukavaa pystyä nimeämään muutama suosikki, mutta koska lahjakkaasti missasin kaikki Euroviisubiisien esikatselut olen kuullut vain muutaman muiden maiden kappaleista. Parhaimman käsityksen eri maiden edustuskappaleista saa kuitenkin vasta itse lähetyksessä, kun kuulee laulun ja näkee lavashown eikä mitään kamerakännykällä kuvattua musiikkivideota.

Suomen edustuskappale Lose Control on ainakin kaveriporukassani jakanut mielipiteitä, mutta itse ainakin kannustan Suomea finaaliin ja hyville sijoituksille. Jotenkin en usko, että kappaleella olisi voittomahdollisuuksia, mutta olisihan se joskus ihan hienoa osallistua Euroviisuihin olemalla suoraan finaalissa. Lordin jälkeen Teräsbetoni selvitti tiensä hienosti semifinaalin kautta finaaliin, ja samaa odotetaan tietysti Waldolta. Mielestäni tämä on ihan realistista, sillä Lose Control on todella tarttuva tanssikappale, ja mediassakin kerrotaan viisufanien ja lehdistön edustajien jo tykästyneen biisiin.

Menestyksen avaimet Euroviisuissa:

mieleenpainuva lavashow (pyrotekniikka, olympiatason taitoluistelija, puvustus...)
tanssittava/koskettava kappale
artistilla erityispiirre (pysytään anonyymeinä hirviöasujen alla)
etukäteis-PR

Tänä iltana kaikki sohvalle ja telkku auki TV2 Eurovision 2009: 1. semifinaali klo 22.

Näin loppuun Waldo's People kappaleella Lose Control, finaaliin mennään!

Logo täältä.

unelmieni matkakohteet.

2009-05-02T11:58:00.009+03:00

Aamulla herättyäni söin hieman aamupalaa, katsoin muutaman ohjelman digiboksilta ja istahdin koneelle lukemaan lempiblogejani. MouMoun blogissa minua odotti iloinen yllätys: minut on haastettu ensimmäistä kertaa!

Haasteen säännöt:
- Valitse 5 paikkaa kuvineen missä haluaisit käydä. Voi olla mikä paikka tahansa, vaikkapa Jäämeri tai sitten Tokio.
- Jos haluat, voit vielä kirjoittaa jotain valituista paikoista.
- Lopuksi vielä haasta 5 muuta bloggaajaa tekemään haaste.

Kohteet ovat satunnaisessa järjestyksessä, sillä en tiedä minne haluaisin matkustaa ensimmäisenä, mutta käytännössä listani näyttää siis tältä:

1. Kreikka

RAKASTAN kreikkalaista ruokaa, mihin olen päässyt tutustumaan yhdessä Lappeenrannan parhaista ravintoloista, kreikkalaistyylisessä Tassoksessa. Hyvän ruoan ystävänä haluan matkustaa kyseiseen maahan ja päästä syömään aitoa kreikkalaista ruokaa. Tämän lisäksi haluan päästä tutkimaan vanhoja temppeleitä ja raunioita, sillä olen jo hyvin pitkään ollut kiinnostunut antiikin Kreikasta ja sen mytologiasta. Ja eipä Välimeri ja lämmin ilmastokaan haitaksi ole..

2. Saksa

Aloitin tammikuussa saksan kielen opinnot, jotka ovat edenneet hyvällä menestyksellä. Tänä keväänä olen lähes joka keskiviikko istunut saksan luokassa innokkaana (ja unisena) valmiina oppimaan uutta, ja olen itsekin yllättynyt siitä, miten paljon kyseinen kieli ja maa kiehtoo minua. Haluaisin kovasti päästä harjoittelemaan saksan puhumista, ja lisäksi esimerkiksi Berliinistä ja Münchenistä löytyy varmasti paljon nähtävää. Hampurissa taas voisi käydä syömässä oikean hampurilaisen.... Olenko oikeasti näin paljon ruoan perään?

3. New York

New York, New York.. Onhan Jenkkeihin päästävä käymään jossain vaiheessa elämää. New York on kaupunki, joka ei koskaan nuku ja josta löytyy jokaiselle jotakin - oli se sitten shoppailua, nähtävyyksiä, kulttuuria tai ruokaa. Olisi mahtavaa käydä Broadwaylla katsomassa jokin musikaali ja shoppailun lomassa seisoskella hetki Times Squarella!

