keskiviikko 30. syyskuuta 2009

kauluri.

Syksyn viimoista ja ison auditorion ylitehokkaasta ilmastoinnista selviää vaalean beigen kaulurin voimalla. Jo joskus viime kevään aikana valmistunut putkikauluri on virkattu Novitan Rose-mohairlangasta oman ohjeen mukaan.


Olen oikea mukavuudenhaluinen vilukissa, joten tämä on tällä hetkellä parasta, mitä tiedän.

tiistai 29. syyskuuta 2009

fashion by night.

Lappeenrannassa järjestetään muistaakseni jo kolmatta kertaa Fashion by Night-tapahtuma LAKES ry:n toimesta. Ajankohtana on perjantai 2.10. klo 16-23 ja ideana on, että keskustan kaupat ovat auki normaalia pidempään ja pursuavat erikoistarjouksia, arvontoja, tuote-esittelyjä ja muita kivoja juttuja. Lisäksi kävelykatu Oleksille pystytetään iso valkokangas, johon heijastetaan Kaupungintalon Lappeenranta-salissa järjestettävä muotinäytös. Anna Puu on myös Oleksilla jakamassa nimmareita. Lukaiskaapa täältä lisää.

Olen käynyt jokaisen Fashion by Nightin aikana pyörimässä keskustan liikkeissä ja esimerkiksi viime vuonna Spiraalin -20% kaikista kengistä sai minut ostamaan suuresti rakastetut talvinilkkurini, jotka olivatkin sitten jalassa koko viime talven ajan syrjäyttäen kaikki muut kenkäni. Noh, jatkuva käyttö näkyy nyt kenkieni röyhkeässä kunnossa, mutta onneksi suutarit on keksitty.


On hienoa, että useat liikkeet ovat lähteneet tapahtumaan mukaan ja panostavat siihen, esim. Marimekossa on aina hyviä tarjouksia ja Vero Modassa oli jonain vuonna DJ soittamassa musiikkia. On kuitenkin ikävää, että joidenkin kauppojen osallistuminen on ollut luokkaa "-5% viime vuoden malliston parittomista sukista". Eikö tarjouksia kannattaisi kohdistaa hieman parempiin tuotteisiin ja hyötyä siitä, että tapahtuman aikana on paljon ostovoimaa liikkeellä? Jujuna kuitenkin on houkutella asiakkaat juuri omaan liikkeeseen ja minä ainakin jätän väliin kaikki tuollaiset, sillä illan aikana on paljon muutakin nähtävää.

Uskon siihen, että tapahtuma on kehittynyt viime kerrasta ja mainoksen perusteella nähtävää on paljon. Saa nähdä mitä kaikkea kivaa mukaani tuolloin lähteekään...

maanantai 28. syyskuuta 2009

yökyöpeli kuittaa rästejä.

Hei taas pitkästä aikaa!

Oikein ärsyttää, kun ei meinaa löytyä aikaa kaikkien koulukiireiden ja muiden menojen takia bloggaamiseen. Yritän ryhdistäytyä, ja höpiseminen mukavasta viikonlopusta sunnuntain asukuvilla höystettynä on hyvä tapa aloittaa.

Viikonloppuni oli oikein antoisa ja vietin aikani pääasiassa poikaystäväni seurassa. Perjantaina katsoimme poikaystäväni ja hänen siskonsa kanssa elokuvan In Bruges, joka osoittautui helmeksi. Yllätyimme kaikki iloisesti, sillä nykyisin on vaikeaa löytää kaiken elokuvahötön seasta hyviä leffoja. Paljon plussaa juonesta, oudosta huumorista ja Colin Farrellin ihanasta irkkuaksentista, mutta pieni miinus siitä, että ahdistuin liiallisesta ammuskelusta ja veriroiskeista.


Loppuillasta suuntasimme poikaystäväni kanssa yliopistolle Tutkijoiden Yöhön. Yliopiston sokkeloinen rakennuskompleksi oli täynnä erilaisia pisteitä, joissa jokainen ala esitteli jotakin. Esimerkiksi konetekniikan puolella oli laserlabyrintti, tietotekniikka tarjosi Rock Bandia ja robotteja ja tuotantotalous mehudrinkkejä ja muuta mukavaa. Illan pääesiintyjänä oli Haloo Helsinki, jota seurasimme muutaman kappaleen verran ennen lähtöä.

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja hyvin järjestetty. En ollut aiemmin käynyt Tutkijoiden Yössä, joten yllätyin hitusen tapahtuman lapsipainotteisuudesta. Tarjontaa oli kuitenkin kaikille ikää katsomatta, ja itsekin löysin poikaystäväni vihjeen perusteella Enkelit ja demonit-aiheiselle luennolle, jossa Dan Brownin kirjaa käsiteltiin tieteellisestä näkökulmasta. Tykkäsin!


