muistoja.

Vihdoinkin aatonaatto.

Tavallaan odotan aatonaattoiltaa yhtä paljon kuin jouluaattoa, sillä siihen kiteytyy niin paljon jouluvalmisteluja ja yhdessä tekemistä. Se on myös ainut päivä vuodessa, jolloin oikeasti siivoan mielelläni ja jopa nautin siitä!

Illan viimeiset tunnit ne vasta parhaita ovatkin: silloin joulusiivous on jo tehty ja voi keskittyä rauhassa viimeisten lahjojen paketointiin, pipareiden paistamiseen ja muihin joululeivonnaisiin. Kinkku on ollut sulamassa koko päivän ja uuniluukun avautuessa alkaa pieni jännitys nostamaan päätään. Porsaan laittaminen paistumaan on päivän viimeisiä askareita, ja silloin tajuan, ettei herääminen kinkuntuoksuiseen jouluaattoaamuun ole enää kaukana.

Olen vetäytynyt maalle viettämään joulua perheen kanssa, ja mukavaa, että siskonikin pystyi tulemaan toiselta paikkakunnalta. Illan ohjelmassa on kuusen tuominen sisään, joulukakkujen ja laatikoiden valmistaminen sekä talon koristelua. Toivottavasti kaupoissa on vielä piparkakkutaikinaa jäljellä, että voimme vielä siskoni kanssa täydentää joulun piparivarastoja.

Olen viettänyt suurimman osan jouluista lapsuudenkodissani, ja imuroidessani olohuonetta mieleeni pulpahti useita ihania joulumuistoja. Nostalgisia tunteita nostatti pintaan myös rakkaalta ystävältäni Emmalta saatu haaste.

1. Missä ja koska synnyit?
Lappeenrannassa 8. tammikuuta 1989.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Rakas siskoni on minua 6,5 vuotta vanhempi.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Olin päiväkodissa, se oli hauska paikka.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Jos kenkälaatikosta tehty akvaario pahvikaloineen lasketaan, niin oli! Minulle kehittyi vauvana helposti allergioita, joten olisi ollut turhan riskialtista hankkia lemmikkieläin. Nykypäivänä en ole enää oikeastaan millekään allerginen, joten pystyisin halutessani hankkimaan lemmikin. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Muistan, yksikin kesäinen päivä on jäänyt mieleeni kun sain hirveän raivarin siitä, etten saanut istua edessä siskoni sijaan. Voi hyvänen aika..

6. Oliko sinulla mielilelua?
Pienenä tykkäsin kovasti barbeista, mutta rakkaimpia olivat ehdottomasti unileluni Aino, Nallukka ja Pupukka.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Englanninopettaja tai muotisuunnittelija.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Luultavasti jotain siltä väliltä. En jäänyt seinäruusuksi, vaikka olin mielestäni kuitenkin aika kiltti ja rauhallinen lapsi enkä erityisen huomionhakuinen. Yleensä joukosta löytyi aina joku äänekkäämpi.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Kyllä se kotiavain kaulassa roikkui silloin, kun asuin vuoden ajan kerrostalolähiössä ja leikin ystävieni kanssa pihalla. Maalla menin aina koulun jälkeen joko tätini luo ja vähän vanhempana yksin kotiin, jolloin osasin jo säilyttää avainta repussa.

10. Nukuitko valot päällä?
Pienenä pelkäsin pimeää ja nukuin aina ovi raollaan, jotta käytävästä pilkahtelisi hieman valoa. Nykyisin en enää saa unta, jos huoneessa ei ole täysin pimeää.

11. Lempilastenohjelmasi?
Muumit, Prätkähiiret, Tao Tao ja Alfred J. Kwak.

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
Hämärästi, ruoka oli hyvää ja askartelimme pahvisen apinan liikkuvilla raajoilla.

13. Keräilitkö jotain?
Jossain vaiheessa kaikkea Spice Girlseihin liittyvää ja kuulapyssyn kuulia. Ei tosiaan mitään maailmaa järisyttävää.