4. Italia

Romanttinen Italia olisi unelmalomakohde, sinne voisin mennä vaikka tulevaisuudessa häämatkalle! Rooma, Milano, Venetsia, Gardajärvi... lisäksi kaikki kuulostaa niin kauniille italiaksi puhuttuna (olen muuten opiskellut sitäkin). Välimeren ilmasto, historiaa, muotia ja italialainen keittiö, tykkään! Jos hyvin käy niin pääsen jo syksyllä vierailemaan Italiassa, sillä eräs ystäväni lähtee syyslukukaudeksi vaihtoon Milanon lähistölle. Toinen lukuisia kertoja Italiassa lomaillut ystäväni taas on suositellut lämpimästi italialaisia jäätelöjä, ne ovat kuulemma pala taivasta.

5. Venäjä

Venäjä on maana niin erilainen kuin Suomi, joten siellä käyminen olisi ehdottomasti mielenkiintoinen kokemus. Suomen itärajalla asuessa ei voi välttyä kontaktista venäläisten turistien kanssa ja Lappeenrannan kaupunkikuvassa näkyykin heitä yhä enemmän ja enemmän. Minulla on heistä niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia, mutta uskoisin matkan Venäjälle avaavan hieman minun silmiäni ja oppisin ymmärtämään venäläisiä ja heidän kulttuuriaan paremmin. Mungolifen Annan postaus samaisesta asiasta oli hienosti kirjoitettu kuvaus Venäjästä, ja sain jo pelkästään siitä todella paljon irti.

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Tällä kertaa en haasta ketään, sillä haaste on kiertänyt jo aika monessa blogissa. Ensi kerralla sitten :)

wappu 2009.

2009-05-01T18:05:00.014+03:00

Ja niinpä kauan odotettu vappu saapui jälleen ja tuli sitä myös juhlittua.

Kahdesta asiasta olin varma:

kynteni ovat koko vapun ajan keltaiset (ja luultavasti sen jälkeenkin), ja

hiuksissani on kilo hilettä.

Vappuaatto alkoi minun osalta suhteellisen rauhallisesti. Kävin ensimmäistä kertaa seuraamassa kurkipatsaan lakitusta kirkkopuistossa ja tämän jälkeen suuntasin haalarikansan saattuetta seuraten Halkosaareen, jossa poikaystäväni sai fuksikasteen. Paikalla oli kaksi liukumäkeä, jota pitkin fuksit päätyivät Saimaan hyytävään syleilyyn ja järvessä oli vielä muutama henkilö sankojen kanssa varmistamassa, että jokainen kastuisi kunnolla. Paikalla oli kuitenkin niin paljon ihmisiä, etten lyhyenä ihmisenä nähnyt oikeastaan mitään, mutta kuulin aina satunnaisia molskahduksia ja kiljahduksia. Eiköhän kaikki kuitenkin joutuneet käymään järvessä, sillä kovin litimärkiä opiskelijoita liukumäkien suunnasta tuli.

Iltapäivästä kävin kaupassa hamstraamassa vappupäivän eväät piknikiä varten ja tein kotona hieman ruokaa, ja kuuden maissa lähdimme poikaystäväni kanssa kohti Skinnarilaa ja yliopistoa.

Yliopiston parkkipaikalla järjestettiin tänä vuonna Wappufestarit, joilla juhlistettiin Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan 40-vuotista taivalta. Tapahtumassa esiintyi Automatic Eye, Telaketju feat. Idols-Agnes ja Waldo's People, joka heitti viimeisen keikkansa ennen Euroviisuja.

Mielestäni on hienoa, että tällasia tapahtumia järjestetään muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla ja eilinen osoitti jälleen, että yliopistolla osataan pistää pystyyn hyvät bileet. Tapahtuman järjestelyt oli mielestäni hoidettu todella hyvin, ja staffilaiset olivat kaikki hyvin asiansa osaavia ja mukavia. Wappufestareihin oli panostettu todella paljon ja tästä syystä minua jäi hieman vaivaamaan järjestäjien puolesta se, että kävijämäärätavoitteesta taidettiin jäädä aika kauas. Alkuillasta festarialueella oli vain kourallinen opiskelijoita, mutta illan pimentyessä ihmisiä alkoi ilmestyä.