Lauantai meni aika pitkälle rentoutuessa ja neuloessa erään yhteisen ystävämme luona. Pojat pelasivat Xboxia ja minä keskityin olennaiseen, eli seuraavan joululahjan valmistumiseen. Harmittaa muuten, kun kaikesta tuotteliaisuudestani huolimatta en voi esitellä valmiita käsitöitä täällä, sillä ne menevät joululahjoiksi ihmisille, jotka saattavat lukea tätä blogia..

Sunnuntaina suuntasimme poikaystäväni kanssa hänen isovanhempiensa luo vierailulle. Kävimme ulkona syömässä ja muutenkin reissu oli oikein mukava. Kotiin ajaessa oli lievä ähky, mutta minkäs sille mahtaa, jos on niin hyvää ruokaa, että kontrolli pettää?

Päivän vaatetus oli aika normaali:


paita - H&M
housut - Vero Moda
huivi - lainassa äidiltä
laukku - Lindex
rannekoru - lahja poikaystävältä
helmikorvikset - KappAhl


Nyt on ehdottomasti aika mennä nukkumaan, sillä kello on tällä hetkellä niin paljon, etten edes kehtaa sanoa. Aamulla pitäisi kuitenkin jaksaa raahautua logistiikan tunneille yhdeksältä.. Hrr, ajatuskin karmaisee. Öitä siis!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

rentoutumista.

Tanssiryhmälläni oli tänään keikka, joka meni oikein hyvin. Kyseisen esityksen puvustus ja kampaukset henkivät 40-lukua, joten oli mukavaa saada pitkästä aikaa vanhan ajan valkkikampaus päähän normaalien ranskalaisten lettien sijaan.

Esiintymisen jälkeen tulin kotiin, söin ison annoksen pinaattikeittoa ruisleivän kera ja istuin sohvalle. Silloin päätin, että minun sunnuntaini olisi tästä hetkestä eteenpäin täyttä rentoutumista, vaikka ruotsin verkkokurssi painaakin hieman päälle.

Sarjassamme laiskat sunnuntait:

1. Neulomista. Päätin tosiaan aloittaa joululahjojen valmistamisen ajoissa. Siskoni on saanut tuntea nahoissaan sen, miten joululahjaksi luvattujen villasukkien valmistuminen kestää seuraavan vuoden syyskuuhun, mutta vannon, ettei näin tule enää tapahtumaan. Onneksi minulla on harvinaisen kärsivällinen sisko!

Ensimmäinen joululahja on jo viimeistelyä vaille valmis, minkä jälkeen pistetään uusi lahja puikoille. Tällä hetkellä yritän kuitenkin saada jo yhden aiemmin aloitetun projektin loppuun, eli omat villasukkani. Nämä ovat seisoneet hyllyllä reilun kuukauden, mutta hyvässä lykyssä ne ovat jo huomenna valmiit.

2. Riikunoita. Neulomisen ohessa on mukavaa syödä herkullisia miniluumuja. Voisin syödä näitä koko ajan, mutta jotain itsehillintää on oltava. Äiti kävi tuomassa nämä perjantaina ja lisää on luultavasti tulossa, sillä maalla lapsuudenkotini pihalla olevat puut ovat riikunoita pullollaan.


3. Viiniä. Pieni lasillinen makeaa päärynäviiniä tekee illasta hieman erityisemmän. Lieneekö kamera muuten hieman rikki? Lopputulokseen 'kyllä' ei ole liian vaikeaa päästä, kun vertaa noita kahta peräkkäistä otosta keskenään.


4. Vaahtokylpy. On onni omistaa kylpyamme, sillä mikään ei ole niin rentouttavaa kuin kuuma kylpy. Kylpyvaahtona toimii Oriflamen Bath Foam with moisturising Coconut and Ricemilk. 400 ml:n pullo vetelee jo viimeisiään, joten pitäisi ruveta pikkuhiljaa hankkimaan uutta tilalle. Oriflamen Nature-sarjan suihkusaippuat ja kylpyvaahdot ovat kyllä ihania, suosittelen lämpimästi kaikille.


Kylvyssä on mukavaa lukea kaikessa rauhassa lehtiä, joten uusimmat Trendi ja Cosmo pääsivät uudelle lukukierrokselle. Minun pitäisi muutenkin lukea enemmän tilaamiani lehtiä, sillä välillä minulla on paha tapa selata lehti nopeasti läpi ja katsoa pelkästään kuvia. Onneksi molemmista lehdistä löytyy myös hyviä ja mielenkiintoisia juttuja, joita lukee oikein mielellään ajan kanssa.

Nyt vielä vähäksi aikaa neulomaan, sitten unten maille, että jaksaa taas huomenna palata arkeen.

lauantai 12. syyskuuta 2009

mallikasta.

Huoh, tulipas huono otsikko.

Näin yön tunteina, jolloin minun pitäisi väsymyksestä päätellen olla jo nukkumassa, ajattelin päättää muutaman päivän blogihiljaisuuden ja kertoa pienen ilouutisen - joskin aivan järjettömän myöhässä.