14. Mikä oli lempiaineesti alaluokilla?
Englanti ja käsityöt.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Minua ei ole koskaan kiusattu, mutta joskus olen ollut hieman kylmä muutamille. Olen nähnyt todella ilkeää käytöstä lapsilta ja nuorilta enkä ole sellaiseen mennyt mukaan, mutta kyllä pienemmänkin mittakaavan jutut näin jälkeenpäin harmittavat.

16. Mitä harrastit?
Alkuun balettia, sen jälkeen kansantanssia (mitä harrastan yhä) ja jossain välissä olen kokeillut myös mm. kokkikerhoa ja partiota.

17. Ystäväsi?
Parhaita. Läheisimpiin ystäviini olen tutustunut yläasteella ja harrastukseni kautta, mutta on muutama ollut menossa mukana jo tarhasta saakka.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Niitä on niin monia, ala-asteella oli todella hauskaa! Kaikki näytelmät joulu- ja kevätjuhlia varten olivat minusta mukavia. Kuudennella luokalla kirjoitinkin itse näytelmän koulun joulujuhlaan ja oli kieltämättä hienoa, kun se esitettiin.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Ystävällinen vanhempi rouva, joka osasi pitää tiukkaa kuria. Näin hänet muutama vuosi sitten ja olin todella otettu, että hän vielä tunnisti minut kaikkien vuosien jälkeen.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Sopivan tiukka.

21. Miten perheesi lomaili?
Kävimme kerran etelässä, mutta muina kertoina lomamme suuntautuivat Lappiin.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Kana ja riisi.

23. Tupakoitiinko teillä sisätiloissa?
Meillä ei tupakoida.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Pimeää ja hämähäkkejä.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Ei, mutta toivottavasti tulevaisuudessa.

the K.E.N.K.Ä. 2010.

Muutamia päiviä sitten sain Andiamo Clubin jäsenenä sähköpostin, jossa esiteltiin tuoreen The K.E.N.K.Ä. 2010-voittajan, Emmi Malmströmin, mallisto. Tykkäsin jo edellisen voittajan Andiamo by Sonja-mallistosta (enkä pelkästään siksi, että suunnittelija on kaimani), mutta tässä mallistossa on jotain vielä erityisempää, mikä vetoaa minuun äärimmäisen voimakkaasti. Onkos tämä nyt sitä rakkautta ensisilmäyksellä?

Ehdoton suosikkiparini on New York, näistä tulee ihan mieleen italialaiset gansterimafiosot. Tuo vetoketju on ihana, ja mikäpä olisikaan tyylikkäämpää kuin klassinen mustan ja valkoisen yhdistelmä?

Hyvänä kakkosena tulee Tokyo. Olen hullaantunut kaikkiin violetin sävyihin syksyn aikana, ja näköjään jatkan samalla luumuisella linjalla myös ensi keväänä. Lisäksi T-strapilla varustetut kengät ovat aina miellyttäneet minua. Tässäkin mallissa on ihana yksityiskohta!

Andiamo by Emmi saapuu myyntiin Andiamoihin ensi vuoden maaliskuussa. Hitusen hintavia nuo kengät kyllä ovat, mutta elättelen toivoa siitä, että opiskelijabudjetista löytyisi hieman varaa jompaankumpaan pariin..

Kuvat: Andiamo

linnan juhlat 2009.

Ah. Linnan juhlat, tuo Suomen jokavuotinen glamourin keskittymä. Vaikka itse vastaanotto onkin suurimmaksi osaksi äärimmäisen tylsää katsottavaa, ei sitä voi kuitenkaan jättää väliin. Iltapukuja rakastavana ihmisenä kerronkin teille nyt omat suosikkini Linnan juhlista.

Tänä vuonna Presidentinlinnassa nähtiin erityisen hyvin pukeutuneita ihmisiä, eikä mieleeni jäänyt yhtään kammotusta. Minusta on muutenkin kivempaa muistella juhlien kauneimpia luomuksia kuin niitä, jotka aiheuttavat väristyksiä - enkä nyt tarkoita hyvällä tavalla.