Nautin suuresti Telaketjun keikasta, jossa myös Idols-Agnes toimi välillä solistina. Bändi soitti hienoja covereita ja erityisesti bändin kitaristi jäi minun ja poikaystäväni mieleen - hän oli oikea "tilutuksen" mestari. Yleisö hyppi ja tanssi musiikin tahtiin ja viimeistään puoli yhden aikaan meno oli ylimmillään, kun Waldo's People asteli lavalle. Tykkäsin kovasti heidän keikastaan, vaikken kyseistä musiikkia hirveästi kuuntelekaan, ja uskon siihen, että he pärjäävät Euroviisuissa hyvin. Vähemmästäkin rupeaa tanssijalka vipattamaan ;)

Illan aikana söimme annokset gourmet-spydäriä (pyttipannua) ja haalimme uusia haalarimerkkejä. Oma saldoni näyttää tältä:

Waldo's Peoplen jälkeen olikin aika suunnata nukkumaan ja keräämään voimia seuraavan päivän perinteistä piknikiä varten. Itselläni oli todella hauska ilta ja positiivisesti erilainen vappu verrattuna edellisiin. Vaikka olenkin ammattikorkeakouluopiskelija, oli hienoa kokea hieman yliopiston opiskelijaelämää, etenkin nyt vappuna. Eli suuret kiitokset kaikille Wappufestareiden järjestäjille!

Vappuaatosta voidaankin sulavasti siirtyä vappupäivään, jolloin lappeenrantalaisilla on tapana mennä perinteiselle vappupiknikille Linnoituksen valleille. Menimme porukalla valleille vasta yhden jälkeen, joten suuri väenpaljous ja istumapaikkojen vähäisyys oli odotettavissa..

Linnoituksen etuvallit olivat täynnä lakkipäitä ja pallogrillejä, ja yhtä suosittuja olivat myös alla olevan kuvan sataman puoleiset vallit. Kuten kuvasta näkyy, satamatorilla ja ravintolalaivoilla on myös paljon ihmisiä. Kuvassa taitaa näkyä myös Lappeenrannan vesitorni ja Lappeen kirkon huippu.

Sää oli ihanan lämmin ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kerrankin olimme varautuneet piknikille kunnolla, joten tässä siis murto-osa eväistämme (serpentiiniä emme kuitenkaan syöneet..).

Tänä vappuna en sentään unohtanut lakkiani kotiin, vaan paistattelin päivää tyytyväisesti lakki päässäni. Tarkoitukseni oli pukeutua siististi, mutta rennosti. Pukeudun mekkoihin ja hameisiin hyvin harvoin ja koska kärsin JÄLLEEN lievästä nuhasta, päätin pukeutua housuihin. Siispä ylleni eksyivät, yllätys yllätys, rakkaat mustat farkkuni.

neule - H&M
toppi - Ellos
farkut - Vero Moda
Golan kengät - Spiraali
korut - Snö of Sweden

Istuskelimme valleilla noin nelisen tuntia, ja toivottavasti pakastekalkkunaihoni olisi edes hieman ruskettunut. Saatoin kuitenkin tapani mukaisesti polttaa lievästi poskipääni, voih. Tänä iltana on kuitenkin vielä edessä Suomi-Slovakia-lätkämatsi ja ties mitä sitten ikinä keksiikään, mutta tässä vaiheessa voi kuitenkin sanoa, että tämä vappu on ollut yksi elämäni parhaista!

Kippis, ja hauskaa vappua!

keskiviikosta perjantaihin.

2009-04-24T13:52:00.010+03:00

Tällä viikolla on ollut tapahtumaa jos jonkinlaista. Maanantai ja tiistai olivat vielä jokseenkin rauhallisia, mutta keskiviikosta asti on meininkiä riittänyt.