Kerrankin Lappeenrantaa tehdään edes hieman tutummaksi, sillä torstaina 3. syyskuuta järjestetyn Specsaversin Spectacle Wearer of the Year 2009-mallikilpailun Suomen osakilpailun voitti lappeenrantalainen opiskelija Elina Haiko. Alunperin Savonlinnasta kotoisin oleva Haiko muutti elokuun lopulla Lappeenrantaan, koska hän aloitti sosiaalialan opinnot Saimaan ammattikorkeakoulussa. Mikä loistava ajoitus muuttaa lehmusten kaupunkiin!


Elinan tyyli on mielestäni erittäin särmikäs ja kansainvälinen, joten ei mikään ihme, että hän voitti osakilpailun. Palkinnoksi Suomen sähäkin silmälasimalli sai kuvaukset Specsaversin kanssa ja mikä hienointa, matkan Lontoossa lokakuussa järjestettävään kansainväliseen Spectacle Wearer of the Year 2009 -finaaliin, jonka pääpalkintona on vuoden mallisopimus lontoolaisen Premier Model Managementin kanssa. Lisäksi koko kärkikolmikko sai lahjakortit Specsaversille ja yhteistyökumppaneiden (Vero Moda, Max Factor, Tigi) goodie bagit.

Isot onnittelut Elinalle voitosta, sekä onnea ja menestystä Lontooseen!

P.S. Aileenin Amore Vintage-blogissa on meneillään GIVEAWAY-arvonta. Hän tekee aivan mielettömän kauniita koruja ja arpoo niitä tällä kertaa lukijoilleen! Pitäkää kiirettä, jos haluatte osallistua, sillä arvonta päättyy huomenna 13.9. keskiyöllä!

Kuva täältä, lähteet täällä ja täällä.

tiistai 8. syyskuuta 2009

rachel bilson.

Heinäkuussa alkaneet lempparijulkkisteni tyyliesitelmät jatkuvat.. Tällä kertaa vuorossa on neitokainen, johon tutustuin ensimmäistä kertaa Summer Robertsina television O.C.-sarjassa. On vaikeaa olla kadehtimatta noita ihanan paksuja ja tummia hiuksia. Hän on mielestäni suloinen, kaunis, tyylitietoinen ja kaiken lisäksi tällä hetkellä kihloissa yhden unelmieni miehen kanssa. Kyseessä ei voi olla kukaan muu kuin..

RACHEL BILSON


Rachel Sarah Bilson syntyi filmiteollisuusperheeseen Los Angelesissa elokuussa vuonna 1981. Kirjoittaja/tuottaja/ohjaaja-isänsä kautta Rachel lähti hakemaan ammattinäyttelijän uraa, mutta keskittyi alussa pitkälti mainoksiin. TV-debyytti tapahtui vuonna 2003 pienien roolien kautta mm. Buffy Vampyyrintappaja-sarjassa, ja samana vuonna syksyllä supersuosittu nuorten sarja O.C. näki päivänvalon.

O.C:n huikean suosion ansiosta Rachelin nimi oli kaikkien huulilla, ja myöskin seurustelusuhde sarjan kollega Adam Brodyn kanssa toi lisää palstatilaa. Lempi kuitenkin loppui kolmen vuoden jälkeen jouluna 2006 ja O.C. seuraavana vuonna.


Hittisarjan peruuttamisen jälkeen Rachelilla on pidellyt hieman hiljaista, sillä O.C:n jälkeen hän on tehnyt vain muutamia elokuvia. Hänen ensimmäinen elokuvansa, The Last Kiss, tuli ensi-iltaan vuonna 2006, jonka jälkeen hän teki Jumper-elokuvan yhdessä nykyisen kihlattunsa Hayden Christensenin kanssa. Pari pääsi työskentelemään jälleen yhdessä lähikuukausina ensi-iltaan tulevan New York, I Love You-elokuvan parissa. Oi, en malta odottaa sitä elokuvaa, siinä on niin monta lempinäyttelijääni!


Mediassa Rachel tunnetaan mielettömän hyvästä tyylitajustaan, ja neiti kutsuukin itseään "muotiaddiktiksi". Rachelia näkyy muihin tähtösiin verrattuna harvemmin punaisella matolla, mutta erityishuomiota ja -kiitosta saakin naisen arkipukeutuminen. Kuvia katsellessa huomaa, että hänellä on taito piristää asukokonaisuuksia erilaisilla asusteilla. Hän omistaa paljon aurinkolaseja ja huiveja, mutta havaintojen mukaan nainen on myös laukkufriikki.

Ylläolevista kuvista näkee Rachelin tyylin monipuolisuuden, minkä ansiosta hän pystyy pitämään sekä hillittyä että tyttömäistä asukokonaisuutta. Hän on itse kuvaillut tyyliään vintage-tyyppiseksi, jonka mukaan hän yhdistelee vintagea ja huippukalliita merkkejä keskenään, mm. yllä vasemmalla olalla keikkuu Miu Miun laukku.