Suosikeikseni nousivat tällä kertaa Heta Hyttinen henkeäsalpaavan kauniissa merenneitopuvussaan, klassisella linjalla pysyttelevä Maria Guzenina-Richardson ja persoonallisen tyylikäs Paula Vesala. Hetan kävellessä kättelyvuoroon poikaystäväni voi todistaa minun huokailleen ihailevasti katse ruutuun nauliutuneena. Upea puku!

Maria puolestaan toi juhlaan kansainvälistä glamouria Dries Van Notenin iltapuvussa ja Christian Louboutinin korkkareissa. Tässä jälleen todistetaan, että juhlalookin voi saavuttaa ihan perusmustalla iltapuvullakin ilman ylimääräisiä härpäkkeitä. Paulassa taas oli hienoa se, että hän säilytti iltapuvussa persoonallisuutensa ja tuki näyttävästi suomalaisia suunnittelijoita. Upealla kuosilla varustettu puku on Tiia Vanhatapion käsialaa ja jalassa Paulalla on Minna Parikat.

Linnan jokavuotiset juhlijat Leena Harkimo, Marja Tiura ja Satu Taiveaho onnistuivat jälleen. Leena ei varmaan edes pysty pukeutumaan huonosti - hänestä tulee hieman mieleen Nicole Kidman. Satu näyttää vuodesta toiseen yhtä suloiselta ja oli tällä kertaa hienoa nähdä hänen päällään punaista. Pidän puvun jujusta, mutta voisin kuvitella, että se jakaa mielipiteitä. Rakastan noita korviksia, ja siskoni luultavasti niiden kimallusta!

Marja Tiura on aikaisempina vuosina ollut yksi Linnan juhlien näyttävimpiä vieraita shokkiväreineen ja led-valoineen, joten yllätyin hieman mustasta puvusta. Puku ei kuitenkaan ole tylsä, sillä se on asustettu jättiläismäisellä pallokorulla ja hansikkailla. Marjan on vaikea mennä metsään vahvan tyylitajunsa kanssa ja kaiken lisäksi hänellä on hiustyyli, johon sopivat kaikki värit. Tänäkin vuonna Marja kääntyi luottosuunnittelijansa Ritva-Liisa Pohjalaisen puoleen.


Minna Haapkylä tietää, miten pukeudutaan punaiselle matolle. Näyttävä kaulakoru yhdistettynä keveään Jasmin Santasen iltapukuun luo sopivan kontrastin kauniiseen kokonaisuuteen. Ihana.


Vuoden pakolaisnainen Fatbardhe Hetemaj pukeutui kauden trendiväriin ja näytti yksinkertaisen kauniilta. Puvun muoto on kaunis, joskin yksinkertainen, mutta värinsä takia se ei jää liian pliisuksi. Lisäksi Fatbardhe oli koristellut kampaustaan ja kasvojaan pienillä koristejalokivillä.

Tässä olivat suurimmat suosikkini. Linnaan saapui myös monia muita kaunottaria, kuten Hanna-Maria Seppälä ja Maria Sid, mutta minusta he ottivat ehkä turhan paljon varman päälle. Silloinhan epäonnistumisen vaaraa ei ole, mutta minusta tämän kaliiberin juhlapukeutumisessa pitää ottaa pieniä riskejä.

Odottakaahan vain, kunhan Jenkeissä alkaa palkintogaalakausi - silloin päästään pukeutumisen ruotimisessa aivan uudelle tasolle!

P.S. Haluaisin kovasti tehdä postauksen Italian matkastani, mutta kaikki kuvat ovat tällä hetkellä matkan emännällä ja matkakumppanillani. En ole vielä ehtinyt kysellä niiden perään, mutta josko jompikumpi lukisi tätä ja pystyisi ne minulle lähettämään? En myöskään pysty vielä kuvaamaan ostoksiani Italiasta, sillä kamerani on täysin rikki. Heittelen sitä täällä seinään ja toivon joka kerralla, että se rupeaisi taas toimimaan (se näet auttoi reistailuun viime kerralla).

Kuvat täältä ja täältä.

yllätin itseni.