Keskiviikkoiltana järjestettiin perinteinen Willimiehen Wipellys, jonka ansiosta haalareihin sonnustautuneet yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat valtasivat keskustan. Tapahtuman tarkoituksena on käytännössä juominen, onhan kyseessä opiskelijatapahtuma. Jokaisella osallistujalla on wipellyspassi, johon kerätään leimoja jokaisesta juodusta juomasta. Useat kuppilat olivat yhteistyössä tapahtuman kanssa, ja näistä paikoista saikin juomia opiskelijabudjettiin sopivalla hinnalla. Tarjolla oli esimerkiksi mahdollisuus avata terassikausi Lappeenrannan kauniin sataman ravintolalaivoilla, Prinsessa Armaadalla ja Suvi-Saimaalla. Kilpailuaika alkoi viideltä ja loppui puoli 10, jonka jälkeen leimojen määrä laskettiin yhteen. Suorituksien perusteella wipeltäjät palkittiin haalarimerkillä illan päätteeksi. Kilpailusarjat olivat siis RENTO, KILPA ja DOPING.

Tässä siis oma saavutukseni, jonka kiinnitän pian violettiin haalariini...

Ei huono suoritus ihmiseltä, jolla on ehkä maailman huonoin alkoholitoleranssi, vai mitä? ;)

Osallistuin tapahtumaan poikaystäväni ja hänen siskonsa kanssa ja illan mittaan porukassa pyöri muitakin tuttuja. Fiilis oli korkealla koko illan ja muutenkin oli todella hauskaa! Tämä oli kuitenkin ensimmäinen opiskelijatapahtuma, johon osallistuin fuksiaisteni jälkeen, joten oli mukavaa juosta kaupungilla muiden opiskelijoiden joukossa :)

No, siirrytäänpä opiskelijatunnelmista torstaihin.

Tällä päivällä oli minulle tärkeä merkitys, sillä vietimme poikaystäväni kanssa seurustelumme 2. vuosipäivää. Juhlistimme asiaa syömällä lounasta kiinalaisessa ravintolassa ja hyvää ruokaa olikin (I just love spring rolls!). Poikaystäväni on minulle todella rakas ja tärkeä, ja hän on, ehkä tietämättään, opettanut minulle paljon uutta elämästä ja itsestänikin. Arvostan myös suuresti sitä, että hän on tukenut minua alusta asti kaikissa elämäni asioissa ja tilanteissa, enkä ole pannut pahakseni ajoittaista matikan tukiopetustakaan :)

Tänään perjantaina minulla on vapaapäivä. Ystäväni herätti minut aamulla soitollaan ja kampesin itseni ylös sängystä tapaamaan häntä ja pientä kummityttöäni. Kiertelimme vaatekaupoissa ja juttelimme niitä näitä samalla, kun kummityttöni nukkui vaunuissa. Hän on kyllä niin suloinen!

Vaatteet jäivät kauppoihin, mutta Anttilan tarjousten takia mukaani tarttui paljon kosmetiikkaa:

Sunsilkin shampoo, Pepsodentin hammastahna ja Doven deodorantti ovat luottotuotteitani. Sen sijaan uusia tuttavuuksia ovat Herbinan puhdistusmaito ja kosteuttava kasvonaamio. Kahden edellisen kylkiäisenä sain myös Herbinan kimallesuihkeen, joka saattaa päästä käyttöön vapun tienoilla yliopiston parkkiksella... Siitä lisää myöhemmin.

Puuterini on vedellyt viimeisiään jo monta kuukautta, joten tarvitsin kipeästi uuden. Lumenen Natural Code-sarjan meikit olivat -15%, joten iskin kiinni sarjan mineraalipuuteriin. Lisäksi mukaani tarttui intohimoni kohde, KELTAINEN kynsilakka, sekin Natural Code.

Olipas siinä päivitystä kerrakseen.. Muutaman tunnin päästä suuntaan äitini luo maalle pesemään pyykkiä, minkä jälkeen tulen takaisin kotiin pakkaamaan, sillä lähden viikonlopuksi jälleen leirille. Adios!

Sydämet täältä.

pientä purtavaa.

2009-04-17T16:37:00.004+03:00

Olen yllättänyt itseni näiden kuluneen parin päivän aikana kokkaamalla! Hieman häpeissäni tunnustan, etten ole kovin hyvä ruoanlaittaja enkä uskalla soveltaa reseptejä, mutta uskon harjoittelun voimaan. Eilen kokkailin lihapullia hyvin onnistuneesti! Myönnettäköön, etteivät valmistamani ruoat ole mitään gourmet-tasoa, mutta ehkä minun on kuitenkin parempi aloittaa ihan perusruoista..