Ylhäällä vasemmalla oleva kuva on otettu Jumperin Italian ensi-illasta Roomasta. Kontrastina vieressä on Rachelin arkipukeutumista Los Angelesista, missä hän pitää rentoja ja huolettomia, mutta kauniita ja persoonallisia vaatteita. Olalla on jälleen Miu Miuta ja silmillä kestosuosikit, eli Ray Banin Wayfarerit.

Rachel ei ole valmis tinkimään mukavuudesta töissäkään, mutta osaa pienillä asioilla tuoda lisää asennetta pukeutumiseen. Roomassa käytetyt räätälöity nahkatakki, Matthew Williamsonin huivi ja Christian Louboutinin niittinilkkurit sopivat Rachelin kalifornialaiseen tyyliin, mutta ovat juuri sopivan näyttävät elokuvan ensi-iltaan.


Rachelilla on useita suosikkeja muotitalojen ja -suunnittelijoiden joukosta. Tähän joukkoon lukeutuvat Stella McCartney, Zac Posen, Brian Reyes (vas.), Brian Atwood (kesk.), Chanel, Miu Miu ja Christian Louboutin. Hän istuukin usein muotinäytösten eturivissä, mistä todisteena on kuva Max Azrian muotinäytöksestä, johon Rachel osallistui suunnittelijan keveä toispuoleinen luomus päällään (oik.). Rachel muuten käyttää sukkahousuja asukokonaisuuksissa oikein kiitettävästi - eräs kuva hänestä sai minut ostamaan viinipunaiset sukkikset.

Yllä olevista kuvista näkee, että Rachel rakastaa värejä, mutta harvoin valitsee mitään turhan räikeää iltapukeutumiseen. Punaisella matolla hänen päällään nähdään usein hillittyjä värejä, kuten vihreää, harmaata, mustaa ja valkoista. Onneksi Rachelilta löytyy kuitenkin itseluottamusta ottaa välillä myös muotiriskejä, kuten alla olevassa 3.1 Philip Limin shortsipuvussa. Näyttävä metallinen asu sopii loistavasti rennompiin iltajuhliin ja kokonaisuutta täydentävät Longchampin laukku ja luotettavat Louboutinit.


Elle-lehden juhlissa Rachel yhdisti mustan Expressin bleiserin kuviolliseen minimekkoon. Lyhyenä ihmisenä Rachel tietää, että korkokengät ja polven yläpuolelle päättyvä helma pidentävät kummasti - nainen on 157 cm pitkä, eli vain 4 cm minusta lyhyempi.

Alla olevat kuvat esittelevät myös Rachelin juhlavampaa pukeutumista. Paljeteilla ja röyhelöillä koristellun harmaan luomuksen hän valitsi The Last Kiss-elokuvan Los Angelesin ensi-iltaan. Keskellä olevan Chanel-mekon Rachel puki muotimerkin uuden liikkeen avajaisiin, ja erikoisuutena onkin, että mekko on itseasiassa väärinpäin. Oikealla vihreässä Randolph Duken mekossa Rachel otti osaa Cinema Against AIDS-hyväntekeväisyysgaalaan Dubaissa. Kaikkia näitä asukokonaisuuksia yhdistää onnistunut stailaus, hyvä maku ja eleganssi.


Hienoa Rachelissa on se, että häneen on helppo samaistua. Hän näyttää kiltiltä naapurintytöltä, jolla on mieletön tyylitaju ja jonka tyyliä on myös yllättävän vaivatonta kopioida. On muuten jännää, miten valitsenkin tyyli-ikoneikseni juuri lyhyitä näyttelijöitä, mutta ehkä se johtuu siitä, että samankaltaiset vaatteet sopivat myös minulle pituuteni ansiosta. Pituus onkin asia, josta melkein tein itselleni ongelman nuorempana, sillä kaikki muut perheessäni ovat yli 170 cm pitkiä, mutta jossain vaiheessa tajusin, että

a) minusta ei tule koskaan mallia, joten en tarvitse pituutta
b) minä en ole maailman ainut 161 cm pitkä tyttö
c) en ole korkokengissäkään suurinta osaa pojista pidempi ja
d) minä olen ihan hyvä tällaisena.

"I see myself as a short little person who looks very young," says the actress, 25. "I don't pay much attention to physical stuff; it's about the whole picture and just being comfortable with who you are."
~ Rachel Bilson, www.people.com

Äärimmäisen hyvä pointti. Rachelilla on itseluottamusta ja hän hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Tämän lisäksi hän kieltäytyy elokuvien alastonkohtauksista vedoten jokaisen päätäntävaltaan omasta vartalostaan, jonka ei tarvitse tai pidäkään olla kaikkien nähtävillä. Tyylitajun lisäksi Rachelissa onkin parasta se, että hän on nuorille hyvä roolimalli.

Kuvat täältä.

yöpäivitys!