Tein äsken jotain uskomatonta. Tein hankinnan, ja kyseessä on aivan erityinen tuote. En lähes koskaan toimi näin impulsiivisesti ostosasioissa - varsinkaan silloin, kun kyseinen tuote ei ole siitä halvimmasta päästä. Silti, erikoistarjouksen lisäksi perustelen hankintaani sillä, että ansaitsen sen. Se on palkinto siitä, että olen tänä vuonna saavuttanut hienoja asioita harrastukseni parissa. Siitä, että jaksoin käydä kesällä sisukkaasti vaikeassa työssä. Siitä, että olen kaiken kiireen keskellä jaksanut panostaa kouluun ja saanut myös hyviä tuloksia. Käytännöllisesti ajatellen se on myös sijoitus, sillä laatuun kannattaa aina panostaa.

Tartuin hetkeen, ja niinpä luokseni matkustaa piakkoin GHD:n suoristusrauta.


Sain suoristusraudan suhteellisen edulliseen hintaan, ja pakettiin sisältyy myös hiuksia lämmöltä suojaava suihke. Postikuluineen paketti kustansi n. 100 euroa, joka on naurettavan halpa hinta verrattuna Suomessa myytäviin rautoihin. Lisäksi se, että pystyin ostamaan tämän tutusta nettikaupasta oli minulle tärkeää.

Nyt ei sitten muuta kuin odottamaan postimiestä!

P.S. Lauran ja Sallan blogeissa on käynnissä arvonnat!

valoa pimeyteen.

Joulun odotukseni on nyt virallisesti alkanut. Mikään ei luo joulutunnelmaa kuin kynttilän lepattava liekki tai oma "joulukuuseni".

Joulukalentereista puhuminen innoitti minut etsimään joulukoristelaatikkoni ja kaivamaan jouluvalot esille. Koristelin niillä askeettisen pajukuuseni, ja se toimiikin oikean kuusen korvikkeena siihen saakka, kunnes siirryn joulun viettoon maalle. Vihreää mariskoolia somistin Hemtexin kukkaköynnöksellä ja asetin sen samaisen firman tabletin päälle.

Jäljellä on enää jouluvalojen laittaminen keittiöön ja olohuoneen ikkunan koristeleminen joulupalloilla. Häpeäkseni tunnustan, että jouluverhot ovat roikkuneet keittiössäni koko vuoden, mutta säästynpähän ainakin suurelta silitysrumbalta.


Ihanaa, miten näinkin pienet asiat voivat saada arjen ja tenttien alle musertuneen opiskelijan piristymään ja rentoutumaan. Ehkä ne muistuttavat siitä, että kaiken kiireen keskellä on osattava ottaa myös hetki itselleen ja hengähtää.

jo joulukuu!

Blogihiljaisuuteni on jatkunut jo aivan liian pitkään ja tänään oli juuri sopiva mielentila aloittaa kirjoittaminen uudelleen. Syitä taukoon on monia, kuten kaiken vapaa-aikani syöneet joululahjaneulomiset, rakas harrastukseni, poikaystävä, koulu sekä matka Italiaan hyvän ystäväni luo.

Ehdinpä myös jossain välissä neuloa itselleni jotain kovin hienoa - en ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa enkä voi vieläkään uskoa sitä omien käsieni luomukseksi. Tästä se lähtee! Inspiraation ollessa huipussaan aika kirjoittamiseen loisti poissaolollaan ja nyt aionkin toteuttaa kaikki mielessäni pyörineet juttuideat.

Aika on kulunut tänä syksynä todella nopeasti. Tänään heräsin todellisuuteen ja tajusin yhtäkkiä eläväni jo joulukuun ensimmäistä päivää, eikä minulla ole edes joulukalenteria. Minulla, kaikkien aikojen jouluihmisellä! Onneksi sellaisen ehtii vielä hankkia, ja sillä välin tyydyn avaamaan luukkuja pelkästään Cosmopolitanin joulukalenterista.

Edit: Löytyi myös toinen äärimmäisen suloinen joulukalenteri, käykäähän katsastamassa!