Olen tänään lähdössä leirille tanssiryhmäni kanssa ja meillä on ollut jo muutaman leirin ajan tapana viedä lauantain päiväruoalle jokin yllätyslisuke/-ruoka. Aiemmin olen vienyt mm. hillosipuleita, bataattilaatikkoa ja fetajuustoa salaatin sekaan, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli valmistaa jotain hieman ruokaisampaa makaronipöperön seuraksi. Hetken mietiskeltyäni päädyin tekemään pekonipiirakkaa. Se oli helppo ja nopea valmistaa, eikä ollut epäonnistumisen vaaraa... varsinkin kun piirakkapohjakin oli suoraan pakasteesta ;)

Täytteeseen tarvitset

1 pkt pekonia
1 tlk viipaloituja herkkusieniä
1 iso sipuli
oreganoa, pippuria (suolaa)
juustoraastetta
2 kananmunaa
1 prk kermaviiliä

Voitele vuoka ja taputtele taikina vuokaan.
Suikaloi pekoni, hienonna sipuli ja paista muutama minuutti pannulla. Lisää mukaan myös herkkusienet. Mausta oreganolla ja pippurilla ja halutessasi myös suolalla.
Kaada täyte tasaisesti vuokaan ja lisää päälle juustoraastetta.
Sekoita munat ja kermaviili ja lisää seos vuokaan. Tarkista, että seos valuu myös vuoan pohjalle, sillä se on jokseenkin paksua ja voi jäädä pelkästään pinnalle.
Laita piirakka uuniin 180 astetta / 40 min.

Ja tässä lopputulos, näyttää herkulliselta!

huippumallia hakemassa

2009-04-16T22:09:00.011+03:00

Katsoin tänään Suomen Huippumalli haussa 2. kauden ensimmäisen jakson uusintana Neloselta. En yksinkertaisesti tajunnut, että ohjelma alkaa juuri tänä maanantaina, vaikka tiesin, että

A) ensimmäinen jakso näytetään 13.4.2009, koska
B) Nelonen on mainostanut sitä ahkerasti jo kuukausien ajan ja
C) osaan AC/DC:n biisin sanat ulkoa.

Tässä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten muistan päivämäärät hyvin, mutta olen välillä niin pihalla siitä, mitä päivää eletään, joten loppujen lopuksi missaan jotakin.

Ensimmäisen jakson perusteella valitsin jo oman suosikkini, Nannan, joka on myös Nelliinan suosiossa. Tyttö on yksinkertaisesti niin näyttävä ilmestys, ja ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa hyvin aidolta ihmiseltä, joka ei pelkää olla oma itsensä kameran edessä. Hänen tyylinsä oli rento ja omintakeinen, mistä tykkäsin myös. Lisäksi tytön asenne vaikeita asioita kohtaan oli mielestäni kohdallaan - kaikesta (korkkareilla kävelystäkin) selviää, kunhan harjoittelee ahkerasti.

Nannan lisäksi seuraan myös Inkan ja Suvin liikkeitä.

Inka on kaunis ja mielenkiintoisen oloinen tyttö, josta löytyy samalla hieman mystiikkaa. Onkohan se sitten jonkinlaista Lapin mystiikkaa, sillä jos minun olisi tämän kuvan perusteella pitänyt arvata, mistä hän on kotoisin niin olisin jostain syystä arvannut Rovaniemi. Eipä olisi voinut mennä enempää metsään!

Suvilla taas on pituutensa ja kroppansa puolesta loistavat edellytykset mallin uralle, ja tässä kuvassa sen näkee. Stailauskin on erittäin onnistunut. Ensimmäisessä jaksossa hän kuitenkin vaikutti vielä aika ujolta, mutta jos hän saa kerättyä lisää itseluottamusta ja oppii heittäytymään niin tässä on potentiaalia vaikka muille jakaa!

Seuraavaa jaksoa odotellessa.. :)

Kuvat täältä.

ensi kesän kengät?