Ihan vain tiedoksi rakkaalle siskolleni, että hänen viime joulun joululahjansa on vihdoinkin valmistunut. Keskellä yötä. Better late than never, huh?


Aamulla kouluun, joten hyvää yötä kaikille!

maanantai 7. syyskuuta 2009

kantarellipasta.

Jälleen kerran lukijani pääsevät iloitsemaan kanssani onnistumisistani keittiössä! Hommahan meinaa karata ihan lapasesta, sillä kaikki ruoat, jotka olen lyhyen ajan sisällä tehnyt, ovat onnistuneet mutkattomasti. Pakko kai se on uskoa, että minäkin osaan kokata. Jee! Kyseessä oli kyllä taas kasvisruoka, mutta ei mietitä sitä nyt.

Tällä kertaa tein kantarellipastaa, eli tagliatellea ja sienikastiketta. Torimyynnissä en taaskaan pystynyt vastustamaan kiusausta, joten mukaani lähti litra ihanan keltaisia kantarelleja. Sain ystäviltäni niin hyvän ohjeen kantarellikastikkeen tekemiseen, että olihan sitä pakko kokeilla. Olen loppukesän ja tämän alkusyksyn mittaan inspiroitunut keittiössä huimasti metsän antimista ja sitä tulee melkein surulliseksi, kun tietää, että kohta ei enää saa sieniä tai pääse marjastamaan.

KANTARELLIPASTA

Ohje ei ole mitenkään vaikeaselkoinen, eikä tarvikelistakaan ole turhan pitkä. Ruoasta varmaan riittäisi kahdelle, mutta tänään olin niin nälkäinen, että huomiselle jäi vain vaivainen neljäsosa. Tarvitaan siis:

reilu ½ litraa kantarelleja
½ isosta sipulista
2 dl (1 prk) ruokakermaa
1 rkl pippurisekoitusta
suolaa
öljyä tai voita pannulle

Aluksi kannattaa ruveta puhdistamaan sieniä ja siinä noin puolivälin kohdalla laittaa vesi kiehumaan pastaa varten. Omat sieneni olivat suhteellisen puhtaita, joten puhdistamiseen ei mennyt kauaa. Sillä aikaa, kun valutin sienistä ylimääräiset vedet pois siivilässä, viipaloin isosta sipulista puolet ja heitin pannulle.


Sen jälkeen paloittelin kantarellit sopivan pieniksi palasiksi sipulin kaveriksi. Samaan aikaan minulla oli pastat kiehumassa - laitoin tällä kertaa tulemaan neljä kerää tagliatellea, joista yksi sitten jäi huomista varten.


Kun sipulit on kuullotettu ja sienet kypsennetty on aika heittää sekaan ruokakerma ja mausteet. Harjoittelen ahkerasti maustamista "fiilispohjalta", ja ainakin tällä kertaa se onnistui suhteellisen hyvin! Pippuri onkin tässä se isoin juttu, en usko, että suolalla on niin paljon merkitystä. Kastiketta voi halutessaan suurustaa hieman jauhon avulla.


Lopputulos oli makuhermoja hivelevä. Tykkään sienistä ihan mielettömästi ja tämä ruoka oli kyllä niin hyvää, että teen sitä varmasti toistekin - heti kun saan lisää kantarelleja.


Nam!

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

sunnuntain top 5.

  1. Kantarellipasta, josta lisää huomenna.
  2. Alla pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö tukkoisuudesta huolimatta.
  3. Kuuma mustaviinimarjamehu.
  4. Pretty Woman-elokuva.
  5. Ensimmäisen joululahjan neulominen.


Laiskat sunnuntait on parhaita, huomenna taas kouluun.

Kuva täältä.

lauantai 5. syyskuuta 2009

nettikauppojen tarjontaa.

Sairaspäivinä on aikaa istua koneella niin paljon kuin sielu sietää, koska digiboksin kovalevy on jo koluttu läpi eikä ole mitään parempaakaan tekemistä. Jostain kumman syystä sitä vain jotenkin eksyy erinäisten nettikauppojen sivuille ja surffailu vaatiikin aivan erityistä itsekuria, ettei kotiin ole pian tulossa monen sadan euron arvosta postipaketteja ties mistä maailmankolkista.

Kahden nettikaupan kollaaseista löytyy muutamia vaatteita, kenkiä ja muita asusteita, jotka olisivat lähteneet matkaamaan kohti Lappeenrantaa, jos pankkitililläni olisi rajattomasti rahaa.

1. TOPSHOP


2. H&M


Voi luoja, miten näille voi edes sanoa ei? Must... stay... strong...

perjantai 4. syyskuuta 2009

sick.