2009-04-14T21:47:00.006+03:00

Rakkaat luottoballerinani sanoivat sopimuksensa irti viime kesän lopussa, ja nyt olisi aika löytää uusi kenkäpari kesäksi jalkaan. Edelliset kenkäni olivat edulliset ja kestivät hintaansa nähden suhteellisen pitkään, mutta nyt ajattelin satsata laatuun. Lahden Triossa harhaillessani katseeni osui eräisiin Vagabondin ballerinoihin, jotka hurmasivat minut täysin..

Näissä Graziela-kengissä on kaikkea, mitä tulevista ballerinoistani haluan! Ne ovat mustat, nahkaiset, pehmoiset ja löytyy vähän kopisevaa korkoa ja pieni juju. Hintakaan ei ole liian päätä huimaava, ja uskonkin, että kyseiset kaunottaret ovat sijoitus, josta on iloa vielä monelle kesälle.

Perfect.

Kuvat täältä.

Huomenna voisin käydä tsekkaamassa Lappeenrannan Graziela-tarjonnan. Seuraavaksi kuitenkin uppoudun Gossip Girlin maailmaan ja syön muutaman uunituoreen cocktail-piirakan.

viimeinen lomapäivä.

2009-04-13T21:55:00.004+03:00

Päivä sujui suunnitelmien mukaan yleisen rentoutumisen parissa. Nukuin tavastani poiketen aivan järjettömän pitkään, söin mämmiä aamupalaksi, lähdin poikaystäväni kanssa hänen siskonsa luo katsomaan elokuvaa, joka oli ihan järjetön, mutta todella hauska, ja nyt olen jälleen kotona. Huomenna on taas paluu arkeen, mutta juhlapyhien kunniaksi tässä vielä kuva pääsiäiskanastani ja narsissiruukustani.

Loman aikana en ole paljoa jaksanut miettiä pukeutumista, joten vaatteissa mentiin tänäänkin aika peruslinjalla. Talvisin pukeudun enimmäkseen tummiin väreihin, mutta näyttää siltä, että kevät on hieman päässyt vaikuttamaan minuunkin. Täytyy kyllä myöntää etten ole talvipukeutumisessa ihan parhaimmillani, mutta ehkä ilmojen lämmetessä ja auringon näyttäytyessä uskaltaudun käyttämään hieman värikkäämpiä vaatteita. Oranssista on hyvä aloittaa, tässä siis päivän asu:

musta bolero - H&M
oranssi toppi - H&M
mustat farkut - Vero Moda

Kuvan luottofarkkuni ovat palvelleet minua uskollisesti jo parin vuoden ajan. En edes halua ajatella sitä päivää, jolloin ne hajoavat, sillä en varmaan koskaan tule löytämään yhtä hyviä housuja, nyyh.. Nämäkin löysin itseasiassa stylistin avustuksella, Helsingin reissuni aikana Forumin myymälässä oli jonkinlaiset muotipäivät ja ilmainen stylistipalvelu. H&M:n perustoppeja omistan varmaan kymmenen eri väreissä, sillä niissä on mielestäni loistava hinta-laatusuhde.

Nyt on aika ryhtyä valmistautumaan huomiseen koulupäivään. Unirytmini on täysin sekaisin loman jäljiltä, mutta kaipa se tästä tasoittuu... toivottavasti :)

kotona jälleen!

2009-04-12T22:50:00.008+03:00

Olipas kiva viikonloppu!

Lienee helpointa aloittaa lauantaista, jolloin puolen päivän kieppeillä hyppäsin junaan kohti Lahtea. Matka taittui nopeasti musiikkia kuunnellessa ja kirjaa lukiessa, ja pian seisoinkin Sokoksen kulmalla halaamassa siskoani. Long time, no see :)

Kiertelimme pari tuntia keskustan kaupoissa, joista mukaani ei tarttunut mitään (onneksi, olisi tarkoituksena säästää rahaa kesän ulkomaanmatkaa varten..). Saavuttuamme siskoni luo vajosimme sohvan uumeniin ja siitä alkoikin illan telkkari- ja herkuttelumaraton. Olemme pesunkestäviä tv-addikteja ja pitäähän siinä samalla napostella jotain. Huomauttaisin kuitenkin, että noudatimme täysin siskoni vuodenvaihteessa alkanutta karkkilakkoa (ihailen moista itsehillintää). Kampesin itseni hieman myöhemmin pois sohvalta ja pääsin pitkästä aikaa käymään saunassa, hurraa! Rrrrakastan saunomista.