Keskiviikkona vietin hauskan illan baarissa juhlistamassa fuksiaisia, torstaina kurkkuni oli hieman kipeä ja tänään olen ollut aivan tukossa. Vihaan kipeänä olemista yli kaiken. Päivän olojen jälkeen en saa edes levätä rauhassa, sillä kipeänä en koskaan nuku hyvin ja viime yönäkin sain nukuttua vain muutaman tunnin verran. Nenän tukkoisuus pakottaa hengittämään suun kautta, joten suu kuivaa, mikä tuntuu ikävälle ja käynnistää yskimisketjun, sillä kurkku on yhä hieman karhea.

Unen saantia esti myös valekuumeilu: olo oli kuin kuumeisella, mutta lämpö ei koskaan noussut yli 37 asteen ja silti jouduin kokemaan ärsyttäviä lämpöaaltoja. Rakastan peiton alla nukkumista, enkä osaa nukkua ilman sitä, joten on varmaan sanomattakin selvää, etten saanut unta ilman peittoa yrittäessäni viilentää itseäni. Voiko ihmistä ketuttaa yhtään enempää? No, jos asiasta voi jotakin positiivista löytää niin ainakaan minulla ei ole oireiden perusteella sikainfluenssaa.

Minulla olisi ollut tänään vain pari tuntia matematiikkaa, mutta pääni oli yön jäljiltä ihan sekaisin enkä olisi varmaankaan pystynyt keskittymään tunneilla oloni takia. Matematiikka kuitenkin vaatii minulta enemmän aivotyöskentelyä kuin muut aineet, joten päätin, että minun on parasta jäädä tänään kotiin lepäämään. Huomenna olisi taas aamuvuoro tanssiryhmäni torimyynnissä, saa nyt nähdä selviänkö sinne ollenkaan..

Oloni helpottui jo hieman, kun sain purkaa näitä negatiivisia tunteita kirjoittamalla. Liitän tämän jutun kuvitukseksi päivän asun, joka on aika perinteinen sairasteluasuni: iso t-paita ja löllyttelyhousut. Kuva on vastaus Rannan haasteeseen, jossa hän haastoi blogiaan lukevat bloggaajat piirtämään päivän asunsa. Asun piirtämisen vaikeustaso vastasi tämän hetkistä olotilaani, mutta lupaan toistaa haasteen joskus parempana päivänä ja vähän paremmalla asulla.


Housut sain joululahjaksi jo vuosia sitten, ja paita on ostettu perinteitä noudattaen Tampereen Pispalan Sottiisista. Tanssiryhmäni kanssa on ollut tapana, että useimmat meistä ostavat jokaisesta tanssitapahtumasta t-paidan treenipaidaksi, mutta tämä yksilö oli S-koosta huolimatta aivan jättimäinen, joten se toimittaa lähinnä yöpaidan virkaa.

Jatkan nyt niiskuttamista ja toivon, että saisin ensi yönä hieman enemmän unta.

torstai 3. syyskuuta 2009

my precious.

Kuten aiemmin lupailin, tässä on siis..

5. Kokoelmani helmi.

Tämä tarina mielettömän kauniiden (ja painavien) korvisten päätymisestä minulle on niin sydäntä lämmittävä, että se saa minut hymyilemään joka kerta, kun edes mietin sitä. Nämä kaunokaiset tarvitsivat ehdottomasti oman postauksen.

Oli siis syyskuun alku vuonna 2007, jolloin matkustimme tanssiryhmäni kanssa esiintymään kansainväliselle kansantanssifestivaalille Espanjan Murciaan. Ulkomaalaisia ryhmiä oli tullut meidän lisäksemme mm. Japanista ja Bulgariasta, mutta festarilla oli myös muutamia erittäin taitavia espanjalaisia tanssiryhmiä.


Ihailimme kerta toisensa jälkeen Madridista tullutta ryhmää, joka lopulta voittikin festarin parhaan ryhmän pokaalin. Ystävystyimme heidän kanssaan, ja ohjaajamme on matkamme jälkeen välittänyt heidän yhteystietonsa eteenpäin, jotta heidät saataisiin buukattua esiintyjiksi jollekin suomalaiselle tanssifestivaalille.


Kuvassa oikealla on "Vihreä Rouva" (en tiedä hänen nimeään) tanssimassa sinipukuisen miehen kanssa, ja hän liittyy tähän tarinaan äärimmäisen läheisesti. Vihreällä Rouvalla oli mielestäni aivan mielettömän hieno puku, ja kaikilla tanssijoilla oli myös todella kauniita korvakoruja. Ulkomailla on jännä huomata maiden välisiä eroavaisuuksia esimerkiksi juuri esiintymisasuissa, sillä Suomessa kansantanssijat eivät saa käyttää koruja esiintymisasun tai etenkään kansallispuvun kanssa.

Viimeisenä iltana loppukonsertin jälkeen ryhmät kerääntyivät backstagelle ottamaan viimeisiä yhteisvalokuvia ja vaihtamaan yhteystietoja. Pyöriessämme lavan sivussa huomasin Vihreällä Rouvalla olevan aivan jumalaiset korvakorut korvissaan ja menin kehumaan niitä hänelle englanniksi. Hän ei puhunut englantia lähes ollenkaan, mutta ymmärsi kuitenkin sen, mistä puhuin. Yllätyksekseni nainen ryhtyi yhtäkkiä irrottamaan korvakorujensa lukkoja ja pyysi minua ojentamaan käteni sanoen "for you".