Sokoksen S-marketin laajasta juustovalikoimasta lähti mukaan muutama paketti ja illan edetessä avasimme valkoviinipullon ja julistimme viini-juustoillan alkaneen. Tarjolla oli voileipäkeksejä ja viinirypäleitä sekä juustopuolelta brietä, brandy-pähkinäjuustoa, välimeren goudaa ja sinihomejuustoa. Nam!

Kuva täältä.

Aikaisin sunnuntaiaamuna heräsin salamavaloon, kun siskoni otti minusta kuvan. Ihme aamuvirkku.. ;) Shokkiherätyksen jälkeen söimme aamupalaa ja raidasimme siskoni vaatekaapin, josta mukaani lähti muutama vaatekappale. Pian olikin jo aika suunnata kotia kohti, toivottavasti näemme siskoni kanssa taas pian!

Poikaystäväni haki minut juna-asemalta, ja lähdimme hänen perheensä luo syömään pääsiäisateriaa. En muista milloin olisin edellisen kerran syönyt lammasta, mutta joka tapauksessa se oli todella hyvää! Jälkiruoaksi oli piirakkaa, sekin oikein maukasta vaniljakastikkeen kera. Iltasella suuntasin tyhjään lapsuudenkotiini pariksi tunniksi, porukat palaavat lomareissulta vasta huomenissa. Joka tapauksessa siellä on aina yhtä mukavaa käydä, seuraavan kerran menen sitten kun muutkin ovat kotiutuneet :)

Onneksi huomenna on vielä lomaa, ehtii vielä vähän rentoutumaan ennen paluuta koulun penkille ja ehkä mussuttaa hieman lisää suklaata.

Oikein mukavaa pääsiäistä!

Kuva täältä.

tästä se lähtee..

2009-04-10T21:04:00.002+03:00

Noniin. Oma blogi. Miten tässä näin kävi?

Olen jo monen kuukauden ajan seurannut aktiivisesti useita suomalaisia muotiblogeja ja jäänyt niihin totaalisesti koukkuun. Ihailen bloggareiden tyylejä, kadehdin heidän kirpparilöytöjään (miksen voi koskaan löytää mitään kivaa?) ja inspiroidun heidän luovista tuunauksistaan. Pikkuhiljaa mielessäni alkoi pyöriä ajatus "osaisinkohan minäkin pitää blogia?".

En ole koskaan pitänyt päiväkirjaa kuukautta pidempään, mutta nautin kirjoittamisesta. Lukiossa innostuin kirjoittamaan yhä enemmän, mistä voin kiittää äidinkielenopettajaani, joka kannusti asiassa eteenpäin ja antoi rakentavaa kritiikkiä. Äidinkieli olikin yksi niistä harvoista yo-kirjoitusten aineista, josta uskoin selviäväni kunnialla ilman suurempaa paniikkia. Kirjoituksista on kuitenkin jo pari vuotta, ja yksi blogin aloittamisen syistä onkin saada tyydytettyä kirjoittamisen intoani ja verestää muistojani tekstin tuottamisesta. Jään mielenkiinnolla seuraamaan millaisia sepustuksia saan aikaiseksi... :)

Kokonaiskuva blogini sisällöstä on vielä kovin häilyvä, enkä oikeastaan haluakaan luokitella sitä mihinkään tiettyyn kategoriaan. Sen tiedän, että blogini tulee koostumaan asioista, joita minä pidän mielenkiintoisina tai itselleni tärkeinä. Siksi olenkin iloinen, jos samanhenkiset lukijat löytävät blogini. Mielestäni tässä kaikessa blogipaljoudessa onkin hienointa, että jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Itsekin seuraan useita blogeja, sillä niissä jokaisessa on jotakin, mihin pystyn samaistumaan. Lisäksi ne ovat oivaa ajanvietettä!

Ensimmäinen postaukseni lähenee loppuaan ja jatkan myöhemmin taistelua parantaakseni blogini ulkoasua. Huomenna suuntaan rakkaan isosiskoni luokse Lahteen ja sunnuntaina palaan taas takaisin omaan kotiini.

Oloni on toiveikas: tästä se lähtee.. ;)