Hetken kuluttua seisoin häkeltyneenä maailman kauneimmat korvakorut kädessäni ja Vihreä Rouva hymyili edessäni. Hämmennyksestä selvittyäni kiittelin häntä vuolaasti sekä englanniksi että espanjaksi, sillä en olisi koskaan uskonut hänen antavan niitä minulle.


Nämä korvakorut ovat ikimuistoinen tuliaiseni Espanjasta, jossa luulin matkamuistokorvakorujeni jäävän haaveeksi. Ulkomailla ollessani minulla on ollut tapana ostaa yhdet korvakorut muistoksi reissusta, mutta tällä kertaa kauppojen valikoima ei miellyttänyt minua. Näitä korvakoruja osaan kuitenkin arvostaa paljon enemmän ja ne ovat jo herättäneet suojeluvaistoni.

Olen päättänyt, etten lainaa näitä kellekään ja tulen käyttämään näitä vain elämäni tulevissa tärkeimmissä tilaisuuksissa, kuten sitten aikanaan häissäni. En tiedä yhtään, minkä arvoiset korvakorut ovat rahassa, mutta sen tiedän, että tunnearvoa näille löytyy mittaamattomasti.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

top chef?

Olen yllättänyt itseni iloisesti jo pari kertaa peräjälkeen omilla kokkaustaidoillani, joiden luulin rajoittuvan makaronin ja kananmunien keittämiseen. Haluan jakaa onnistumisen iloni ennen kuin kokkaan uudestaan ja mokaan jotakin. Liittyyköhän menestykseni siihen, että olen tehnyt pelkkiä kasvisruokia jo melkein viikon ajan?

Idea tähän ruokaan lähti tasan siitä, että jääkaappini oli täynnä vihanneksia, jotka lähtisivät pian kävelemään ellen tekisi niistä äkkiä ruokaa. Mikään ei ole niin ärsyttävää, että kaapissa on esimerkiksi perunoita ja niitä päättää säästää vielä pari päivää, koska ei jaksa käydä tekemään niille kastiketta, koska pelkästään sen takia pitäisi lähteä kauppaan. Sitten, kun on vihdoin hankkinut kastiketarvikkeet ja laittanut veden kiehumaan perunoita varten, kappas vaan, perunoista kasvaa ituja ja ne ovat jo muutenkin syömäkelvottomia. ARRGH.

Helppo kasvissosekeitto

Voiko kasvissosekeiton tekeminen edes olla vaikeaa? No, tässä kuitenkin kuvitettua ohjetta saavutuksestani.

Pese ja kuori haluamasi määrä porkkanoita, paloittele ne ja keitä pehmeiksi. Porkkana oli minun ruoassani pääasia, joten muita aineksia on suhteellisen vähän antamassa hieman makua.


Porkkanoita odotellessa valmistele muut aineet. Punasipulin puolikas oli jäänyt kaappiin edellisten kokkausten jäljiltä, joten viipaloin sen hieman pienempiin osiin. Persiljapuntti lähti mukaan viimeviikkoiselta torireissulta, joten laitoin myös sitä maustamaan keittoa.


Tuoreen persiljan lisäksi ostin torilta julmetun ison kesäkurpitsan, josta viipaloin muutaman osan keittoon ja kaapissani hieman pitempään viihtynyt (onneksi vielä kuitenkin syömäkelpoinen) tomaatti koko saman kohtalon.


Kun porkkanat ovat pehmenneet, heitä kaikki ainekset kulhoon, ota sauvasekoitin käteen ja ala työstämään niistä sosetta. Maustaminen on minulle hieman haasteellista, sillä en oikein osaa sitä, mutta ajattelin heittää reilusti chilimaustetta soseen sekaan ja katsoa mitä siitä tulee.


Lopuksi notkeutin sosetta lorauksella kookosmaitoa, ja loput siitä menevätkin huomenna lettutaikinaan! Valmiissa keitossa oli pehmeä maku kookosmaidon ansiosta, mutta myös tomaatti maistui hieman läpi. Keittoja pitää syödä aina sämpylöiden kanssa (kirjoittamaton sääntö) ja mitkäs tähän tarkoitukseen sopisivatkaan paremmin kuin itse leivotut juustosämpylät, nam!

Tässä kasvissosekeiton lopputulos persiljakoristeella:


Voilà!

tiistai 1. syyskuuta 2009

rakas kokoelmani, osa 2.

Korvakorukokoelman esittely jatkuu...

3. Kultaa ja kimallusta
(näköjään joukossa on myös hopeaa).

Ylärivin vasemmassa reunassa olevat H&M:n korvikset läpinäkyvillä koristekivillä heiluivat korvissani ylioppilaskirjoitusten suullisten kokeiden aikaan (IB-tutkinnossa kaikista kielistä suoritetaan myös suullinen koe, joka vaikuttaa lopulliseen arvosanaan). Lukion kolmannen lopussa käytin näitä todella paljon, sillä siihen aikaan harmaa alkoi valloittaa vaatekaappini värimaailmaa. Näissä taitaa olla myös ripaus onnea, sillä suulliset kokeet menivät todella hyvin!

Lehtikorvikset ovat ihanan maanläheisiä ja omistankin niitä kahdet. Kahden lehden korvikset on tilattu ystävän kanssa H&M:n postimyynnistä ja täysin kultaiset ovat Lindexiltä. Jälkimmäiset eivät vielä ole valloittaneet sydäntäni täysin, mutta uskon niiden ajan vielä tulevan.


Alarivin ensimmäiset korvakorut ovat oikein mieluinen joululahja. Nämä koristivat korviani 18-vuotissynttäreilläni tammikuussa 2007, jolloin rakas poikaystäväni, joka ei vielä silloin ollut poikaystäväni, tarjosi minulle ensimmäisen drinkkini. Tykkään näiden siroudesta ja siitä, että mukana on myös hieman kimallustakin.

Hopeiset korvikset kirkkailla helmillä olen saanut lahjaksi ystävältäni. Nämä sopivat erityisen hyvin vaaleisiin asukokonaisuuksiin ja näitä on myös tullut käytettyä uskollisesti.

Lindexin mustista korviksista ei löydy kultaa eikä kimallusta, mutta ne nyt jotenkin eksyivät tähän kuvaan. Nämä ostin siskoni, hänen avomiehensä ja avomiehen pikkuveljen triplavalmistujaisia varten, jonne oli tarkoitus pukeutua menneiden vuosikymmenten mukaisesti. Oma asukokonaisuuteni henki 60-lukua ja nämä korvikset osuivat asun suhteen täysin nappiin. Oli muuten hyvät bileet!

Viimeisenä tästä kuvasta esittelen Kultajousesta hankitut timanttikorvikset, jotka ovat olleet korvissani vain erityistilaisuuksissa. Koulupukeutumiseen yhdistän harvoin näin "blingit" korvikset, mutta juhlissa nämä palvelevat hyvin uskollisesti. Joo, ja nämäkään eivät siis ole mitään oikeita timantteja.

4. Isoa ja näyttävää.

H&M:n kultaiset korvikset mustilla tehosteilla olivat korvissani penkkareiden jatkoilla. Omassa asussani olisin läkähtynyt baariin, mutta vaatteiden vaihdolla selvisin illasta hengissä. Olin muuten myös autolla, mikä oli erään ystäväni onni, mutta siihen aikaan kävin tavallisesti baarissa kaikkien muiden syiden kuin juomisen takia. Penkkareistakin on oikein hyviä muistoja, oli kyllä hauska päivä!

Ylärivin keskimmäisenä komeilee Unkarin tuliainen vuodelta 2006. Ostin nämä helisevät korvakorut kojukauppiaalta pienestä unkarilaisesta kylästä, jossa olimme tanssiryhmäni kanssa sinä päivänä esiintymässä. Siskolleni ostin samanlaiset hopeiset yksilöt tuliaisiksi. Yhden kerran erehdyin laittamaan nämä korviini koepäivänä, ja hiljaisuuden keskellä kuuluneen helinän takia ne olivatkin heti ensi minuuteista lähtien pulpetin päällä odottamassa kokeen loppumista.


Iberon vihreät korvakorut ostin Prismasta niiden värin takia, mutta sitten tapahtui jotain, minkä luulin olevan mahdotonta: korvakorut olivat liian isot minun makuuni. Nämä tulevat käyttämättöminä muistuttamaan minua virheostoksesta, ja siitä, mikä on liikaa. Kauniit ne kyllä ovat, joten toivottavasti ne löytävät jonain päivänä uuden kodin, tai sitten vain opettelen pitämään niistä.

Alarivissa vasemmalla ovat Indiskan jättirenkaat puuhelmillä. Nämä on ostettu Tampereelta vuonna 2006, jolloin osallistuimme tanssiryhmäni kanssa Pispalan Sottiisiin, mutta en ole vielä osannut ujuttaa niitä yhteenkään asukokonaisuuteen. Näistä kyllä pidän kovasti, joten otan tavoitteeksi käyttää niitä muutamaan otteeseen tämän syksyn aikana.

Viimeisenä ovat H&M:n hopeiset korvakorut viilto-yksityiskohdilla. Näitä ei kyllä ole tullut käytettyä mitenkään erityisen paljon, sillä yhdistän usein isot renkaat teineihin. Nämä kuitenkin ovat mielestäni isoiksi renkaiksi oikein kauniit, ja oikean asun kanssa ne toimivat erittäin hyvin.

Jäljellä on enää kokoelmani helmi, so stay tuned...